Hypecon 2026

Conikausi startattiin taas perinteisesti Hyvinkäällä, ilmaisella Hypeconilla. Suomen suurimmaksi paisunut animetapahtuma on minulle tuttu jo edellisiltä vuosilta. Olen aika monta kertaa peräänkuuluttanut kaikenlaisia muista coneista tuttuja periaatteita (kuten että tekniikka testataan etukäteen, ohjelmat alkavat ajallaan jne.), mutta tottunut siihen, että asiat ovat vähän miten sattuu. Onhan Hypecon aloittelijoille suunnattu con, joten se kotikutoisuus on senkin kannalta ymmärrettävää. Kun kyseessä on ilmaistapahtuma, ei voi valittaa, ettei olisi saanut rahoilleen vastinetta. Mutta! Tänä vuonna oli selvästi yritystä parantaa asioita. 

QOL-parannukset

Ensimmäinen ja ehkä paras juttu tuli eteen jo ennen paikalle saapumista: Willan ja Villatehtaan välissä olevan suojatien liikenteenohjaus. Kiitos! Ajoin tästä itse ensimmäistä kertaa autolla conin aikana, aikasemmin olen vain jalankulkijana ihmetellyt sitä liikennekaaosta, ja tuli hetkellisesti paniikki että nyt kyllä tein elämäni virheen kun ajoin tästä. Mutta ei, siitä pääsikin suht äkkiä ohi, kun liikenteenvalvojat päästivät vuorotellen autoja ja jalankulkijoita. Kaikkien hyvinkääläisten autoilijoiden puolesta: kiitos!

Toinen parannus oli myyntisalijono, jonka toteutus tosin jäi puolitiehen. Myyntisalin kuumentuminen ja huono ilma on huolettanut minua aiemminkin. Onhan siellä ollut tilaa kulkea, mutta ei ilmaa jota hengittää. Nyt ongelmaa oli lähdetty ratkomaan jonotuksen kautta, varmaan paloturvallisuuden takiakaan ei saisi ihmisiä päästää ihan mielinmäärin kulkemaan. Mutta! Mitä hittoa oli se, että toisesta ovesta pääsi kuitenkin sisään jonottamatta, ja sieltä lappasi populaa niin paljon etten meinannut päästä ovesta ulos ollenkaan, vaan piti suorastaan jonottaa poiskin??? Miksei sillä ovella ollut järkkäriä valvomassa, ettei kukaan mene sisään – tai edes mitään kylttiä, että tämä ei ole sisäänkäynti? Mikä koko jonon idea edes oli? Luulin, että tämä olisi ollut joku hetkellinen ongelma, järkkärien vuoronvaihdos tai muu, minkä takia toisestakin ovesta pääsi sisään. Mutta kuulin puolisoltani, että hän oli huomannut tuntia aiemmin ihan saman ilmiön. 

Köyhäilijän conilootti

Shievanimen vuosi 2025

Katsoin ihan hävettävän vähän animea viime vuonna! Okei, mieheni kanssa katsoimme Friereniä (joka on vieläkin kesken… kesällä aloitettiin) ja kävin oikein teatterissa katsomassa Perfect Bluen, lisäksi kesällä tuli bingetettyä Bloom into you, keväällä Kimi ni todoken kolmoskausi ja Oshi no kon toinen kausi. Mutta ylipäänsä tuli kesän ja syksyn aikana katsottua tosi vähän mitään sarjoja. Onneksi siihen on hyvä syy! Olen nimittäin ollut tosi ahkera kirjoittamaan, saanut edistettyä omaa nuorten fantasiakirjasarjaani ja kehittynyt valtavasti kirjoittajana. Vihdoin, vuosien kirjoittamisen jälkeen alkaisi kohta olla aika, kun ensimmäistä kertaa lähetän jotain kustantamoon. 

Tilasin ensimmäistä kertaa kuvituksen omista hahmoistani! Hahmot esittelin Kirjoittajien killan joulukalenterissa: Rin ja Romir. Kuva: Kuuranen (IG ja Bluesky: @kuurakuu)

Mutta koska tämä on anime- eikä kirjoitusblogi, niin kerrataan kuitenkin juuri japaniharrastuksen linssin läpi viime vuotta. Ei tässä nyt täysin ole tämäkään harrastus unohtunut. Pelkkä animen katselu kun ei ole se ainut tapa harrastaa. 

Kotae Expo 2025

Harmitti, kun ensimmäinen Kotae Expo jäi minulta väliin päälleikkäisen tapahtuman takia. Olinkin innoissani, kun tuli tieto, että tapahtuma palaa ja siirtyy marraskuulle. Talvisin tapahtumia ei ole liikaa, ja Tampereen messukeskus vaikutti sopivalta tapahtumapaikalta sisähengailuun. Päätin kuitenkin säästää majoituskuluissa ja mennä vain päiväseltään käväisemään, kun meiltä Tampereelle on sellainen 1,5 h matka. Kunniavieraiden takia päiväksi valikoitui sunnuntai. 

Itse liput olivat omasta mielestäni halvat (20 € sunnuntailta, verrattuna siis vaikka keikkalippuihin), mutta siihen päälle tuli pysäköinti (10 €) ja ohjelmalehti (6 € sunnuntaina), joten nousihan se lopulta. Olin aika yllättynyt ohjelmalehden normihinnasta (8 €). Mielestäni idea maksullisesta paperilehdestä on hyvä, jos ajatellaan ilmaston ja painokustannusten kannalta. Kotaen lehteen kuului myös se, että siellä oli alennuskuponkeja, tarroja ja photocard, eli kyllähän rahoilleen sai vastinetta. Sanoisin silti, että 5 euroa olisi oikeampi hinta tällaiselle, vaikka sitten vähemmillä tarroilla ja muilla härpäkkeillä. Halusin joka tapauksessa tukea tapahtumaa, mutta se tukeminen meni nyt sitten käsiohjelman ostoon, enkä kuluttanut sen enempää rahaa Kotae-merchiin. 

Tracon 2025

Viikko sitten Tampere täyttyi taas värikkäistä nuorista, kun vietettiin 20. Traconia. Oma Tracon-kokemukseni on viimeiset kolme vuotta ollut aina yhden päivän piipahdus, kun hoksasin, että nykyisestä asuinpaikastani pääsee helposti lähijunalla puolessatoista tunnissa Tampereelle. Säästyy aika paljon rahaa, kun ei tarvitse majoitusta hommata, ja minulle on ruvennut riittämään yksi päivä conitusta kerrallaan. Kutsutaan sitä vaikkapa kevytconeiluksi.

Tällä kertaa päiväksi valikoitui lauantai kunniavieraan takia. Se olikin ensimmäinen ohjelmani, nimittäin IOSYS-kokoonpanon haastattelu. Oli tosi mielenkiintoista kuulla vaihteeksi japanilaisten musiikintekijöiden mietteitä, harvemmin on heitä saatu kunniavieraiksi. Jäsenistä olivat paikalla D.Watt, Uno ja Maron, eli ei koko kööriä. Sinänsä kiva kokoonpano, että siinä oli sekä perustaja, että huomattavan paljon myöhemmin remmiin liittynyt: Maron nimittäin kertoi kiinnostuneensa musiikin tekemisestä kuunneltuaan juuri Iosyksen musiikkia. Itse tunnen ryhmän lähinnä niiden legendaarisimpien Touhou-biisien ja animaatioiden kautta, kuten vaikka Marisa stole the precious thing ja Cirno's perfect math class. Olisikin ollut kiva, jos ohjelman alussa olisi esitelty pikaisesti, mikä on IOSYS, keitä he ovat ja mitä he ovat vuosien varrella tehneet. 

Desucon 2025

En ollut kymmeneen vuoteen käynyt Desuconissa. Alkuvuosina se oli minulle "koticon", koska asuin Heinolassa/Lahdessa eikä tarvinnut majoitusta miettiä. Sitten muutin kauemmas enkä viitsinyt hankkia majoitusta, ei ehkä ollut niin suurta hinkuakaan mennä. Nyt kun kunniavieraana oli Kamome Shirahama, jonka Witch Hat Atelier -mangasta tuli viime vuonna yksi top 5-lemppareistani, oli pakko päästä taas Desuun. Tulipa samalla testattua sitä, jaksaako Desuconissa käydä kotoa käsin, kun asun nyt tunnin ajomatkan päässä. 

Kunniavierasohjelma: Kamome Shirahama ja piirtämisen taika

Kunniavierasohjelma olikin se, jolla conini aloitin (kirpputorille tavaroiden viemisen jälkeen). Olihan se huikeaa päästä näkemään, kun Shirahama-sensei piirsi. Se oli aluksi jotenkin niin tavallisen ja rennon näköistä, ja sitten lopulta taianomaisesti oli syntynyt kuva. Se, miten mustalla tussilla viivoja vedellen syntyi paidan väritys, oli minulle yllättävin kohta. 

Itse haastattelu oli... no, aika tavallinen taiteilijan haastattelu. Tulee aina pieni pettymys, kun on nostanut jonkun jumalan tasolle, ja käy ilmi, että hän onkin vain ihan tavallinen ihminen. Shirahama vastaili kysymyksiin loppujen lopuksi aika lyhyesti ja pinnallisesti. Hän on kuitenkin mangaka, joka viestii tarinan ja piiirrosten kautta, eikä taida muutenkaan pitää esiintymisestä, kun peittää kasvonsakin. Jonkinlaista syvempää analyysiä jäin kaipaamaan, eikä siinä ainakaan haastattelijoilla ollut yrityksessä puutetta. 

Mielenkiintoisimmaksi anniksi jäi lopulta se, miten Shirahama on päässyt vaikuttamaan Witch Hat Atelier -animeen (värien määrittely), ja se, kuinka hän oli päätynyt piirtämään Marvel-sarjakuvien kansikuvia (kävi Comic Conissa tai vastaavassa näyttämässä omia piirroksiaan kustannustoimittajille). Kokonaisuudessaan ohjelma ei toki ollut mikään pettymys, vaan olen edelleen tosi fiiliksissä siitä, että näin kovan tason mangaka saatiin Suomeen!

Hypecon 2025

Kesän conikausi on taas avattu, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hypecon. Kun se sattuu olemaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, niin pitäähän siellä aina käydä, vaikka onkin suunnattu enemmän nuorille ja aloitteleville harrastajille. Varsinaista puheohjelmaa on aina aika niukasti, kaikenlaista viihdettä sitten senkin edestä. 

Hypecon 2024

Hypecon on Hyvinkäällä järjestettävä ilmaistapahtuma, joka on suunnattu astetta nuoremmille kävijöille kuin esimerkiksi Desucon tai Tracon. Se on myös muista poiketen kaupungin nuorisopalvelujen järjestämä tai ainakin koordinoima tapahtuma. Todennäköisesti siitä syystä Hypecon on vähän sellainen kasvoton taho, jonka tiedottaminen ja läpinäkyvyys on edelleen, palautteen antamisesta huolimatta aika retuperällä. Sentään uudet nettisivut saatiin viime vuonna vanhan muinaisjäännöksen tilalle, mutta kovin toimivat ne eivät ole edelleenkään. Varsinkin ohjelman jaottelu eri sivuille ja haitarielementteihin tapahtumapaikan mukaan tekee ohjelman selaamisesta tuskallista. Ohjelmakartta julkaistiin vasta kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, joten Desuconin ja Traconin meininkiin tottuneelle Hypecon vaikuttaa olevan lapsenkengissään, vaikka tapahtuma on jo 11 vuotta vanha.

No, koska tapahtuma on ilmainen, niin ei voi vaatia rahojakaan takaisin. Hengailuconiksi tapahtuma on kuitenkin mainio, tapahtumapaikka ja Hyvinkään keskusta muutenkin turvallinen paikka nuorisolle conittaa. Taidekuja ja myyntipöytäsali olivat runsaat tarjonnaltaan ja tilaltaan, vaikka ajoittain ilma kävikin tunkkaiseksi. Ihmismassasta huolimatta kyynärpäätaktiikka ei tarvinnut käyttää. Hyvinkääsali on loistava lisäys conin tiloihin, ja vaikka se onkin erillään muusta conipaikasta, on niiden välillä helppo siirtyä. Ohjelma keskittyy juuri nuoriin ja aloitteleviin harrastajiin, eli esimerkiksi cosplay-kilpailu on suunnattu sellaisille, joilla ei ole aiempaa kisakokemusta. Tänä vuonna ohjelmasta ei oikein meinannut löytyä minulle mitään mielenkiintoista, ehkä siksikin, että se painottui osallistavaan ohjelmaan. 

Popcult Day 2024

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Popcult Dayssa. Kyseessä oli siis yksipäiväinen tapahtuma Helsingin Suvilahdessa keskittyen pääasiassa länsimaiseen popkulttuuriin, mutta tietysti esikuvana on animeaiheiset conit. Vaikka ohjelmassa ei animea näkynytkään, niin taidekujalla ja cosseissa kyllä. Popcult on ainut vastaavankaltainen tapahtuma, ja koronan jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta, kun se järjestettiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun se järjestettiin Suvilahden Tiivistämöllä ja sen ympäristössä, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten paikka soveltuu tämänkaltaisen tapahtuman järjestämiseen. 

Hypecon 2022

Parin vuoden tapahtumatauon jälkeen vihdoin päästiin taas conittamaan, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hyvinkäällä Hypecon. Tapahtuma ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta kun satuin vuosi sitten muuttamaan Hyvinkään naapuriin, niin olihan se käytävä katsastamassa, millainen tapahtuma on kyseessä. Odotukset eivät totta puhuen olleet kovin korkealla, kun kyseessä on kaupungin nuorisopalveluiden järjestämä ilmaistapahtuma, jonka ohjelmakartta julkaistiin vasta viikkoa ennen tapahtumaa, mutta yllättäen tapahtuma osoittautui mukavaksi ja juuri sopivan kokoikseksi. Ohjelmaa ei ihan hirveästi ollut, mutta löytyi sieltä minullekin jotain. 

Kävin katsomassa kaksi Nordic Manga -kustantamoon liittyvää ohjelmaa: Mangan harrastajasta tekijäksi sekä Natalia Batistan haastattelun Näin syntyi Sword Princess Amaltea. Olen ollut kiinnostunut kustantamon toiminnasta siitä lähtien, kun heidän nettisivut julkaistiin, ja se oli syy, miksi ohjelmaa menin katsomaan. Mutta loppujen lopuksi sain enemmänkin irti vinkkejä ja uusia näkökulmia omaan (romaani)kirjoittamisharrastukseeni. 

Mangan harrastajasta tekijäksi -luento viivästyi teknisten ongelmien takia, ja se olikin lauantain teema. Kaikki seuraamani ohjelmat olivat 5-10 minuuttia myöhässä, ja kuulin kommentin siitä, että kun tätä tapahtumaa tehdään vapaaehtoispohjalta, niin ei kaikki (tekniikka) ole ihan niin hyvin hallussa. Lopulta ohjelmanpitäjä Petri Järvisen slideja ja kuvia ei saatu heijastettua kankaalle, joten hän päätyi turvautumaan perinteiseen esitystekniikkaan. 

Fläppitaulu huvitti, mutta itse luento oli kyllä täyttä asiaa, ja vaikka tavallaan itselle tuttua, niin hyvä muistutus. Itseäni kirjoittajana koskeva osuus oli lähinnä se, että kustantamoon töitään lähettäessä pitää olla hyvä logline ja synopsis. Sarjakuvan piirtäjille annettiin vinkiksi esimerkiksi, että hahmojen täytyy olla vetäviä ja niillä tulee olla tausta, eli asiat tapahtuvat jossain maailmassa ja sitä maailmaa olisi parempi näkyä taustoissa. Mielenkiintoista oli myös kuulla Nordic mangasta se, että toistaiseksi kustantamo oli saanut noin 50 ehdotusta, joista toistaiseksi 5 julkaistaan. Tämän vuoden aikana oli tulossa ainakin yksi toinen sarja Sword Princess Amaltean lisäksi. Kirjoitan varmaankin kyseisestä kustantamosta ja muutenkin Suomi-mangan julkaisemisesta tässä lähiaikoina.

DesuTalks 2016

En jaksanut twiitata ollenkaan DesuTalksista koska huonot mobiiliyhteydet, akun uhkaava väheneminen ja se, että oli niin paljon sanottavaa kaikista luennoista, ettei ne oikein olisi twiittiin mahtunut! Okei, saattoi myös johtua siitä, etten ole twiitannut kuukausiin, ja olisi hassua aktivoitua yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiljentyä.

Lähdin DesuTalksiin, koska ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja koska tuli pari kuukautta sitten muutettua Keravalle, josta oli lyhyt matka Helsinkiin. Laiskana houkutti vähän jäädä kotiin katsomaan striimiä, mutta tiesin edellisten väliin jääneiden DesuTalksien perusteella, ettei niitä kuitenkaan tule myöhemmin katsottua. Ehkä vielä joskus! DesuTalks on kuitenkin ollut yksi lempparitapahtumistani hyvien puheenvuorojen ja koko konseptin itsensä takia. Väsymyskään ei ehdi iskeä yhden päivän aikana.

Desucon 2016

En alun perin edes ollut menossa Desuconiin tänä vuonna, kun en meinannut ohjelmakartasta löytää mitään kiinnostavaa ohjelmaa ensimmäistä kertaa ikinä, mutta kaverit saivat valitettavasti ylipuhuttua. Sainpahan samalla vietyä taas mangaa kirppikselle, niin se on vaan vähentynyt muutaman vuoden takaisesta neljästä kassista puolikkaaseen. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin vähän sellainen fiilis, että tästäkö nyt maksoin kolmekymppiä.

Perjantai alkoi avajaisilla. Frostbitessa jätin ensimmäistä kertaa avajaiset väliin ja päätin silloin, että toista kertaa en tee niin. Oli hyvä päätös, koska avajaisten ja päättäjäisten tarina oli hauska ja toimiva, ihanaa että oli vaihteeksi vähän jotain erilaista. Okei, kyllähän osa repliikeistä ja näyttelystä oli vähän tökeröä, ja varmaan sitä juontakin olisi voinut vähän hioa, mutta oli kuitenkin kiva että avajaiset ja varsinkin päättäjäiset eivät olleet pelkästään ohjelman mainostusta ja voittajien julkistamista.

Popcult Helsinki 2016

Popcult on nyt ohi ja todellisuuteen palattu. Tajusin olleeni taas pitkästä aikaa conilumouksen vallassa, kun siskoni muistutti vessaani mennessään, että lamppu on rikki ja huomenna pitäisi soittaa huoltomiehelle ja tehdä koulutehtäviä ja ai niin, mulla oli tosiaan tällanenkin elämä. Tästä voidaan päätellä, että Popcult oli todella onnistunut tapahtuma ja mukava kokemus.

Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Giovanni's Island & Mizuho Nishikubo @ SLA

Terveiset Skotlannista! Vietän tämän syksyn Glasgow'ssa vaihdossa, opiskelen lähinnä pelisuunnittelua. Animea en ole puoleen vuoteen katsonut, lähinnä poikaystävän viihteellisen suuntautumisen takia, mutta kun kerran oli tilaisuus osallistua animetapahtumaan Suomen ulkopuolella ja vieläpä varsin vähällä vaivautumisella, pitihän siihen tarttua.

