tiistai 18. syyskuuta 2012

Arcana Famiglia 12

Thank god it’s over!
Bileet!

Keksin hyvän vertauskuvan Arcana Famigliasta syödessäni jaksoa katsoessani. Arcana Famiglia on kuin Atrian mikropizza. Sen olettaa olevan hyvää koska kaikki pizza on hyvää, mutta se onkin ihan järkyttävän pahaa. Ja lautanenkin on vain kurja pahviläpyskä. Onneksi oli edes halpaa.

Arcana Duello viimein järjestettiin, siitä sentään pisteet. Mutta miten, se on ihan toinen juttu. Ilman sitä pizzan syömistä en varmaan olisi jaksanut istua paikallani varsinkaan siinä alussa, kun esiteltiin mahdollisimman nopeasti ja yksinkertaisesti, kuinka yksi kerrallaan päähenkilöistä voitti vastustajansa. Shounensarjat osoittavat, että tällaisistakin tappeluista on mahdollista saada jännittäviä ja pitkiä, mutta tässäpä ei edes yritetty päästä siihen jännäämiseen vaan yritettiin saada kaikki äkkiä alta pois, että voidaan keskittyä draamaan. 


Niin, mihin draamaan…? Eipä siinä sitäkään lopulta ollut pahemmin. Kävi juuri kuten arvelinkin: Felicita sai parannettua Mondon, voitti itse Duellon eikä osannut lopulta päättää Novan ja Libertan väliltä. Periaatteessa koko sarjassa ei tapahtunut yhtään mitään, kun ajattelee ensimmäisen ja viimeisen jakson väliä. Okei, Felicita tutustui paremmin muutamaan ihmiseen. Pojat kasvoivat vähän. Se siitä. 


Duellossa ärsyttävintä oli Felicitan ja vanhemman mieskolmikon kamppailut. Se, miten ne loppuivat kuin seinään kertomatta, miten Felicita oikeasti voitti. Toinen oli se, miten Felicitan ja Mondon tappelussa kierrätettiin animaatiota. Voisin vaikka vannoa, että alku oli ensimmäisestä jaksosta kopioitu ja vaihdettu vain taustat ja muuteltu varjostuksia ja värejä, ja loppupuolella käytettiin ihan suoraan muutaman sekunnin takaisia liikkeitä. Raivostuttavaa. Muutenkaan jakso ei ollut visuaalisesti yhtään niin hyvä kuin olisin viimeiseltä jaksolta odottanut.



Tein tällaisen havainnollistavan, suuntaa-antavan kaavion aiheesta. Alhaalla jaksot, oikealla pisteet. Asteikko suunnilleen yhdestä kymmeneen, tosin en tiedä olisiko ihan noinkaan hyviä pisteitä ansainnut. No, jos noita ajattelisi kouluarvosanoina, niin muutaman kerran olisi päässyt kokeesta läpi.
No, ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Duellossa parasta oli Novan ja Sumiren taistelu. Twitterissä joku jo ihmettelikin, että miksi ihmeessä äiti oli osallistunut turnaukseen, jonka palkintona oli oman tyttärensä käsi? Ilmeisesti Novalle piti vain saada sopiva taistelupari, kun kerran Libertallakin oli Dante. Novan ja Sumiren taistelu aiheutti kyllä vähän huvittuneisuutta täällä päässä...




Niin. Yhtä huono viimeinen jakso kuin mitä sarjakin oli. Mihinkään ei päästy, mitään jännää ei tapahtunut. Ainut hyvä puoli noin niinkuin haaremianimeksi oli astetta syvällisemmät hahmot, joista suurimmasta osasta jopa tykkäsi. Ehkä jotkut pienet fujoshitytöt tykkäsi, mutta yhtään enempää esim. animaation tai juonen päälle ymmärtävät ihmiset tuskin. En tiedä, onko tämä sitten visual novelinkaan faneille kovin hyvä adaptaatio, jotenkin epäilen. Se vaikuttaa kuitenkin visuaalisesti tosi nätiltä, mitä tämä ei todellakaan ollut (lapsia lukuunottamatta). En tiedä tuleeko tutustuttua siihen, ei ainakaan jos sitä ei kukaan koskaan käännä englanniksi. 

LAATU.
Kommentoidaanpa nyt sitäkin, oliko mielestäni tästä sarjasta bloggaaminen ajanhukkaa. Ei ollut. Mikään kirjoittaminen koskaan ei ole minulle ajanhukkaa. Sillä ei oikeastaan ole väliä, tykkäänkö sarjasta, josta kirjoitan, vaan sillä, että siitä keksii jotain kirjoitettavaa. Sen myönnän, että itse katsominen saattoi olla ajanhukkaa. Luultavasti en olisi kuitenkaan dropannut sarjaa, vaikka en siitä olisikaan kirjoittanut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti