maanantai 24. tammikuuta 2011

DesuTalks-raportti

Alun perin minun ei edes pitänyt mennä Desutalksiin, koska hinta-ohjelma-suhde ei tuntunut tarpeeksi hyvältä. Loppujen lopuksi Desu-combon säilyttämisen (joka tosin katkeaa DesuCruisen yhteydessä, nyyh) tärkeys voitti, ja onhan sitä nyt turhempaankin rahaa tuhlattu. Vai oliko se tuhlausta?

Vuosi vuodelta (tai con conilta) olen alkanut pitää ohjelman laatua enemmän ja enemmän tärkeämpänä. Vaikka seura olisikin hyvää, en silti halua mennä coneihin vain hengaamaan, varsinkin jos siitä pitää jotain maksaa. Tämän takia Desuconit ovatkin olleet parhaita coneja, niissä kun olen eniten päässyt nauttimaan puheohjelmasta. Siksi myös DesuTalks kiinnosti.


Aika paljon on jo ehditty blogittaa Talksista, ja jätänkin nyt sanomatta joitain sellaisia asioita, jotka on jo monesti mainittu. Varsinkin monet Muusin mielipiteistä allekirjoitan.

Mitään must see-ohjelmaa en ohjelmasta löytänyt, mutta melkein kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta. Ainoastaan Leena Eerolaisen kauhuelokuvaluento ja Pyry Kontion Pom Poko-luennon olisin voinut jättää katsomatta, koska en piittaa kauhuelokuvista enkä ole nähnyt Pom Pokoa. Silti nämäkin luennot osoittautuivat mielenkiintoisiksi.

Saavuimme seuralaisteni kanssa vähän yli kymmenen Glorialle pienen eksyilyn jälkeen. Salin pöydät olivat pienoinen yllätys, mutta toimivat mielestäni todella hyvin. Tosin reunoilla selkä lavaan päin istuvien piti kääntyillä nähdäkseen jotain. Gloria muuten oli aika pieni paikka, mutta sopi hyvin tällaiselle tapahtumalle. Siitä voidaan sitten keskustella, paljonko lippujen hinnasta meni paikkojen vuokraan.

Ohjelma alkoi hienosti Antti Grönlundin luennolla mangakustantajan arjesta. Se oli mielestäni ehkä yksi parhaimmista ja kiintoisimmista luennoista. Eeppistä säätöä vaikuttaa se homma olevan kaikenlaisten eri tekijöiden kanssa. Nostan hattua Puniksen väelle, että ovat saaneet niin paljon hienoja sarjoja tuotua Suomeen. Uskon että se on ollut vaivan arvoista.

En ollut varsinaisesti Petteri Uusitalon trappiluennon kohderyhmää, mutta sainkin sopivasti valaistusta aiheesta. Enemmän olisin ehkä halunnut tietää, mikä siinä oikein kiehtoo. Tätä selvitettiinkin sitten vielä yleisön kysymysten ohella.

Kuten useimmissa coneissa, täälläkään ei kaikki mennyt ihan putkeen ja ohjelmalistaan tuli muutoksia Helena Lipposen ollessa kipeänä. Minua tämä ei kauheasti harmittanut, koska en enää kuollaksenikaan muista, mitä luentoja Lipponen olisi pitänyt. Ja onneksi saimme korvaavaa ohjelmaa.
Ensimmäinen niistä oli Jussi Karin samastumisluento. Muuten ihan jees, mutta omaan makuuni liian peli- ja pornopainotteinen.

Sitten oli vuorossa Leena Eerolaisen kauhuelokuvaluento. Luennolla käsiteltiin japanilaisia perheitä yleensäkin pelkän kauhun lisäksi. Vaikka aihe ei ollutkaan kovin itseäni kiinnostavaa, ei luento tylsä ollut. Joidenkin mielestä varmasti ihan hyvä, että saatiin muutakin kuin anime- ja manga-aiheista ohjelmaa. Leenan PowerPoint-esitys ei oikein toiminut, tekstit menivät miten sattuu ja muutenkin visuaalista ilmettä olisi saanut paremmaksi.

