torstai 14. kesäkuuta 2012

Ghostbus- eiku Duck



Anteeksi Desuconista sekä pienestä sairastelusta johtuneesta viivästyksestä. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa sekin, etten oikein keksinyt Tsuritaman 9. jaksosta pahemmin sanottavaa.


Okei, tässä jaksossa ruvettiin lopulta toimimaan. Vaikka sarjassa sinällään on vahvasti hyvä-paha-asettelua, se ei ole niin selkeää kuin ehkä normaalisti. Pääpahishan on totta kai lohikäärme. Myös Duck-järjestö asetellaan viholliseksi. Sillä on kuitenkin samat motiivit kuin sarjan sankareilla – suojella ihmisiä ja pitää avaruusolennot aisoissa. Se vaan tekee sen väärällä tavalla. Myös Harua yritetään muovata pahiksen rooliin Duckin toimesta. 

Dark Haru.
Toisaalta lohikäärmekin on kuitenkin samalta planeetalta kuin Haru ja Coco, eli ei täysin tuntematon uhka. Saaren pappikin kohtelee lohikäärmettä kuin jumalaa – kunnioittavasti, yrittäen saada sen leppymään uhrilahjoilla. 

Kaunis ja hauska asetelma. Sen verran kohteliaita pahiksia, että ottavat saappaat pois sisälle mennessään.
Toisaalta Duck ei voi olla pääpahis myöskään hölmöjen haalareidensa takia. Niille sai nauraa koko jakson ajan. Huomasin taas tavallisille rividuckilaisille annettuja pieniä luonteenpiirteitä, kuten makeanhimon. Sinällään kasvottomia hahmoja, joilla kuitenkin on persoonia. Tällainen on sinällään harvinaista mutta erittäin toivottua.



Asento kertoo kaiken.
Jakson parhaimpia kohtauksia oli Cocon ja Harun yhteinen hyökkäys ilmeisesti lohikäärmettä vastaan – vastustajaahan ei lopulta näytetty, vaan hyökkäys keskeytyi. Huomasin vasta myöhemmin Cocon puhaltaneen jotakin suustaan ja näin pelastaneen Harun sinkoamalla tämän taivaan tuuliin.


Kieltämättä hieno lento.
Liian haikeaa ;__;
Also masaka Akiran isä? Mielestäni suoraan sitä ei kertaakaan sanottu, mutta oli helppo päätellä. Jotenkin Akiran ja tämän hahmon välillä oli jotenkin todella outo, mutta tuttavallinen tunnelma.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti