"Me haluttiin vaan pitää con Mikkelissä, koska se on kivaa" eli Mimiconin ensiaskeleet

Olin varsin iloinen kuullessani, että omille hoodseilleni syntyy uusi con. Asun tunnin ajomatkan päässä Mikkelistä, joten pystyin hyvin menemään kotiin yöksi. Ajattelin meneväni Mimiconiin joka tapauksessa, mutta innostusta nosti myös laadukkaan oloinen puheohjelma, tajuttoman kauniin näköiset tilat ja se, että sain siskoni kaapattua mukaan lauantaiksi.

Mikaeli löytyi yllättävän helposti. Olimme paikalla joskus puolen yhden aikoihin, ja ensimmäinen tunti meni kierrellessä conipaikkaa. Tapahtumaan oli saatu mukavasti myös myyjiä, vaikka järjestäjät vähän valittivat joidenkin pääkaupunkiseudun firmojen ilmoittaneen conin olevan liian kaukana. Taidekujalle meni taas puolet rahoistani, niin ihania juttuja ihmiset myivät. Tuntuu muutenkin koko rahankulutukseni siirtyneen sille puolelle. Annetaan kuvan puhua puolestaan. Melkein kaikki mitä ostin oli joko käytettyä tai itse tehtyä, yritetään jatkaa samalla linjalla.

Conilootti lauantailta, sunnuntaina mukaan liittyi vielä pari mangaa

Kävimme tsekkaamassa myös pelihuoneen, jossa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Pelihuoneen pitäjät auttoivat heti jos ei osannut jotain käyttää, ja tarjontakin oli yllättävän laaja. En osannut yhtään odottaa, että näin pienessä conissa olisi lähes Desuconin tasoinen pelihuone - tietenkään konsoleita ei siihen pieneen huoneeseen yhtä montaa mahtunut, mutta valikoimaa oli laidasta laitaan. Karaoke samassa huoneessa ei ollenkaan haitannut, toivottavasti karaokeakaan ei pelit. Ainut miinus pelihuoneessa oli sijainti, joka oli pitkän kummallisen käytävän päässä syrjässä kaikesta.
 
Ensimmäinen ohjelma meidän osaltamme oli Juha Paanasen haastattelu, ja se jäikin conin kohokohdaksi. Ihme, ettei aiemmat conit ole tajunneet pyytää suomalaisia ääninäyttelijöitä vieraiksi. Juha Paananenkin oli joutunut kalenterista tarkistamaan, ettei ole aprillipäivä, kun hän sai kutsun. Kollegat olivat kuulemma sanoneet, että olet hullu jos et mene ja lähettivät terveisiä koko ääninäyttelyalalta. Paanasen haastattelu auttoi selventämään vielä lisää omaa kuvaani Suomen dubbausalasta ja tarjosi varmasti hyviä vinkkejä myös niille, jotka alalle hinkuvat. Kettukarkkina kakun päällä oli vielä yllärinimmarinjakotilaisuus, josta saamme kiittää jotakuta yleisön edustajaa, joka tällaista hoksasi pyytää. Ja niitä jotka lainasivat kyniä.

Cossikisan osallistujat

Seuraavana vuorossa oli cosplaykilpailu, joka osoittautui pettymykseksi. Oli ehkä huonoiten järjestetty cossikisa, jonka olen ikinä nähnyt. Ensimmäinen feilaus oli se, että yleisön valoja ei ollenkaan hämärretty. Ehkä se johtui siitä, että kilpailijoiden täytyi löytää istumapaikka lavalta poistuttuaan, mutta kyllä se latisti aika paljon tunnelmaa. Konsepti oli perinteinen liukuhihnaposeeraus, jossa ei edes haastateltu kisaajia. Joo, ne haastattelut on usein aika awkwardeja, mutta parempi sekin kun ei mitään. Koko rykäisylle oli varattu aikaa melkein kaksi tuntia, mutta se kesti 45 minuuttia (josta perinteinen cossikisa 10 min). Palkintojenjaon voittajien kättelyt oli ihan hyvä idea, mutta toimi käytännössä aika nihkeästi. Ei kai sillä järjestyksellä olisi niin väliä ollut, eikä hommaa olisi tarvinnut demota ihan niin pitkästi.

Gotta Gijinka 'em all!-kisan osallistujat

Itse kisaajista ei ole mitään pahaa sanottavaa. Osa poseerasi vähän mielenkiintoisemmin kuin toiset. Gijinka-kisa oli myös tosi hyvä idea ja osallistujatkin loistavia, ainut miinus oli osallistujien vähyys. Toivottavasti kisa uusitaan ja siihen osallistuu enemmän ihmisiä ja muitakin kuin niitä Pokemoneja yms. eläimiä. Eikö kukaan muka halua olla leivänpaahdin?
Myös .ZERO-tanssiryhmä veti ihan hyvin, ja oli kiva että he olivat ottaneet kohteekseen japanilaiset poikabändit. Paraparaa ja AKB-tansseja kun on jo Suomessa nähty.

