Videoprojekti: ”Minä katson japanilaisia piirrettyjä”

Yhtenä iltana sain inspiraation ilmaisusta ”kiinalaisia pikkutyttöpiirrettyjä”. Mietin, millainen suhde ilmaisua käyttäneellä henkilöllä on harrastukseen. Tuli myös mieleen Supernaturalin eeppinen ”It’s called anime. And it’s an art form”-kohtaus. Tästä syntyi idea videoprojektista, jossa harrastukselleen uskolliset henkilöt ”tulisivat kaapista ulos” ja sanoisivat ylpeänä, että ”minä katson japanilaisia piirrettyjä”. Tai ”minä katson aasialaista animaatiopornoa”. Tai ”minä katson animea ja luen mangaa”. Myös pitemmin saa suhteestaan harrastukseen kertoa tai tulla vaikka kaverin/puolison kanssa, jonka on harrastuksen kautta löytänyt. Kaikista näistä ”haastatteluista” koostetaan sitten noin viisiminuuttinen video (jos suosio on kovaa, niin useampia tai sitten pitempi).

Projektin ideana on ensisijaisesti toimia sellaisena videona, jonka voi linkittää kaikille epäileville ja ehkä myös pilkkaaville sukulaisille ja tutuille, tyylillä ”katsokaa, noinkin vanhat ja järkevät ihmiset harrastavat tätä”. Suurin tarve projektissa onkin aikuisille, työelämässä oleville ihmisille, ehkä myös äideille ja isille. Jos, sanotaan nyt vaikka lakimies harrastaa tätä, niin eihän tämä ihan täysin hullu harrastus voi olla? Olisikin kiva, jos videoon ”haastateltavan” viereen liitettäisiin kaverin etunimi, ikä, kauan on harrastanut ja mahdollinen ammatti tai ala, jota opiskelee. Pääpaino projektissa on siis vanhemmissa ihmisissä, mutta ehdottomasti tarvitaan myös muutama niitä, joita yleensä mielletään animeharrastajiksi. (teini-ikäiset) Myös lapsia tai hyvin nuoria teinejä olisi kiva saada.

Videon toinen tarkoitus on kohottaa itse harrastajakunnan itseluottamusta. Tarkoitus on näyttää, että muutkin ihmiset harrastavat tätä tosissaan, minunkaan ei tarvitse tätä häpeillä. Myös se, että harrastusta ei tarvitse lopettaa samalla sekunnilla kun täyttää kahdeksantoista, vaan on olemassa vanhojakin harrastajia. Ja ehkä tämä projekti tiivistää harrastajakunnan ilmapiiriä ja saa aikaan jotain, mitä ei tässä vaiheessa voi edes arvata.

Heitin idean Twitteriin ja se sai heti kannatusta – ei nyt mitään räjähtävää, mutta selkeästi se kiinnosti ihmisiä. Olen jo ennenkin kironnut sitä luonteenpiirrettäni, että kun saan jonkun idean, minun on pakko toteuttaa se. Tai edes yrittää sen toteuttamista. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Ja niin minä kuolin Desuconissa.

Ja miksipä en toteuttaisi? Kovin monia teknisiä esteitä projektille ei ole. Käytännössä tarvitaan kamera, hyvä kuvauspaikka, kuvaaja ja ihmisiä. Kuvaaja olen minä (ellei joku osaavampi yllättäen ilmaannu), kuvauspaikkoja on Suomi täynnä (tosin aion toteuttaa tämän jossain Desu-tapahtumassa, josta en vielä ole tilaa pyydellyt mutta aion), kameran ostan ensi viikolla (en pelkästään tätä projektia varten, ollut aikeissa ostaa kauan aikaa mutta en ole saanut aikaiseksi) ja ihmisiä tulee kun pyytää. Tai ainakin luotan siihen. Kun asiaa mietin tarkemmin, tajusin tarvitsevani myös jonkun apulaisen projektiin kuvaustilanteeseen, karjumaan ihmisille järjestäytymään tai pyytämään kiltisti osallistumaan. Editointipuolikin on omalla tahollani hoidossa. Toki jos on olemassa asiasta kiinnostuneita, minua lahjakkaampia ihmisiä, niin saa totta kai ottaa yhteyttä. Vaikka mieluusti varastaisin kaiken kunnian itselleni, niin luopuisin kyllä vielä mieluummin vaikka kaikista konkreettisista tehtävistäni ja toimisin vain projektin koordinaattorina. Mutta jos ei ketään innostuneita löydy, selviän kyllä yksinkin. Ehkä. 

 
Miten projekti tästä nyt lähtee etenemään? Ensimmäinen askel on se, että kun ensi viikolla olen syyslomalla, käyn ostamassa järjestelmäkameran. Se ei varmasti ole harrastajakunnan parhain kamera laadultaan, mutta jos kukaan muu ei halua omaa kameraansa ja kuvaustaitojaan tarjota, niin se saa luvan kelvata. Kun olen kameran saanut ostettua, kirjoitan aiheesta lisää infoa Anikiin ja otan selvää, järjestyisikö Desucon Frostbitesta virallinen tila kuvauksille. (Jos ei, niin mennään sitten epävirallisella). Jos halukkaita kuvattavia löytyy, saatan testailla asiaa jo DesuTalksissa. Olisi siistiä kuvata vähän vaikka baarissa tai Mäkkärissä tai vastaavassa ”hei, me käydään tällaisissakin paikoissa”-tyyliin. Glorian valaistusongelmat ja mahdollinen hälinä vaikuttaa sitten siihen, tuleeko Talksista mitään hyvää materiaalia. Jos ja kun piipahdan myös CosplayGaalassa, sama homma on sielläkin käynnissä. Näistä asioista kirjoitan lisää sitten Anikiin. 

Kun mietiskelin, millaisia ihmisiä haen, halusin heti ensimmäisenä rajata cossaajat pois. Tämän projektin päämääränä on nimenomaan osoittaa, että animeharrastajatkin ovat normaaleja ihmisiä, eivätkä kaikki välttämättä harrasta pukuilua. Muodostellessani kohteliasta häätämiskehotetta törmäsin lauseeseen: jos haluatte tällaiseen videoon, tehkää oma ”minä harrastan pukuleikkejä”-video. Sitten tajusin, että miksen voisi itsekin tehdä sellaista? En ole kova cosplay-harrastaja ja animeharrastus on paljon lähempänä sydäntä, mutta ihan hyvin voisin tehdä tällaisenkin projektin (japanilaiset piirretyt ovat kuitenkin etusijalla). Jos nyt kuitenkin ilmestyy jostain joku, joka olisi valmis ja innokas toteuttamaan tällaista projektia, niin olkaa hyvä, ottakaa pois. Myyn ideani mielelläni jollekin toiselle. Ihan ilmaiseksi tietenkin. Jos kiinnostuit, niin ota kuitenkin ensin yhteyttä minuun. Minulla on jo jonkinlaisia käytännön ideoita projektin toteuttamiseen, jotka varmasti hyödyttäisivät cosplay-videonkin tekemisessä. 

Tämän perusteella myös cossaajat tarvitsevat tällaista videota (tai he jos ketkä tarvitsevat). Tiedän myös, että cossaajissa on paljon luovia hulluja ja pitkäjänteistä porukkaa, joten luulisi heistä löytyvän joku, joka ottaisi tämän projektin omakseen.

Nyt vain toivotaan, että saan kameran ostettua ja ettei mikään muu käytännön asia estä projektin toteuttamista. Näin aikaisessa vaiheessa tämän julkistaminen kun tuntuu vähän riskaabelilta. En kuitenkaan voinut pitää suutani taaskaan kiinni, kun olin niin innostunut asiasta.