Scotland Loves Anime on tapahtuma, joka koostuu lähinnä elokuvanäytöksistä. Se sijoittuu sekä Glasgow'hun että Edinburghiin, ja viime viikonloppuna oli Glasgow'n osuus tapahtumasta. Elokuvalistalla olisi ollut pari muutakin itseäni kiinnostavaa leffaa, mutta lopulta päädyin menemään vain Giovanni's Islandiin, ja sinnekin suurimmaksi osaksi siksi, että elokuvan ohjaaja oli paikalla ja piti puolen tunnin haastattelusession elokuvan jälkeen. Elokuvien lisäksi tapahtumassa on myös koulutusosuus, joka on suunnattu lähinnä animaatio-opiskelijoille.

Desucon Frostbite 2014

Frostbiten ennakko-odotuksistani voi lukea täällä.

Yleistunnelma

Desucon Frostbite oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen. Siinä missä kesällä järjestely on ihan hyvä kun suurimmalla osalla luultavasti on kesälomaa, oli talviperjantaille laajentaminen vähän ongelmallista joillekin. Kun nyt itse asun lähistöllä ja olin neljään asti Lahdessa koulussa, ei minulla ollut tämän kanssa mitään ongelmaa - tosin tuntui hassulta, kun perjantaina piti vielä lenkittää koira, siivota, käydä töissä, mennä sukulaisten kanssa lounaalle ja olla vielä pari tuntia koulussakin ennen itse conin alkamista viideltä (älkää kysykö miten ehdin tehdä kaiken).

Toisaalta toisten onnettomuus on toisten onni - perjantain hankaluus näkyi suoraan ihmisten määrässä eikä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta olla Sibeliustalolla sen väljyyden vuoksi. Elättelin jo toiveita että con olisi yhtä tilava jatkossakin, mutta kyllähän se sitten täyttyi viikonlopuksi. Sentään samanlaista tungosta kuin edellisinä vuosina ei päässyt syntymään, kaikkialla mahtui kävelemään, myyntisalissa ja taidekujalla ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ainut missä ei ollut tilaa olivat luentosalit.

Pääsali vähän uudenlaisesta kuvakulmasta

Frostbite 2014 - Ennakkotunnelmat

Jostain syystä tällä kertaa Frostbitea odottaa ihan eri tavalla kun aiemmin mitään coneja. Yleensä vaikka ei olisikaan mitään ihmeempiä suunnitelmia coniin, niin silti vähän jännittää ja miettii että meneekö nyt kaikki kuten pitäisi. Pieni huoli on ehkä siitä paheneeko flunssa mutta muuten on aika rento fiilis. Toisaalta ehkä se jännitys on aina ihan hyvästäkin, voi nimittäin olla että sen puuttumisen (ja arkielämän mahtavuuden) takia ei pääse ihan täysin siihen conifiilikseen.

Sekin on nyt tällä kertaa vähän erilaista, että en ole nyt yhtään varma mihin ohjelmiin loppujen lopuksi pääsen, riippuu nimittäin seurasta. Mutta onhan siellä muutamat ohjelmat jotka houkuttelisi.

Fanfest

Poikkean nyt hieman blogini pääaiheesta kirjoittamalla Fanfestista, tosin coneihin se liittyy kyllä sillä juurikin animeconeihin sitä tuli peilattua. Sen takia olinkin aika kriittinen, ja suurin osa kritiikistä on melkeinpä turhaa nipottamista jos ajattelee, että tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Kun nyt on kuitenkin tottunut saamaan vastinetta rahoilleen, on sitä mielestäni ihan mielekästä vaatia. Sanon vielä, että minulla oli todella ihana viikonloppu ja tykkäsin Fanfestistä tapahtumana, eikä mikään kritiikin aiheista sitä onnistunut pilaamaan.

Desucon - Sunday

Sunnuntaiaamu alkoi coniin liittymättömästi Heinolan lintutarhassa vierailulla, pitihän nyt luonani majoittuneille näyttää Heinolan ainut nähtävyys. Ei ollut kun vasta kolmas kerta tämän kesän aikana kun siellä kävin, mutta aina yhtä kivoja lintuja. Tästäkin huolimatta oltiin ihan ajoissa Sibeliustalolla.

Mainitsin koko lintutarhareissusta ihan vaan koska halusin tämän kaverin tänne.

Desucon - Lördag

Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.

Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!