Ehkä hienoin paikka, jossa olen koskaan lätkää katsonut

Cossikisan aikaisen loppumisen myötä meillä oli rutkasti aikaa käydä syömässä. Mikkelin keskusta on onneksi vain 1,5 kilometrin päässä Mikaelilta, joten sinne oli kivutonta kävellä. Viimeisenä ohjelmana kävimme vielä katsomassa Animeskenen hyvät ja huonot uutiset, jota ennen tosin eksyimme väärään luentosaliin. Tästä kuvamateriaalia yllä.

Odotin Animeskenen hyviltä ja huonoilta uutisilta vähän viihteellisempää materiaalia, mutta toisaalta aikaiseksi saatiin rakentavaa keskustelua, joten ei kai siinä pahemmin hävitty. Panelisteja oli omaan makuuni ehkä vähän liian paljon, yhden tai kaksi olisi voitu ehkä pudottaa pois. Yleisöstä kun tuli myös sen verran rautaista kommenttia, että sille olisi suonut enemmänkin tilaa. Aiheet olivat hyvin valittuja, tosin osa vähän toisti edellisiä. Tämä oli yllättäen ehkä parhaiten keskustelultaan onnistunut paneeli minkä olen koskaan nähnyt: tuntuu, että se on usein mennyt anikimaiseksi oman mielipiteen toteamiseksi ilman, että edellisiä puhujia kommentoidaan mitenkään. Tässä oikeasti oli interaktiivisuutta sekä panelistien että yleisön välillä.

"Jos Nuuskamuikkunen olisi nainen, se olisi tällainen"

Kurjan Euroviisuyön jälkeen vääntäydyin sängystä ja ehdin juuri sopivasti katsomaan Buddhan rintaimplantteja eli aineksia animempaan elämään. Jos oikein kriittisiä haluttaisiin olla, voitaisiin valittaa vaikkapa tsundere-määritelmän väärästä käyttämisestä, muun asiapohjan huteruudesta tai siitä ettei luennosta saanut sinällään mitään konkreettista irti, mutta valitan vain karseasta slaidien taustaväristä. Viihdyin luennolla nimittäin todella hyvin ja tytöt osasivat esiintyä, vaikka ensikertalaisia olivatkin. En kadu yhtään sitä, että jouduin heräämään ihan liian aikaisin ehtiäkseni luennolle. Toivottavasti sama kaksikko jatkaa ohjelmanpitäjäuraansa, ja samalla huumorilinjalla.

Uskaltauduin vielä Cosplaydeittiin, jollaisessa en ollut vähään aikaan käynytkään. Olin hyvin skeptinen, en ole oikein koskaan tykännyt konseptista, mutta viihdyin lopulta ihan hyvin. Juontajat olivat hauskoja, samoin kuin osallistujatkin. Tosin paras puoli oli varmaan se, ettei ollut kuin kolme kierrosta; en olisi varmaan jaksanut katsoa yhtään enempää. Kyllä tuo taitaa olla aika aikansa elänyt ohjelmamuoto. Toivottavasti sen tilalle keksitään jotain yhtä päätöntä ja fujosheja palvelevaa. Lainatkaa vaikka joku muu tv-formaatti seuraavaksi. Tanssii cossaajan kanssa? Cosplay-Talent? Idols? Onnenpyörä? Selviytyjät? Tai keksikää joku ihan oma uusi cosplay-viihteen laji.

Cosplaydeitin jälkeen totesin tämän conin nähdyksi. Kaiken kaikkiaan viikonlopusta jäi kyllä varsin hyvä fiilis. Kävijöitä olisi voinut olla enemmän, toivottavasti ensi vuonna myydään loputkin liput. Mitä nyt voisi vielä parantaa, niin enemmän ohjelmaa ja parempi cosplaykilpailu. Suuremman salin lava näytti sen verran laadukkaalta, että siinä olisi hienoa nähdä kunnon esityskisa. Tällaista jo ensi vuonna, pliis? Olisi myös hienoa, jos Mimicon profiloituisi suomalaisten ääninäyttelijöiden coniksi. Kunniavierasta ensi vuonnakin siltä saralta, eikös joo?

Tämän ihanan figuurin löysin Mimikirppikseltä sikahalvalla

Yhteenvetona: Mimicon onnistui huikean hyvin ensimmäisellä kerrallaan, ja siltä voi odottaa jotain suurta jatkossa. Suosittelen lämpimästi oikeastaan ihan kaikille; cossaajille Mikaeli tarjoaa kaiken lisäksi vielä todella hienon miljöön.