maanantai 15. lokakuuta 2012

Syyskauden miinukset

Nyt alkaisi kaikki syksyn sarjat olla käynnistyneet, joistain on ehditty nauttia jo kaksikin jaksoa. Koska sarjoja on paljon, jaan ne kahteen postaukseen niiden fiilisten mukaan. Ensin ne huonot uutiset. Tässä käsitellyt ovat sellaisia sarjoja, jotka tuottivat pienen pettymyksen tai joita en alun perinkään kauheasti odottanut eivätkä sitten yllättäneet kauhean positiivisesti. Suurin osa näistäkin sarjoista ovat olleet vähintään ”ihan kivoja”.


Ihan ensimmäisenä kaksi droppausta. Ensimmäinen oli Lychee Light Club, jonka päätin katsoa vasta sitten, kun olen lukenut mangan. Se nimittäin vaikutti sarjalta, joka on enemmänkin tehty lisänä mangan lukeneille, kuin mangaan tutustuttamiseksi. En nimittäin tajunnut oikein mitään ja luultavasti saisin paljon enemmän irti, jos olisin mangan lukenut. Siispä tämä sarja siirtyy on-hold-tilaan. Toinen oli selkeä droppausennätykseni, Psycho-Pass. Katsoin ensimmäistä jaksoa hieman yli kuusi minuuttia ja sitten mietin, onko tätä oikeasti pakko katsoa. Jakso odotteli kauan aikaa pausetettuna, kunnes päätin että voin vallan hyvin jättää sen kesken. Urobuchin takia sitä halusin katsoa ja se olisi edelleen ainut syy miksi katsoisin, mutta totta puhuen juuri nyt ei huvittaisi katsoa mitään kamalaa kärsimystä. Jotenkin sarja vaikutti todella tylsältä ja kurjalta. Hahmodesignit olivat ehkä kaikista luotaantyöntävin asia, ehkä myös miljöö. Kun näitä sarjoja tässä on sen verran katsottavana, on kai ihan hyvä että yksi jää, varsinkin kun nappasin erään toisen sarjan tämän tilalle (josta lisää plussa-osiossa).


Senkin uhalla että kymmenen poikaa Twitteristä suuttuu tästä, laitan Chuunibyoun miinuksiin. Syynä lähinnä se, ettei se iske minuun niin lujaa kuin näyttäisi moniin muihin iskevän (ja se, että haluan ärsyttää). Eikä ihme, kun en varmastikaan ole kohderyhmää. En kuitenkaan vihaa sarjaa yhtään niin paljon kuin odotin, liika hypetys kun itselläni yleensä vain laittaa odotukset miinuksen puolelle. Twitter-hypetystä seuratessani mietin jo, jätänkö koko sarjan katsomatta vai unfollowaanko kaikki sitä hypettävät. Lopulta en tehnyt kumpaakaan.


Kuten Ghiblin, myöskään KyoAnin animaatiosta on ihan turha puhua. Ei siitä ole koskaan muuta sanottavaa kuin että se on huikeaa. Chuunibyoussa se on jopa parempaa kuin monissa muissa KyoAnin sarjoissa. On vaikea uskoa, että KyoAni voisi vieläkin kehittyä, mutta niin siinä vain aina tuntuu käyvän. Kakkosjakson lopussa ollut taistelukohtaus oli huikea, ehkä parhaita taistelukohtauksia ikinä missään animessa. Eikä kyseessä ole edes tappeluanime.


Hahmoista en oikein tykkää, mutta onneksi he eivät ole ihan niin ärsyttäviäkään kuin pelkäsin. Rikka ON ihan suloinen, vaikka en sitä olisi halunnut uskoakaan. Mihinkään hahmoihin ei kuitenkaan ole syntynyt minkäänlaista tunnesidettä. Ehkä juonettomuus häiritsee eniten sarjan sisällössä. Ei nyt ihan tylsääkään ole ollut sarjaa katsoessa, mutta tuntuu, ettei oikein mitään ole tapahtunutkaan. Kai sarjan pointti on Rikkan lustaaminen, ja siksi se ei täysin iske. Hyvä sarja kuitenkin. 