Nicklas Nymanin fansubluento oli mukava katsaus entisaikojen hardcore-harrastamiseen. Valitettavasti osa meni vähän ohi, kun esitelmässä vilahteli liikaa kummia nimiä, jotka unohtuivat heti. Vaikka luennon otsikossa lupailtiin fansubien kehityksen teknistä puolta, sitä olisi mielestäni saanut olla enemmän. Nyt keskityttiin enemmänkin amerikkalaisten otakukerhojen kehitykseen ja videonvaihtoon.

Sitten olikin jo lounas. Lohikiusaus ei houkuttanut, joten matka kävi mäkkäriin. Tunti oli juuri sopiva aika ruokatauoksi.

Lounaan jälkeen Jari Lehtisen (jonka ulkonäkö tuli minulle yllätyksenä) luento nimeltä Kun anime tavoitti ensimmäistä kertaa amerikkalaisen animaation. Käytännössä näytettiin pieniä mykkäanimepätkiä 30- ja 40-luvuilta. Niin vanhaa animea en ole koskaan tainnutkaan nähdä. Itse pätkät olivat hauskoja, tappajaMikkiHiiriä ja sen sellaista. Aika lailla Disneyn näköisiä olivat muutenkin.

Manga Cafén pitäjän Milla Sainion luento Kissaten ja kehräten oli pienoinen pettymys. Olisin mielelläni kuullut itse kahvilan liiketoiminnasta, sen perustamisesta ja kaikenlaisesta muusta. Sen sijaan luennolla lähinnä hoettiin sitä, miten paljon nuoret saavat sieltä turvaa ja miten Millan työ on muuttunut kahvilan pitämisestä nuorisotyöksi. Totta kai se on hienoa, ja itsekin olisin kiitollinen, jos omalla paikkakunnallani olisi vastaava turvapaikka minunlaiselleni. Tuollainen luento olisi kuitenkin sopinut paremmin jonnekin nuoriso-ohjaajien kongressitilaisuuteen kuin animeharrastajien tapahtumaan.

Petteri Uusitalon Anime 2000-luvulla-luentoa olisin kuunnellut pitempäänkin. Muistan sen olleen yksi parhaimmista luennoista, mutta en muista mitä siinä puhuttiin. Todettiin, että 90-luvun anime oli paskaa?

Tämän jälkeen mystinen Bonus, jota olin odottanut heti aamusta alkaen. Mitään kovin eeppistä ei tapahtunut (mitä nyt julkistettiin Desuconin uusi kunniavieras). Jussi Kari kertoi asiakaspalvelusta Desuconiin liittyen.

Pyry Kontion Onko Pom Poko liian japanilainen? seuraavana. En tosiaan leffaa ollut nähnyt enkä oikeastaan haluakaan nähdä. Jäi epäselväksi vastaus tuohon luennon otsikon kysymykseen, oliko se sitten liian japanilainen vai ei.

Viimeisenä Johanna Kuntun Girl Power, jossa kerrottiin animen parissa työskentelevistä naisista. Niiden paljous tulikin yllätyksenä. Melkein jo hävettää, että olen automaattisesti olettanut esim. Chiaki Konin olevan mies. Hienoa että saatiin tähänkin asiaan valaistusta.

Kaiken asiaohjelman jälkeen koitti viimein gaala, jännittävä vaikkakin hieman ennalta arvattava palkintojenjakotilaisuus. Palkinnot menivät aika pitkälti oikeisiin osoitteisiin. Ani.mu olisi tosin saanut voittaa skenetekokategorian. Siitä voidaan toki kiistellä, olivatko tuomarit puolueellisia tai yleisöäänestys validi (ensi kerralla postikorttiäänestys tai jotain?).


Yleisesti ottaen tapahtuma onnistui juuri niin kuin pitikin. Suurempien conien perinteisiä ongelmia kuten jonotusta tai väenpaljoutta ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ohjelma oli tiukan asiallista olematta silti kuivaa, ja naurettuakin tuli ihan reilusti. Jatkot jäivät välistä liian vähäisen iän vuoksi. Ensi kerralla sitten.

Ohjelmien pituudet olivat vaihtelevia, joidenkin kohdalla sopivia mutta joidenkin liian vähäisiä. Pituuteen pitäisi saada jokin vakio, esim. 20 minuuttia itse luentoon ja 10 minuuttia kysymyksille tms. Ohjelmien välissä muutaman minuutin tauko oli hyvä, välillä heti suoraan seuraavaan aiheeseen hyppääminen oli rasittavaa. Varmasti monissa porukoissa jäätiin puhumaan edellisestä aiheesta keskenään, sellaisellekin olisi kiva varata aikaa (lounastauko ehkä ajoi sen tällä kertaa?).

Myyntipöytiä ei tällaiseen tapahtumaan ehkä tarvita (ja onhan Helsingissä muutenkin jo kauppoja), mutta esimerkiksi viime Desuconin DVD:n olisin mieluusti ostanut (ellei niitä ollut myynnissä, ainoastaan Desulippuja ja kangasmerkkejä mainostettiin). Paitoja tai muita Desuconiin liittyvää tavaraa ehkä ensikerralla?

Desuconin visiot kuulostavat loistavilta. Tulevaisuudessa ei tarvitse käydä kuin Desu-nimisissä coneissa ja on jo koko vuoden conkalenteri mukavan täynnä, siistiä. Siitä en tiedä, tarvitaanko nimenomaan kahta DesuTalksia vuodessa, mutta mitä enemmän asiapohjaisia tapahtumia, sen parempi.

1 kommentti:

  1. Mjuu, vähän hajanaiseksi se jälkimmäinen setti kyllä jäi. Näin jälkeenpäin katsottuna siinä oli nämä pointit:

    - Visuaalisen tyylin pehmeneminen, osittain siitä syystä kuinka moni suosittu anime 00-luvulla oli visual novel -adaptaatio
    - Hahmokerronnan painottaminen juonikerronnan kustannuksella
    - Trendin muuttuminen yksittäisistä päähenkilöistä hahmovalikoimiin (engl. "ensemble cast") ja yksittäisistä kanonisista juonenkuluista vaihtoehtoisiin loppuihin
    - Sarjojen jaksomäärien pieneneminen, osittain juonenkuljetuksen kustannuksella jos kyse on sovituksesta
    - Sarjojen lyhentymisen aiheuttama trendi, jonka mukaan sarjojen täytyy tehdä impaktinsa heti: tämä on polarisoinut sarjat kahtia sellaisiin, joissa juonenkäänteet ovat nopeita ja sellaisiin, joissa juonet ovat staattisia (slice-of-life)
    - Sarjojen polarisoituminen seksuaalisen sisällön suhteen: sarjat jakautuvat selkeästi kahtia niihin, jotka eivät sisällä paljasta pintaa ja alusvaatteita lainkaan ja niihin, jotka myyvät itsensä pääasiassa niillä
    - Pitempään harrastaneilla on tapana sanoa että nykyanime on paskaa kenties juuri siksi, että anime muuttuu koko ajan - ja kyseiset valittajat ovat alkaneet harrastaa animea sellaiseen aikaan jolloin se sisälsi juuri sellaisia juttuja joista he sattuivat pitämään

    Olisi kyllä varmaan pitänyt olla ahtamatta noin laaja-alaista settiä noin lyhyeen aikaan. Ilman havainnemateriaalia koko setti olisi varmaan ollut täysin seurauskelvoton.

    Kiellän kyllä, että kaikki 90-luvun anime oli paskaa! Se ei vaan kenties ollut ihan mun makuun.

    VastaaPoista