Talvi on ohi (toivottavasti)

Kai se pitäisi sitten kirjoittaa talvikaudesta jotain, kun kerran sain kaiken viimein katsottua! Mitään en dropannut, koska valitsin krantusti. Kaikki olivat ihan katsottavia, mutta oikeastaan vain yksi oli kunnon helmi.

Nisemonogataria en aio tässä käsitellä kovin laajasti, koska tulen varmaankin puhumaan siitä jatkossa lisää, kun kirjoitan Nisioisinista yleensä. Se oli hyvin erilainen kuin Bakemonogatari, ja jostain syystä tuntuu, että pidin siitä melkein enemmän. En tiedä, vaikuttiko sitten viikottainen katsominen siihen, Bakemonogatarin kun katsoin kahdessa päivässä. Sarjojen rakenne on erilainen, ja ehkä Nisemonogatarin hieman yhtenäisempi juoni kiehtoi enemmän.

Tässähän melkein alkaa tehdä mieli cossata!

Vastarannan kiiski, osa 4: Studio Ghibli

Kaikki varmaan vihaavat minua (viimeistään) tämän takia, mutta jostain syystä en ole koskaan pitänyt oikein mistään Ghiblileffoista. Animaatio on kyllä todella hienoa, mutta hahmot ja tarinat eivät ole koskaan iskeneet. Ehkä tässäkin on osasyynä se, että olen kuullut liikaa hehkutusta muilta ihmisiltä, jolloin odotukset ovat olleet liian korkeat.

Otetaan ensimmäiseksi Naapurini Totoro. Olen sen kahdesti nähnyt, ja onhan se ”ihan kiva” leffa, mutta en todellakaan ymmärrä sen lumoa. Totoro itse ei ole paljon sen söpömpi kuin Muumimörkökään, lukuun ottamatta niitä pieniä pörriäisiä, joita näkee vain muutaman kerran leffan aikana. Elokuvan juoni on aika olematon, ja ennen toista katselukertaa muistelin, että eihän siinä tapahdu mitään. Eikä nyt pahemmin tapahdukaan. Mörkövertauksen lisäksi elokuvassa on monia muitakin kohtia, jotka koen enemmänkin ahdistavina – esimerkiksi bussipysäkkikohtaus on kuin suoraan painajaisistani. Eikä äidin sairaalassa oleminenkaan tunnu kovin iloiselta.

On niissä jotain samaa...

Kevään ennakko ja jaksobloggauslupaus

Twitterissä tuli taannoin lupailtua, että katsoisin ensi kaudelta Hyokan, Medaka Boxin, AKB0048:n ja Jormungandin, mutta lista luultavasti muuttuu. Ensinnäkin meinasin suosiolla jättää AKB0048:n pois. Olisin katsonut sen lähinnä vain mielenkiinnosta, vähän samaan tapaan kuin Idolm@sterin taannoin, että mitä ilmiöstä on saatu väkerrettyä. Mutta loppujen lopuksi ajattelin, että se ei ehkä ole sen arvoista, varsinkin, kun en ole mikään AKB48:n fani. Sen sijalle otan varmasti jonkun sarjan. Hieman houkuttelisi Sakamichi no Apollon, ehkä myös Uchuu kyoudai ja Ozuma. En ole mikään suuri Leiji Matsumoto-fani (ainakaan vielä), joten en tiedä kannattaako Ozumaa sitten katsoa. Muistaakseni myös Accel Worldista ja Sankareasta on puhuttu, Sankarea tosin taitaa DEENinä jäädä välistä, Accel World taas siksi, etten oikein tiedä siitä mitään. Mutta pidän silmäni ja korvani auki siltä varalta, että missaan jotain todella hyvää.

Vastarannan kiiski, osa 3: Steins;Gate

Kirjoitin nämä fiilikset Steins;Gatesta jo noin puoli vuotta sitten, sen airaamisen aikoihin, ja siksi se eroaa hieman muista juttusarjan teksteistä. Laatu kun on niin surkea, etten meinannut saada itseäni julkaisemaan sitä ollenkaan. En kuitenkaan muista sarjasta tarpeeksi, että saisin järkevää tekstiä kirjoitettua enää uudestaan.

Muistakaa muuten se, että juttusarjan ideana on haukkua nimenomaan hyvää animea.

Tapaus Hatsune Miku, Ievan polkka ja Savitaipale

Minun olisi pitänyt tehdä tämä merkintä jo yli vuosi sitten, mutta jostain syystä se jäi. Kaivetaan asia nyt uudelleen esille, vaikka hävettääkin oman kunnan puolesta.

Muistaako joku vielä, kun Iltalehti uutisoi Mikusta otsikolla Poptähti Hatsune Miku ei ole ihminen? Kolme päivää tämän jälkeen YLE Etelä-Karjala kertoi aiheeseen liittyen Savitaipaleen polkan olevan jälleen nettihitti Japanissa. Asiaa kommentoi Savitaipaleen kulttuurisihteeri, joka sattuu olemaan myöskin minun entinen (ja toivottavasti myös tuleva) työkaverini kirjastossa.

Vastarannan kiiski, osa 2: Uta no Prince-sama

Eli koko nimeltään Uta no☆Prince-sama♪ Maji Love 1000%, joka tuli tuossa viime kesänä ja oli heti kaikkien fanityttöjen (ja –poikien) suosikki. UtaPri on käänteishaaremia, kertoo tytöstä, joka menee jonkinlaiseen laulaja/lauluntekijäkouluun, ja tapaa siellä yllätys yllätys liudan miehiä. Poikia.