lauantai 22. joulukuuta 2012

Luukku 22: Himari Takakura

Ennen Mawaru Penguindrumin katsomista en ollut koukuttunut mihinkään animeen pitkiin aikoihin. Aloin katsoa sitä hiukkasen jälkijunassa, kun sitä oli ilmestynyt "jo" neljä jaksoa ja ahmin jokaisen samana iltana harmitellen, ettei sitä ollut tullut vielä enempää. Olen tässä lähivuosina ollut paljon herkempi itkemään. Varsinkin fiktiolle on minusta melkein mukavaa itkeä, se kun merkitsee sitä, että se on onnistunut liikuttamaan jollakin tapaa. Pingviinirumpu oli siitä yllättävä sarja, että se sai itkemään jo ihan ensimmäisessä jaksossa ennen kuin hahmoihin oli edes tutustunut. Seuraavaa itkua sai tosin odottaa sinne viimeisille jaksoille.


Himari ei toisaalta herätä minussa kauhean suuria henkilökohtaisia tuntemuksia ja hänessä on sellaistakin, mistä en pidä. Otan sen tähän kuitenkin siksi, että se on lempihahmoni juuri Pingviinirummusta ja tiivistää tämänhetkisen trendini. Ennen tapasin tykätä vain mieshahmoista ja nostin useammankin melkein husbando-tasolle. Nykyään taas tuntuu, että hyvät mieshahmot ovat kiven alla ja sen sijaan ihastun enemmän ja enemmän naispuolisiin hahmoihin. Esimerkiksi cosplaysuunnitelmissa minulla on noin 90% naishahmoja eikä crossplay ole kiinnostanut oikein koskaan. Ihmettelenkin aina, kun crossplayaavat tytöt valittavat, miten kaikki naishahmot ovat aivottomia tissibeibejä. Niissä sarjoissa, mitä minä katson, on erittäin hyvin tehtyjä naishahmoja.

 
Himarissa tykkään kyllä eniten designista ja hieman erikoisemmasta ääninäyttelystä. Koska sarja on vähän mitä on, en osaa oikein päättää, pidänkö Himarin luonteesta ihan täysillä. Hänestä kun paljastuu niin paljon uusia puolia loppua kohden. Mikään Himarissa ei kuitenkaan ärsytä, vaikka voin kuvitella että jotain muuta voi lievä avuttomuus ja toisaalta pirteys ärsyttääkin. Tykkään kuitenkin Himarista enemmän kuin esimerkiksi hänen veljistään tai mistään muusta sarjan hahmosta.

Ja on se vaan niin söpökin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti