lauantai 17. joulukuuta 2016

Luukku 17: Revolutionary Girl Utena

Utenan katsoin tuossa vuosi sitten. Kokemus oli kuitenkin niin vahva, että se on edelleen erittäin hyvin mielessä. Utenaa kohtaan oli suuret odotukset, sillä Kunihiko Ikuhara on yksi lempiohjaajiani ja -kirjoittajiani animessa (ainakin niiden muutaman sarjan perusteella, jotka hän on nyt saanut tehtyä), ja Utena oli Sailor Moonin ohella ainut, mitä en ollut vielä nähnyt.


Visuaalinen tyyli Mawaru Penguindrumissa, Yurikuma Arashissa ja Utenassa on raikkaan kokeileva. Utenasta näkyi toki sen vanhuus, mutta välillä en myöskään ollut uskoa silmiäni, että jo 90-luvulla on tehty tuollaisia juttuja animaatiossa. Esimerkiksi oppilaskunnan keskustelut olivat kuin jostain SHAFTin sarjasta. Lisäksi tietysti käytettiin paljon Ikuharan muista animeista tuttuja tyylejä, kuten kehyksiä ja toistuvia animaatiopätkiä. Varjoteatteri oli yksi lemppareistani, samoin kuin lähes joka jaksossa toistuneet animaatiot Utenan valmistautuessa taisteluun. Kaava oli tuttu Mawaru Penguindrumista (ja Yurikuma Arashistakin, mutta siinä se ei ollut niin näkyvää eikä taustalla soinut tarttuvaa biisiä), ja osasin sitä odottaakin, mutta kyllä se jaksoi huvittaa. Kätevä vessa-/jääkaappitauko ennen jakson kliimaksia. No, vaihtui se animaatio sentään sarjan jälkipuolella, ja se oli niin hieno, että oikeastikin katsoin sen tarkkaan joka kerta.



Utena jäi suurimmaksi osaksi positiivisena mieleen visuaalisuutensa sekä mielenkiintoisten hahmojen ja tarinoiden takia, mutta ihan täydellinen sekään ei ollut. Tavallaan se täytti kyllä odotukset, mutta siinä oli paljon asioita, joista en henkilökohtaisesti tykännyt. Varsinkin Utenan rakastuminen oli, vaikkakin ihan ymmärrettävää, jotenkin todella ikävää. Halusin vain kaikkea hyvää kaikille hahmoille, mutta ei se nyt ihan mennyt niin kuin olisin halunnut. Loppu itsessään oli myös traagisuudessaan aika kamala, vaikka antoikin toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Lisäksi sarja olisi voinut olla vähän lyhyempikin, välillä tuntui että joitain juonikaaria venytettiin, varsinkin alussa. Utenan teemat olivat kuitenkin todella vahvat ja niitä käsiteltiin hienosti, varsinkin kun vielä muistaa, että se on tullut melkein 20 vuotta sitten.


Loppujen lopuksi, pienten puutteiden jälkeenkin, annoin Utenalle arvosanaksi 10 MyAnimeListissa. Ehkä se johtui Nanamin pöllöilyjaksoista tai siitä, että kesti monta päivää toipua lopusta. Vanhuudenkin annoin anteeksi siksi, että vaikka animaatiotekniikat ovat uusiutuneet, on visuaalinen tyyli kuitenkin edelleen kokeilevan ja erikoisen näköistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti