torstai 4. marraskuuta 2010

Ulos tynnyristä - Hopeanuoli

Koska osallistun tässä kuussa järjestettävään National Novel Writing Monthiin, ei aikaa jää muitten juttujen kirjoittamiseen, saatika sitten animen katsomiseen. Siispä julkaisen jo jonkin aikaa sitten kirjoittamani tekstin.
 ________

Vihdoin sivistin itseäni ja katsoin Hopeanuolen. Kyllä, olen elänyt koko lapsuuteni tynnyrissä, enkä siis ollut nähnyt jakson jaksoa tästä legendaarisesta animesta. Ajattelin, että tätä hehkutetaan vain siksi, että se tuo monille paljon lapsuusmuistoja mieleen, ja oikeasti sarja on ihan surkea lastenanimaatio. Epäluulot haihtuivat aika äkkiä.


Ensimmäiset viisi jaksoa katsoin kirjastolta lainatulta lapsille suunnatulta DVD-julkaisulta, eli ilmeisesti leikattua materiaalia suomidubeilla. Japaniraitakin oli, mutta ei tekstityksiä ollenkaan. Jouduin siis katsomaan suomenkielisellä ääniraidalla. Tunnistin äänet samoiksi, jotka olivat tekemässä Superperhettä ja monia muita sen ajan dubbauksia. Dubbi oli juuri sellaista kuin odotinkin, tai peräti vielä huonompaa: lipsynceistä ei voinut edes haaveilla, äänet kuuluivat ihan miten sattuu ja näyttelysuoritukset oli karmeita. Yllätyksekseni dubissa oli myös kohtia, jossa näyttelijä sanoi jotain väärin ja korjasi sanomansa. Onneksi ollaan jotain opittu niiltä ajoilta. Koska suhtauduin dubbaukseen alusta asti huumorilla, pahimmilta naamapalmuilta vältyttiin.

Kirjastosta lainatut DVD:t eivät koskaan tuppaa toimimaan, ei myöskään tämä. Siispä käännyin netin puoleen viidennen jakson jälkeen. Löytyikin ihme kyllä suomisubeilla ja japaniäänillä varustettu torrent. Tekstitykset olivat vieläpä ihan laadukkaat.

Animaatio oli suoraan sanottuna huonoa. Esimerkiksi jouksu-/liikekohtauksissa käytettiin silmukkaa. Harmi vaan että aina silmukan uudelleenalkamiskohdassa kuva nytkähti pahasti. Myös samoja kohtauksia käytettiin monia kertoja uudelleen, joskus peilattuna. Tottakai ymmärrän, että siihen aikaan ei ollut suuria budjetteja, paljon tehtiin helpoimman kautta eikä tekniikatkaan ollut välttämättä yhtä hyviä kuin nykyään.

 Tehkääpä perässä: Hyppää ilmaan, pysy siinä yli viisi sekuntia ja heiluta käsiäsi ja jalkojasi samanaikaisesti huutaen.

Itse juoni koukutti, ei tosin ihan heti. Kun muut koirat astuivat kuvioihin, sarja alkoi jäädä ikäviin cliffhangereihin. Juoni oli ihan hyvä, tosin aika yksinkertainen: Jossain vaanii iso paha joka pitää voittaa, ja sen voittamiseen kootaan armeijaa. Loppuun petyin. Odotin hieman enemmän eeppisyyttä. Koko lopputaistelu kesti vain yhden jakson.

Hahmoista on hankala sanoa. Ei jotenkin nuo koirat iskenyt. Lempihahmoni niitten joukosta oli kuitenkin Smith. Jostain syystä ei pystynyt samaistumaan ja tykästymään hahmoihin samalla tavalla kuin ihmisistä kertovissa animeissa.

Loppujen lopuksi oli ehkä ihan hyvä, etten nähnyt Hopeanuolta pienempänä. Vaikka en kauhean herkkä olekaan, verisistä kohtauksista on varmasti jäänyt joillekin traumoja. Olettaen tietysti että niitä edes on leikatussa versiossa ollut mukana. Hopeanuoli ei kuitenkaan ole selvästikään pelkkä lastenanime.

Myös mangaan olen tutustunut Heinolan kirjaston avulla. Manga tosiaan kertoo paljon enemmän kuin anime. On todella hienoa, että Punis sai tuotua sen Suomeen. Toivottavasti se avaa uusia mahdollisuuksia myös muille klassikkosarjoille.

3 kommenttia:

  1. Hopeanuoli on paras! :D Meillä on tullut Hopsuja tillitettyä taukoamatta ihan liian pienestä pitäen, ja meihin sarja iskee vielä nykyisinkin ihan yhtä kovasti. Sarjanhan saa Suomesta nykyisin DVD-boksina japanilaisääniraidalla ja suomiteksteillä (jotka ei Myyn mukaan ole mitkään hirveän uskolliset..) ja kyseinen boksi on tullut kahlattua läpi viime vuosien aikana monta kertaa. Joihinkin se iskee, joihinkin ei, eikä kummassakaan ole mitään vikaa.
    Tulemme varmasti lähivuosina kirjoittamaan ääniblogiimme tosi pitkän jutun Hopeanuolen äänistä, sillä japaninkielisellä ääniraidalla kuullaan valtava määrä 80-luvun kuuluisimpia ja suosituimpia miesääninäyttelijöitä, joista suurin osa esiintyi myös samaan aikaan tehdyissä muissa legendaarisissa animesarjoissa, kuten Saint Seiya sekä Dragon Ball. :)

    ~C

    VastaaPoista
  2. Jaa-a... mitä muita sarjoja Deen kasarilla tekikään... DEEN?
    Lukeeko se boxissa vai missä, kun internetit väittävät Toei Animationia animaatiostudioksi.

    Kun olen myöhemmällä iällä HP:ta katsonut ja muihin näkemiini kasarisarjoihin (HnK, CH), niin HP pyssyy hyvin pinnassa sen ajan budjeteilla ja tänä päivänäkin vielä ihan hyvin. Ei hyvin mutta ihan hyvin.

    Nostan kuitenkin hattua Hopsun ryhmälle, jolla oli varmasti mietittävää siinä, miten suuria koiralaumoja nyt aletaan animoida. Kun rahat ja aika käytettiin äskeisen tarinakaaren loppuhuipennukseen tai pitäisi vielä säästää sarjan vihoviimeistä loppuhuipennusta varten.

    Nostalgiasta on tosin apua. Ja siitä, että pitää tälläisestä. B)

    Sen tosin annan, että arttityyli on vanhaa ja juoni miesten jäykistely kunniaa.
    Karhut oli siistejä.

    Tuli tässä nyt viimeiseksi vielä mieleen, että tarkoititko silmukan nytkähtämisellä sitä hiukan eteenpäin nytkähtävää liikettä, joilla koirille saatiin uskottava liikerata?
    Ja toinen lisä: Silmukan käyttäminen ei tarkoita huonoa animaatiota. Niitä käytetään tänäkin päivänä aivan helvetisti ja tullaan käyttämään niin kauan kuin jostakin on päästävä helpolla.
    En näe näitä sarjaa rikkovina elementteinä, vaikka hauskoja huomioita ovatkin.

    Kiva kun joku muukin katsoo näitä animaatioteknillisiä-juttuja. :)

    VastaaPoista
  3. @Aleksi: Joo, ei mitään hajua mistä olen koko DEENin repäissyt. Ehkä sekoitin sen johonkin toiseen tai jotain, elin siinä oletuksessa enkä älynnyt tarkistaa sitä tuota kirjoittaessa. Nyt nolottaa...

    Silmukat on niin pitkään aivan täysin hyväksyttävä keino, kun vaan sitä vaihtumista ei näy. Eli kun se silmukka alkaa taas uudestaan, niin sen ei tarvitsisi näkyä niiin hyvin.

    En ole tainnut oikein yhtään kokonaista tv-animesarjaa kasarilta katsonut, joten ei sellaista kunnon vertailukohdetta ollut. Pienempiä pätkiä sekä elokuvia olen kyllä aikaisemmaltakin ajalta tainnut nähdä.

    VastaaPoista