Norio Wakamoto - sympaattinen mies vahvan äänen takana

Pääsin helmikuisessa Frostbitessa tekemään uuden aluevaltauksen: haastattelun tekemisen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja vähän jännitti, varsinkin kun kaikki muut lehdistötilaisuudessa olleet olivat ammattilaisia. Siinä missä muilla oli nauhurit ja liuta kysymyksiä, minulla oli vain pieni vihko johon raapustin kynä sauhuten. Tilaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, ja kokemuksenahan Wakamoton näkeminen oli ihan huikea. Kun mietin, miten voisin erottua haastattelullani kaikista muista Wakamotosta julkaistuista haastatteluista, en keksinyt muuta kuin oman näkökulmani mukaan tuomisen. Siispä haastattelun lomaan on piilotettu varovaista analyysiä myös miehen persoonasta. Jätän myös namedroppailun suosiolla Lohen siskoksille, jos siis kiinnostaa lukea tarkemmin jostain Wakamoton esittämästä hahmosta, suunnatkaa heidän tekemään haastatteluunsa.

Wakamoto aloitti kuvailemalla tyypillistä työpäiväänsä, joka kertoi jo aika paljon siitä, kuinka työlleen omistautunut Wakamoto on. Hän herää jo aamuviideltä ja aloittaa kehon rentoutuksella, meditoinnilla ja tunnin kuntoharjoittelulla. Hän käyttää omaa yhdistelmäänsä eri taistelulajimetodeista, jotka hän on kokenut hyödyllisiksi. Sen jälkeen Wakamoto kuuntelee omia, vanhoja äänityksiään ja harjoittelee niiden lausumista, yrittäen parantaa suoritustaan. Hän valitsee kolme ääntä tulevan päivän työn perusteella. Työpäivinä hän käyttää kolme ja vapaapäivinä jopa kahdeksan tuntia ääniharjoitteluun. Näin kaikki on valmista töihin mennessä, eikä töissä tarvitse enää harjoitella.

Edellinen kuvaus tuntuu aika hurjalta. Kunpa vain minussakin olisi edes ripaus tuollaista ahkeruutta ja omistautuneisuutta. Wakamoto itse sanoo, että hän on tehnyt työtä niin kauan että siitä on tullut jo rutinoitunutta eikä se siksi tunnu raskaalta. Olen itse nykyään niin laiska ihminen, että oikein hävettää tuon jälkeen. Äänityöskentely on kuitenkin Wakamoton kutsumus, joten kun työ on antoisaa, voi tahdin ymmärtää.

Aina Wakamoto ei kuitenkaan ole ollut ääninäyttelijä. Hän oli nuoruudessaan kaksi vuotta poliisina, mutta totesi lopulta, ettei kestäisi sitä koko elämäänsä. Nyt kun asiaa ajattelee, Wakamoto olisi äänensä puolesta soveltunut varsin hyvin poliisiksi – mutta ei ehkä niinkään luonteensa. Hän nimittäin etsi seuraavaksi työtä, jota voisi tehdä yksin. Hän työskenteli kaksi vuotta kuluttajaliitossa, mutta toimistotyökään ei tuntunut sopivalta. Enää ei olisi oikein huvittanut opiskellakaan. Lopulta hän haki kuitenkin Kurosawa Ryoon seiyuukouluun. Yllätyksekseen Wakamoto pääsi sisälle – hakijoita oli viisisataa ja koulu otti sisään vain 20 oppilasta. Hänellä ei tuohon aikaan ollut ollenkaan kokemusta, hän vain ajatteli lukea mahdollisimman voimakkaalla äänellä pääsykoetekstin. Muut olivat ammattilaisia, eikä Wakamoto uskonut pääsevänsä kouluun. Wakamoto ei siis varsinaisesti tähdännyt alalle. Se kuitenkin sopi hänelle yllättäen, koska työ antaa paljon jos siihen vain panostaa.

Oskar von Reuenthal, Legend of Galagtic Heroes

90-luvulla jopa Wakamotolla oli kausi, jolloin työtä ei tullut paljon. Oma arvo tuntui katoavan samalla kun työt vähenivät. Hän syytti jo asiasta toimistoaan. Silloin hän näki televisiossa italialaisen trumpetistin Fabrizio Bosson, joka harjoitteli yhdeksän tuntia päivässä. Siitä hän sai idean ottaa kaikista maailman treenausmetodeista hyvät puolet ja harjoitella ahkerasti. Ura lähtikin nousuun kolmen vuoden päästä.

