(」・ω・)」うー！(／・ω・)／にゃー！ eli joku Desuraportti

Voisinpa aloittaa palautteella conin ennakkohommeleista. Tiedotus oli sitä perushyvää tasoa kuten aina ennenkin, en ainakaan itse tuntunut jäävän mistään tärkeästä informaatiosta paitsi. Noottia tulee sen sijaan vastaavien tavoittamisesta sekä lippujen myynnistä. Itseäni ei oikeastaan pahemmin häirinnyt lippujen pitkä odottaminen, jolle oli toki ihan järkevä syy, ruuhka. Tuli kuitenkin mieleen, että olisikohan mahdollista käyttää lisätyövoimaa postituksessa? Ennen kun lipun sai parin päivän päästä maksamisesta, nyt meni vähintään se pari viikkoa, ellei kuukausikin. Mitä vastaaviin tulee, yritin itse ottaa yhteyttä pelivastaavaan pääsiäisenä, 8.4. Vastausta ei kuulunut yli kuukauteen, vaikka asiasta pariin otteeseen kysäisin muilta henkilöiltä. Viimein 19.5. sain vastauksen,  jolloin con oli jo niin lähellä, ettei sillä enää ollut paljon väliäkään. Lisäksi kuulin ainakin ohjelmavastaavan olleen vaikeasti tavoitettavissa. Ei se sinänsä muuten olisikaan niin iso asia, mutta kun juuri nimenomaan Desuconilla on hyvin nopean yhteydenoton maine, ja tällaiset tapaukset pilaavat sen aika äkkiä. Toivottavasti jatkossa tällaiset asiat otetaan huomioon ja mahdollisesti myös mietitään, millaisia ihmisiä vastaaviksi valitaan.

Perjantaina minulla oli AMK:n pääsykokeet, joista melkein suoraan tuli hilpaistua conipaikalle. Etukäteisjännitykset olivat siis aika pieniä, kun pääsykokeissa oli enemmän stressattavaa. Avajaisiin oli totta kai pakko mennä heti ensimmäiseksi. Tällä kertaa se oli ehkä vähän pettymys, tosin rima olikin edellisvuosien jäljiltä korkealla. Totta kai alkuvideo oli hauska, mutta odotin jotain vähän eeppisempää. Ehkä sitten ensi kerralla?

Pääsykokeiden jälkeen otin kuvan tästä hienosta suihkulähteestä, ja tuli siinä samalla vitsailtua, että tästä otan kuvan mutta conissa tuskin tulee otettua mitään. Öhm. Niin.

 Ensimmäistä kertaa kävin myös kunniavierasohjelmassa katsomassa Noriyaki Sugiyamaa. En oikeastaan ole suurempi fani, en pidä Sasukesta tai Englannista tai pahemmin kenestäkään muustakaan hänen näyttelemästään hahmosta. Ehkä suurin syy ohjelmaan menemiseen olikin hahmokilpailuun osallistuminen, josta ei toki voittoa tullut. Ei kuitenkaan huonoille hävitty, voittajahahmot olivat mahtavia. Ehkä hienointa oli se, kuinka Nontanin normaaliääni ei kuulostanut yhtään hänen esittämilleen hahmoille, ja kun hän sitten veti muutaman Sasuken replan, olin pudota tuolilta. Muutenkin ohjelma oli mielenkiintoinen. Jopa ihan hyviä yleisökysymyksiä tuli, lukuun ottamatta niitä ”hihi onx naruto ja saske niinq pari?”-juttuja.

Seuraavana oli vuorossa Vihaluento, joka herätti aika ristiriitaisia tunteita. Se oli toki hyvin viihdyttävä, mutta toisaalta rakenteeltaan aika surkea – esiteltiin yksittäistapauksia ilman minkäänlaista punaista lankaa tai loppupäätelmää. Tapaukset olivat kaikki tuttuja eikä sinällään uusia ajatuksia tullut, mutta olihan niille vanhoille taas hauskaa nauraa. Toisaalta myöskään ohjelman nimen ja kuvauksen tuoma mielikuva ei oikein osunut yksiin sisällön kanssa – tavallaan siinä vihattiin vihaamista ja sanottiin, ettei kannata vihata, vaikka varmasti monet odottivat päinvastaista. Lisäksi luento taisi loppua aika reilustikin aiemmin kuin olisi pitänyt, joka ei ole ihmekään, jos se kerran oli alun perin suunniteltu DesuTalksiin.