K:ta kovasti odotin ja toivoin, että se olisi jotain huikeaa ja uutta. Visuaalisesti se sitä onkin. Värimaailma on kauniin sininen (tosin joidenkin makuun ehkä liiankin sininen), animaatio ja kuvakulmat ovat huikeita ja maailma on kekseliäs animoituine seinineen. Soundtrack on myös aika erikoinen, tosin omaan makuuni pimputukset eivät täysin iskeneet, mutta ehkä niihinkin tottuu. Toivon sarjalle menestystä, olisi sääli, jos kaikki tuo raha mitä siihen on syydetty, menisi ihan hukkaan.

 
Ensimmäisen jakson ohjauksesta en pitänyt ollenkaan. Jakso eteni jotenkin sekavasti ja välillä jopa tylsästikin. Paljon mitään ei ehtinyt tapahtua, ennen kuin ihan lopussa. Päähenkilöä (jota en alkuun edes tajunnut päähenkilöksi, ennen kuin hän niin itse lopussa ilmoitti) aloin vihata heti, eikä vähiten ääninäyttelijän vuoksi. Daisuke Namikawan Italia-ääni on jo niin kuultu, ja siitä tulee aina mieleen yksi ja sama hahmotyyppi, joka ei oikein miellytä. Onneksi toisessa jaksossa päähenkilöstä paljastui uusia puolia, eikä hän välttämättä olekaan ihan niin avuton kuin miltä näyttää. Sen sijaan päähenkilön kissasta tuli toinen inhokki jo heti sillä sekunnilla, kun hän kertoi olevansa ”Neko”. Jokin siinä puhetyylissä ja äänessä ärsytti. No, hänen yliluonnolliset voimansa vaikuttavat kuitenkin ihan jänniltä. Muihin hahmoihin ei ole toistaiseksi päästy kovin hyvin sisälle, mutta niitä on niin paljon että luulisi joukosta löytyvän omakin suosikki. 

OP- ja ED-animaatiot ovat myös ihanan värikkäitä.
Juonesta on hankala sanoa vielä mitään, mutta jännältä sekin vaikuttaa. Siinä on jotain Durarara!!:n tai Baccano!:n tyylistä. Tätä katsoo joka tapauksessa jo pelkästään visuaalisen puolen takia. Tämä sarja on miinuksissa lähinnä huonojen päähenkilöiden ja heikon ensimmäisen jakson vuoksi.


Magin laitan miinuksiin lähinnä siksi, että se ei sytytä. Se ei ole huono, muttei superhyväkään. Mitäänsanomaton. Visuaalisesti se on siinä ja siinä meneekö läpi. Muutamia todella hyvin animoituja kohtia oli ensimmäisessä jaksossa, mutta toisessa nekin jäivät pois. Hahmodesignit ovat ehkä hieman liian lapsekkaita ja pelkistettyjä omaan makuuni, eikä heistä kukaan miellyttänyt suuremmin. Ei onneksi kukaan ole kauhean ärsyttäväkään. Alibaba on harmillisen tylsä päähenkilö, eikä Aladdinkaan naurata vaikka kovasti yrittääkin. Onneksi hahmoissa on potentiaalia, ehkä niiden syventyessä niistä alkaa pitääkin enemmän. Juoni vaikuttaa ihan jännältä, vaikka sekin näyttää geneeriseltä shounenseikkailulta. Uskon kuitenkin, että tämäkin sarja jatkossa paranee ja keksii jotain ihan omaa. Sarja on kuitenkin niin suosittu mangana, ettei se voi olla täysin huonokaan.


On hyvin todennäköistä, että sarjojen edetessä nämäkin menevät plussan puolelle. Ensimmäisten jaksojen perusteella näissä (droppaukset lukuun ottamatta) on paljon potentiaalia, mutta ne eivät ole onnistuneet vielä vakuuttamaan.

Tässä ihan lähiaikoina tulee sitten myös ne hyvät uutiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti