Visual Novel: Ja niin minä kuolin Desuconissa

Minulla on unelmana – tai voisi melkein sanoa tavoitteena – tehdä oma visual novel. Tai ei vain yhtä, vaan ehkä jopa useampikin, mikäli inspiraatio riittää. Ja pitäähän sekin homma jostakin aloittaa.

Niinpä siis aion nyt julkaista ihka ensimmäisen visual novelini. Se on tehty täysin huumorilla, vähän ehkä myös kieli poskessa, lähinnä omaksi ilokseni ja harjoitukseksi. Nimestä voi päätellä aika paljon, mitä peli sisältää: Desuconia ja jännyyksiä. Kovin pitkä se ei ole, pelaamisessa kestää 5-15 minuuttia.

Laitan nyt latauslinkit tähän ja kommentoin lisää niiden alapuolella. Pyydän, että pelaatte ensin ja luette alla olevan tekstin vasta sitten.

Linux
Mac
Windows

Sain idean, kun pelasin Katawa Shoujoa. Siinähän päähenkilöllä on heikko sydän, ja aloin miettiä että apua, entä jos tämä kuolee jossain vaiheessa kun valitsen väärän. Keksin, että sellainen olisikin ihan hauska idea: peli, jossa pitää yrittää estää päähenkilöä kuolemasta. Toisaalta ehkä aika ärsyttävältä kuulostava konsepti, mutta myös erittäin hauska ja mielenkiintoinen, ainakin omasta mielestäni. Voihan toki olla, että joku muu on keksinyt saman aiemminkin, mutten ainakaan itse ole törmännyt vastaaviin.
 Alun perin minun piti tehdä ihan normaali versio, jonka nimi olisi ollut Ja niin minä kuolin. Olisin aloittanut pelin tekemisen Desucon Frostbiten Visual novel-työpajassa. Sitten keksin, että voisin tehdä samasta ideasta Desucon-version! Aluksi ajattelin, että olisi mielekkäämpää tehdä ns. alkuperäinen versio, ja Desu-versio olisi sitten tavallaan parodia. Lopulta himotti tehdä Desu-versio ensin. Saa nähdä, tuleeko ”tavallista” koskaan.

Joistain kohdista en ollut ihan varma, uskaltaako niitä ylipäänsä laittaa. Olen oikeasti pohjimmiltani liiankin vakava ihminen, ja tällaisen pilan tekeminen ei ole minulle välttämättä ihan helppoa. Mieleeni tuli esimerkiksi se Tsukiconissa tapahtunut kahden tytön yliajo, ja mietin jopa kohtauksen poistamista pelistä. Toinen oli epilepsiakohtaus. Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki todellakin kannattaa ottaa vitsillä, vaikka itse olen miettinyt myös asioiden vakavaa puolta. Tuskin melkein mitään näistä oikeasti tulee koskaan tapahtumaan missään conissa. Osa näistä on tarkoitettu varoituksina, osassa taas on tehty melkein päinvastoin kuin kannattaisi.

Teknisiä tietoja sen verran, että peli on tosiaan tehty Ren’py-nimisellä ilmaisohjelmalla. Suurin osa siinä käytetyistä hahmoista on myös ilmaisia, vapaasti käytössä olevia grafiikoita, vain meido on Tiskun piirtämä. Tosin meemikuvat olen etsinyt ihan Googlen kuvahaulla eri sivustoilta, suurin osa niistä on kuitenkin sellaisia, ettei niiden tekijöistä tiedetä tai niitä käytetään muutenkin yleisesti. Valokuvat olen ottanut Desucon Frostbiten aikana, ja varmistanut, ettei siellä pitäisi kenenkään naama ainakaan kokonaan näkyä. Jos kuitenkin tunnet, että joku henkilö/sinä itse olet siellä ja liian tunnistettava, voin toki sensuroida. Pelin tekemiseen on kulunut noin 5-10 tuntia, ehkä lähemmäs sitä kymmentä. Alkuvaiheessa sain tosiaan apua Desuconin Visual novel-ohjelmien pitäjiltä, kiitokset heille siitä.

Pikkaisen peräänkuuluttaisin sitä suomalaista visual novel-yhteisöä. Jos nyt saataisiin ainakin foorumit pystyyn Anikiin tai jonnekin. Kiinnostuneita henkilöitä näytti kuitenkin jo Frostbitessa riittävän, ja varmasti lisää löytyy internetin syövereistä. Katsotaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa ihmiset keksii. Itselläni on seuraava VN-projekti jo tiedossa ja suunnitteluvaiheessa.

Kiitos ja anteeksi.

Ihan Tavallinen Desucon-raportti

Jeps. Frostbitesta siis.