Iällä ei Wakamoton mielestä ole merkitystä, ei tarvitse olla nuori. Jos löytää oman alansa, pystyy jatkamaan pitkään. Ääninäyttelijöillä on vain heidän äänensä, joten kehon pitää olla kunnossa ja notkea.  Tässä vaiheessa, kun Wakamoto saa käsikirjoituksen käteensä, rooli menee heti ensimmäisellä kerralla oikein. 

Wakamoton mielestä pitää tehdä monenlaisia ääniä, ja hän tekisi myös vaikka bishounen-roolin jos sellaista tarjottaisiin. 20-vuotiaiden esittäminen tosin alkaa olla jo vaikeaa, kolmekymppiset vielä menee. Homohahmot olivat ennen vaikeita tehdä, mutta nykyään nekin onnistuvat. Hän haluaisi tehdä enemmän syvällisiä hahmoja. Ulkomaisten leffojen dubbaus on Wakamotosta mielenkiintoisinta.

Wakamoto haluaisi kehittyä vielä jokaisella mahdollisella alalla ja tehdä asioita, joita muut eivät ole vielä tehneet. Hän aikoo jatkaa työtään kuolemaansa saakka, koska ei voi tehdä muutakaan.

Charles zi Britannia, Code Geass

Vaikka Wakamoto on ääninäytellyt myös peleissä, hän ei itse pelaa niitä, koska ei ole aikaa sellaiseen (ja hän inhoaa häviämistä). Varsinaisia harrastuksia hänellä ei ole, mutta hän tykkää lukea kirjoja. Twitterin mukaan Wakamoto myös ilmoitti kunniavierasohjelmassaan, ettei hänellä ole ystäviä – mutta vaimo hänellä sentään on mukana Suomen-matkallaankin. Koulussa hän oli kendo-kerhossa. Siitä oli hyötyä hänen hengitysharjoituksiinsa. Hän syö vähän, mutta ei siksi että laihduttaisi, vaan koska liiasta syömisestä on haittaa keholle. Hän juo kuitenkin sakea, muttei enää niin paljon kuin ennen. Hän haluaisi myös matkustella vielä elämänsä aikana.

Desuconiin Wakamoto pääsi tulemaan, koska tapahtuma sattui viikonlopulle: tiistaista perjantaihin hänellä on viikoittaisia juonto-ohjelmia, joita ei olisi voinut siirtää. Suomesta Wakamoto pitää; ihmiset ovat ystävällisiä, herkkiä ja pehmeitä ainakin verrattuna Saksaan, jossa Wakamoto on aiemmin käynyt. Wakamoto oli myös yllättynyt siitä, kuinka paljon asioita suomalaiset fanit tiesivät, paljon myös sellaista jota edes japanilaiset fanit eivät tiedä.

Teen nyt tässä hieman uskaliaan arvion luokitellessani Wakamoton introvertiksi. Haastattelussa puhuessaan hän puhui hiljaisella ja rauhallisella äänellä, katse suunnattuna pöytään. Hän oikein etsimällä etsi työtä, jota voisi tehdä yksin, ja harrastuksiin lukeutui kirjojen lukeminen. Näistä jos vetää johtopäätöksiä, luulisin arvioni olevan oikea. Wakamoto onkin ehkä osoitus siitä, että introverttikin voi pärjätä vallan mainiosti tuollaisellakin alalla, jos vain jaksaa työskennellä ahkerasti. Wakamoto on kuitenkin hyvin itsevarma omista taidoistaan, ja sanoi että osaa mitä vain.

On yllättävää, että niin vahvan äänen takaa löytyi noinkin sympaattinen, hiljainen ja hillitty mies. Wakamoto onnistui inspiroimaan ainakin minua. Siinä missä Fabrizio Bosso oli Wakamotolle ihminen, joka sai hänet työskentelemään kovempaa, voisi Wakamoto olla sellainen ihminen minulle.

Wakamotoa voi tälläkin kaudella kuulla Shining Saotomen roolissa UtaPrissä.