torstai 3. marraskuuta 2016

Poikaystävän hoito-ohje, osa 2: Kaiji

Kyselin pari viikkoa sitten, mitähän ihmeen animea sitä voisi poikaystävälle näyttää. Vastauksia tuli aimo läjä, ja paljon hyviäkin! Kannattaa käydä edellisen postauksen kommenttiosiosta katsomassa kaikki suositukset, mikäli olette samanlaisessa tilanteessa (ja ehdotuksia otetaan vielä vastaan). Poimin tähän kuitenkin listan parhaista ehdotuksista (ainakin sopivimmista tuolle huonommalle puoliskolle), joita aion ainakin jossain vaiheessa ehdottaa katsottavaksi:
  • Baccano! 
  • Boku Dake Ga Inai Machi
  • 91 Days 
  • Detroit Metal City 
  • Gankutsuou 
  • Attack On Titan
Merkinnän kirjoittamisen jälkeen tilanne kuitenkin eskaloitui niin nopeasti, etten ehtinyt kyseisten sarjojen saatavuutta takaamaan, ennen kuin piti jo joku katsottava sarja keksiä. En edes ollut sanonut poikaystävälle kirjoittaneeni tai ajatelleenikaan, että voisin vihdoin pakottaa hänet katsomaan animea, kun hän itse ehdotti sitä. Sillä hetkellä tietokoneen uumenissa lepäsivät Danshiko, Boku Dake Ga Inai Machi ja Kaiji, ja parin lauseen kuvausteni perusteella poikaystävä valitsi Kaijin.

Jotain sarjasta kertoo ehkä se, että tämä on ainut kuva joka nopealla googlauksella
löytyi, jossa ei ole pelkästään Kaijin naamaa.

Kaiji osoittautui hyväksi valinnaksi koukuttavuutensa vuoksi, ja ensimmäinen kausi menikin aika äkkiä. Täysin mukisematta se ei tosin alas mennyt, mutta ei onneksi haitannut. Aluksi valitusta tuli enimmäkseen kivi-paperi-sakset pelin logiikasta ja taktiikoista. Poikaystävä olisi tuossa tilanteessa tietysti pärjännyt Kaijia paremmin rautaisen päättelykykynsä ansiosta. Minua ei tyhmempänä haitannut mitkään väitetyt epäloogisuudet pelin etenemisessä.

Visuaalisesta tyylistä poikaystävä kommentoi lähinnä sitä, että sarjan kuvittelisi olevan humoristisempi piirrostyylin perusteella, ja olin ihan samaa mieltä. Myös sarjan kulttimaineen takia kuvittelin itsekin, että se olisi hauska sarja, mutta sitä se ei kyllä ollut. Sarjassa itkettiin omaankin makuuni aivan liikaa, ja moraalisia kysymyksiä pohdiskeltiin vähän turhan pitkään.

Kaiken kaikkiaan sarjan rytmitys oli aivan liian verkkainen. Joka jakson alussa kerrattiin edellisen jakson tarinat, flashbackeja oli rutkasti varsinkin loppupuolella, ja pelejä ei ehditty käsitellä kuin neljä kappaletta. Luulin, että ne vaihtuisivat melkein joka toinen jakso, mutta ei todellakaan. Lopulta kelasimme kaikki jo nähdyt kohtaukset pikakelauksella (jota en ennen ole animea katsoessa harrastanut kuin ehkä kertausjaksoissa) ja katsoimme vain jakson uuden materiaalin.

Vähemmän itkua ja enemmän toimintaa, kiitos.
Onneksi sarja onnistui kuitenkin pitämään jännitystä yllä, vaikka sitten pitkittämälläkin. Jatkosta en kuitenkaan tiedä, meinasin jo ladata toista kautta, mutta poikaystävä oli vähän epäileväinen. Kuulemma se on kymmenen tuntia hukkaanheitettyä elämää. Ehkä mieli muuttuu kuitenkin vielä jossain vaiheessa. Tosin eipä sarja minuakaan onnistunut niin pahasti koukuttamaan, että välttämättä jatkaisin sen katsomista yksin. Hahmoja kuitenkin on käytännössä vain kaksi, Kaiji ja pahispomo, eivätkä nekään olleet kauhean kiinnostavia.

4 kommenttia:

  1. Vaikka itse molemmista Kaijin kausista ihan nautinkin, kannattaa tosiaan miettiä halutteko lähteä toisen kauden kimppuun. Toisessa kaudessa kun ehditään vain käydä kaksi "peliä" ja se tuntuu ensimmäistäkin hitaammalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hitto, ehkäpä se sitten jää välistä. Ainakin vois välissä kokeilla jotain muuta.

      Poista
  2. 90% animesarjoista keskittyy enemmän tai vähemmän huumoriin, joten minusta on erittäin tervetullutta, että edes jotkut sarjat sivuuttavat huumorin kokonaan. Itse asiassa toivon, että 85% animesarjoista sivuuttaisi sen.

    Verkkaisuus kyllä ihmetytti minuakin etenkin kakkoskaudella, mutta ei haitannut liikaa, koska sarja on muuten niin erinomainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olet kyllä oikeassa, että todella monissa vakavissakin sarjoissa on huumorikohtauksia, jotka eivät aina edes oikein sovi tunnelmaan. Eikä se minua tässä haitannut, ettei huumoria ollut, lähinnä se oli asia joka yllätti.

      Poista