Aloitetaan ajasta ennen conia. Joskus muutama viikko sitten en edes ajatellut, että tällainen on tulossa. En ollut kovinkaan innostunut. Sitten, reilua viikkoa aiemmin tajusin että hei, Frostbite on tosiaankin kohta, siellä pääsee ehkä näkemään ihmisiä ja animeaiheista ohjelmaa!
Kun katselin ohjelmakarttaa, näin melkein pelkästään ohjelmaa, mihin voisi mennä mutta mitä ei välttämättä ole ihan pakko nähdä. Siispä en suunnitellut kovin tarkkaan aikataulua, vaan päätin päättää tapahtumapaikalla, milloin menen mihinkin.

DesuCast - animeradiota suomalaisittain

Desucast on Desuconin järjestäjien pitämä viikoittainen animeaiheinen radiolähetys, joka ilmestyy tiistaisin. Puhujina ovat Mika ”Pararin” Valtonen, Henna-Riina ”Perho” Kakkola sekä Valtteri ”Tounis” Strömsholm. Se löytyy esimerkiksi Desuconin blogista. Tähän mennessä casteja on ilmestynyt seitsemän.

Talks ja Gaala

(Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa siksi, ettei ole ollut pahemmin mitään järkevää sanottavaa mistään animesta ja siksi, ettei minulla ole tarpeeksi itseluottamusta kirjoittaa siitä.)

Tuli tosiaan käytyä vähän coneilemassa tänä viikonloppuna. Ensin lauantaina oli Desutalks, ja sitten vielä taktisesti sunnuntaina Cosplaygaala. Itseäni kiinnosti enemmän Talks, Gaala tuli sitten siinä kylkiäisenä. Samalta tuntuu näin jälkikäteenkin; Gaala oli ihan jees, mutta Talks jyräsi.

DesuTalks-raportti

Alun perin minun ei edes pitänyt mennä Desutalksiin, koska hinta-ohjelma-suhde ei tuntunut tarpeeksi hyvältä. Loppujen lopuksi Desu-combon säilyttämisen (joka tosin katkeaa DesuCruisen yhteydessä, nyyh) tärkeys voitti, ja onhan sitä nyt turhempaankin rahaa tuhlattu. Vai oliko se tuhlausta?

Vuosi vuodelta (tai con conilta) olen alkanut pitää ohjelman laatua enemmän ja enemmän tärkeämpänä. Vaikka seura olisikin hyvää, en silti halua mennä coneihin vain hengaamaan, varsinkin jos siitä pitää jotain maksaa. Tämän takia Desuconit ovatkin olleet parhaita coneja, niissä kun olen eniten päässyt nauttimaan puheohjelmasta. Siksi myös DesuTalks kiinnosti.

Ulos tynnyristä - Hopeanuoli

Koska osallistun tässä kuussa järjestettävään National Novel Writing Monthiin, ei aikaa jää muitten juttujen kirjoittamiseen, saatika sitten animen katsomiseen. Siispä julkaisen jo jonkin aikaa sitten kirjoittamani tekstin.

 ________

Vihdoin sivistin itseäni ja katsoin Hopeanuolen. Kyllä, olen elänyt koko lapsuuteni tynnyrissä, enkä siis ollut nähnyt jakson jaksoa tästä legendaarisesta animesta. Ajattelin, että tätä hehkutetaan vain siksi, että se tuo monille paljon lapsuusmuistoja mieleen, ja oikeasti sarja on ihan surkea lastenanimaatio. Epäluulot haihtuivat aika äkkiä.

Haimasyöpää odotellessa - animen nettilevitys

Lähiaikoina mangan ja animen laittomasta levityksestä on puhuttu uutisissa paljon. Ensin yritykset alkoivat taistella mangan levitystä vastaan: ensin Mangafox pakotettiin poistamaan kaikki lisensoidut mangansa, sitten Onemanga lopetti kokonaan. Itseeni tämä ei oikeastaan vaikuta mitenkään: en ole koskaan pitänyt skanlaatioiden lukemisesta netistä. Olen tottunut lukemaan makuullani sängyssä, ja ruudulta tihrustaminen on hankalampaa kuin paperilta. Osa skanlaatioista on erittäin huonolaatuisia, samoin kuin fanikäännökset. Olenkin turvautunut skanlaatioihin vain silloin, kun kirjastosta lukemani mangan joku osa on puuttunut.

It's raining policemen

Nyt kun kerrankin satuin katsomaan jotain meneillä olevan kauden animea, voisin avautua siitä. Normaalisti en jaksa katsoa mitään sarjoja julkaisutahdissa, edes lempisarjojeni uusia kausia, vaan odotan, että sarja on loppunut ja katson sen muutamassa päivässä. Tällä kertaa oli ihan pakko katsastaa eräs sarja, nimittäin Panty & Stocking (Garterbeltin kera). Syynä tähän oli sen aiheuttaman keskustelun määrä ja siitä näkemäni kuvankaappaukset. Lopullinen inspiraatio katsomiseen tuli siitä, että kyseessä on Gainaxin tekele. Vaikka en voi vielä itseäni Gainaxin faniksi lukea, koska heidän sarjojaan ei ole tullut katsottua kuin pari, niin silti se on sellainen studio, mikä pistää liikkeelle.