Vihaluennon jälkeen oli hetken aikaa hengailua, jonka jälkeen lähdinkin nukkumaan. Desucon on siitä hyvä, että se on niin lähellä omaa majapaikkaani, eikä mitään hotelleja tarvita. Kuuden tunnin unien jälkeen takaisin Sibbelle, jossa en ihan heti keksinyt tekemistä. Käväisin Käsikirjoituksesta kuvalliseen kerrontaan-luennolla, jossa luennoitsija sanoi jotain tyyliin ”Kaikkihan tietävät tämän asian, eikä tarvitse alkaa selittää? Okei, hyvä”, enkä minä tiennyt, joten päätin jättää väliin. Meninkin aavistuksen myöhässä Kenestä seuraava Miyazaki – and who cares?-luennolle. Luento oli sinänsä hyvä, mutta ei sekään tuonut pahemmin mitään uutta. Kaikki esitellyt henkilöt ja studiot olivat tuttuja, ja osasinkin jo odottaa heitä käsiteltävän. Joka kerta, kun luennolla kysyttiin, ketkä ovat nähneet tämän animen, tuli viitattua. No, oli kuitenkin sinänsä itselleni rakas aihe. En nimittäin itse tykkää Miyazakista, ja kunnioitan sen sijaan ehkä enemmänkin luennolla esiteltyjä tyyppejä. Luentoon sisältyi myös hieman vanhan animen ylistystä ja nykyanimen haukkumista, josta en ole ihan yhtä mieltä, mutta täytyy sanoa sen Golgo 13-pätkän olleen niin huikea, että harkitsen jo pelkästään sen takia sarjan katsomista.

Jatkoin Kuusessa Princess Tutulla, joka oli sen verran hyvä ja tyhjentävä luento, ettei siitä ole pahemmin muuta sanottavaa! Se toi jonkin verran uusia näkökulmia sarjaan ja selvensi esimerkiksi sen kertojatasoja ja hahmojen rooleja. En myös ollut pahemmin ajatellut sen viittauksia muihin tarinoihin, vaikka tiesin niitä olevan, ja nyt nekin avautuivat.

Kävin välissä syömässä ja huomasin kavereiden hehkuttavan Twitterissä Touniksen luennon alkavan kohta. En edes tiennyt aiemmin sellaisesta, ja päätin sitten juosta parin minuutin varoitusajalla sinnekin. Mistä on suuret hitit tehty? ei otsikoltaan kuulostanut niin mielenkiintoiselta, mutta osoittautui kuitenkin sellaiseksi. Itsekin seuraan jonkun verran animen myyntilukuja ja sitä, mikä menestyy. Luennon lopputulos oli minulle myös uutta tietoa, kun kerrottiin eräästä monien hittisarjojen takana olevasta tuottajasta. Ehkä pitää itsekin alkaa seurata herran tulevia toimia.

Pelkäsin, että Pingviinirumpu-luento menee cosplay-kilpailun päälle ja joudun lähtemään sieltä aikaisemmin pois, mutta menin siitä huolimatta. Odotin ehkä enemmän pienien symbolien ja yksityiskohtien kaivamista esille, mutta enemmän keskityttiin koko sarjan sanomaan ja teemoihin. No, ei sekään huono asia ollut. Suurimmaksi osaksi kai käsiteltiin sariinikaasuhyökkäystä, josta toki tiesin etukäteen. Vaikka nyt kauhean paljon uutta asiaa ei tullutkaan, luento oli mielenkiintoinen. Onneksi ehdin katsoa sen kokonaan loppuun ennen Cosplay-kisan alkua.

Joku ehkä huomaa, että vietin tosiaan viisi tuntia lähes putkeen Kuusessa. Seuraavaksi olikin tilanvaihto pääsaliin. Cosplay-kisan taso oli taas aivan huikeaa, samoin kuin juonnon. Rimppu on aivan liian ihana. Älä koskaan lopeta, pliis! Ihmiset ovat jostain kummallisesta syystä valittaneet ECC-karsinnan voittajasta, enkä tajua tätä ollenkaan. Itse olin hyvin hyvin lähellä itkua kuullessani voittajan, varsinkin kun huomasin myös sekä voittajan että cosplayvastaavan itkevän. Olen onnellinen Maria Parviaisen puolesta, olet voittosi ansainnut. Totta kai monet muutkin olivat todella hyviä, mutta siitä huolimatta voittaja oli mielestäni piirun verran parempi muita. Esitystä oli mukava katsoa, propit olivat hienoja ja se vaatteiden vaihtaminen jotain ihan huikeaa. Onnea voittajalle ja muillekin kisassa olleille, kukaan ei ollut huono.

Tällainen hauska kivi oli tuon ylemmän suihkulähteen vieressä.

Cossikisan jälkeen olisi toki voinut mennä katsomaan Vahvinta, mutta valitsin kuitenkin #twitmeatin ja tanssiesitykset. Minusta on hienoa, että tällaisia ryhmiä on Suomessa, ja seuraan heidän kehittymistään innolla. Tsemppiä sekä Chotto Chocolatelle että Show-cosplay-yhdistys Operaatio Fredrikille!

 Sitten olikin illan kohokohdan, Aki Hatan konsertin aika. Siisteintä oli Uu nyaa! totta kai. Lähinnä sen takia sinne meninkin, tosin myös Lost my music, Hare Hare Yukai ja Motteke! Sailor fuku oli ihanaa kuulla. En pahemmin konserteissa koskaan käykään, ja tämä oli ihana kokemus. Jos jatkossa tulee tällaisia laulavia/soittavia kunniavieraita, tulee varmaan taas käytyä. Vähän harmittaa, että missasin Yuko Gotoon kunniavierasohjelman sekä Haruko Momoin konsertin taannoin.

Ihan liian aikaisin loppuneen konsertin jälkeen oli jonkun verran ehkä vähän tylsääkin odottelua, ennen kuin Nisemonogatari-luento alkoi. Se oli ehkä jopa yksi conin parhaimpia luentoja. Hyvin viihdyttävä, hyvin informatiivinen ja ennen kaikkea hyvin Shaft. Okei, se menee ehkä viihdyttävyyteen, mutta pojat olivat hienosti sisäistäneet aiheensa ja käyttäneet sitä vähän kaikessa. Niin herkullista metaa. Parhauden lisäksi en tosin osaa sanoa paljon muuta. Yleisesti ottaen voisin tosin antaa palautetta muutamalle ohjelmanpitäjälle, enimmäkseen Tounikselle, vaikka uskon tätä esiintyneen muillakin. Itse pidän inside-läppää hauskana, koska vaikka en välttämättä kovin inside olekaan, tajuan ne silti. Monet muut taas eivät. Sitä voisi ehkä vähän yrittää vähentää, tai mahdollisesti selittää niitä juttuja, jotta muutkin ymmärtäisivät. Sama pätee hieman epätavallisempiin termeihin.

Lauantaina viimeisenä ohjelmana oli hahmontunnistusvisa. Oli hauska itsekin testata tietouttaan, mikä oli itselläni ehkä hieman parempaa keskitasoa. Karkeasti sanottua reilu puolet hahmoista tunnistin. Tuli lähdettyä vähän kesken, kun majoitettavat ihmiseni alkoivat väsyä eikä omakaan jaksamus ollut sen kummoisempi. Tällaiset visat ovat aina hauskoja, toivottavasti niitä järjestetään jatkossakin. 

Consaalis. Desupipon ja julisteen sain ilmaiseksi infopisteeltä yllätyksinä.

Sunnuntaiaamuna tuli hengailtua aina Visual novel-yhteisön miittiin asti. Oli mukava nähdä samasta aiheesta kiinnostuneita ihmisiä ja päästä vähän kertomaan omista projekteistaan sekä kuulemaan muiden projekteista. Yhteisö on vielä aika pieni, mutta vastahan se on puolisen vuotta ollut pystyssä. Toivotaan, että projekteja syntyy ja että yhteisö kasvaa ja alkaa kukoistaa. Ehkä tulevaisuudessa saadaan Desuunkin VN-kilpailu, jota yritettiin tämän vuoden Kikuconissa vähän huonoin tuloksin.

Visual Novel-jutskailua jatkettiin hetken aikaa VIP-parvella. Sen jälkeen päättäjäisiin asti olikin taas hengailua. Kävin söpöjen poikien kanssa tekemässä söpöjä asioita eli syömässä kakkua. Päättäjäiset olivatkin tällä kertaa avajaisia eeppisemmät. Oli ensinnäkin ihana Visual Gay Visual Questinsa kanssa. Aivan huikea esitys, vaikkakin omaan makuuni hieman liian pitkä. Lisäksi Traconillakin oli oma pienimuotoisempi larppinsa sekä kunniavieraiden julkistus, ja kuultiinhan me vielä vähän ihanaa Aki Hataakin.

Kaiken kaikkiaan Desucon oli taas yhtä eeppinen kuin ennenkin. Kaikki toimi, mitään häiriöitä en huomannut. Suuret kiitokset kaikille, jotka puhuivat minulle edes vähän. Vielä isommat kiitokset niille, jotka oikeasti pyörivät kanssani. Se kun ei ole ollenkaan itsestäänselvyys minulle. Kiitokset toki myös järjestäjille ja muille conikävijöille. Teidän ansiostanne en kuollut Desuconissa.