Hypecon 2022

Parin vuoden tapahtumatauon jälkeen vihdoin päästiin taas conittamaan, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hyvinkäällä Hypecon. Tapahtuma ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta kun satuin vuosi sitten muuttamaan Hyvinkään naapuriin, niin olihan se käytävä katsastamassa, millainen tapahtuma on kyseessä. Odotukset eivät totta puhuen olleet kovin korkealla, kun kyseessä on kaupungin nuorisopalveluiden järjestämä ilmaistapahtuma, jonka ohjelmakartta julkaistiin vasta viikkoa ennen tapahtumaa, mutta yllättäen tapahtuma osoittautui mukavaksi ja juuri sopivan kokoikseksi. Ohjelmaa ei ihan hirveästi ollut, mutta löytyi sieltä minullekin jotain. 

Kävin katsomassa kaksi Nordic Manga -kustantamoon liittyvää ohjelmaa: Mangan harrastajasta tekijäksi sekä Natalia Batistan haastattelun Näin syntyi Sword Princess Amaltea. Olen ollut kiinnostunut kustantamon toiminnasta siitä lähtien, kun heidän nettisivut julkaistiin, ja se oli syy, miksi ohjelmaa menin katsomaan. Mutta loppujen lopuksi sain enemmänkin irti vinkkejä ja uusia näkökulmia omaan (romaani)kirjoittamisharrastukseeni. 

Mangan harrastajasta tekijäksi -luento viivästyi teknisten ongelmien takia, ja se olikin lauantain teema. Kaikki seuraamani ohjelmat olivat 5-10 minuuttia myöhässä, ja kuulin kommentin siitä, että kun tätä tapahtumaa tehdään vapaaehtoispohjalta, niin ei kaikki (tekniikka) ole ihan niin hyvin hallussa. Lopulta ohjelmanpitäjä Petri Järvisen slideja ja kuvia ei saatu heijastettua kankaalle, joten hän päätyi turvautumaan perinteiseen esitystekniikkaan. 

Fläppitaulu huvitti, mutta itse luento oli kyllä täyttä asiaa, ja vaikka tavallaan itselle tuttua, niin hyvä muistutus. Itseäni kirjoittajana koskeva osuus oli lähinnä se, että kustantamoon töitään lähettäessä pitää olla hyvä logline ja synopsis. Sarjakuvan piirtäjille annettiin vinkiksi esimerkiksi, että hahmojen täytyy olla vetäviä ja niillä tulee olla tausta, eli asiat tapahtuvat jossain maailmassa ja sitä maailmaa olisi parempi näkyä taustoissa. Mielenkiintoista oli myös kuulla Nordic mangasta se, että toistaiseksi kustantamo oli saanut noin 50 ehdotusta, joista toistaiseksi 5 julkaistaan. Tämän vuoden aikana oli tulossa ainakin yksi toinen sarja Sword Princess Amaltean lisäksi. Kirjoitan varmaankin kyseisestä kustantamosta ja muutenkin Suomi-mangan julkaisemisesta tässä lähiaikoina.

Luennon jälkeen oli vuorossa ruotsalaisen mangapiirtäjän Natalia Batistan haastattelu, joka tapahtui etäyhteydellä. Hänellä oli monia mielenkiintoisia näkökulmia sarjakuvan piirtämiseen, mutta eniten minuun iski yksi hänen tekemänsä havainto. Hän oli aikanaan ajatellut, että lähtisi Japaniin opiskelemaan mangapiirtäjäksi ja yrittäisi luoda uraa siellä. Opiskelujen kalleuden takia hän oli päätynyt tyytymään ruotsalaiseen sarjakuvakouluun, ja lopulta tajunnut, että Japanissa on jo liikaa sarjakuvapiirtäjiä ja joukosta on vaikeaa erottua. Sen sijaan hän haluaa tuoda mangakulttuurin Ruotsiin ja luoda siellä jotain sellaista, mitä Japanissa on. Kirjoitan varmaan jossain vaiheessa myös arvostelun Sword Princess Amalteasta, mutta saatan odottaa sarjan kolmannen eli viimeisen osan julkaisua.

Valitettavasti AMV Show jäi välistä, koska pääsin hakemaan paikkalippuja vasta tunnin niiden jakamisen alun jälkeen, ja ne olivat siinä vaiheessa loppuneet. Sen sijaan seurasin hetken K-Pop random dancea pihalla, ja menin sen jälkeen Kinoma-elokuvateatteriin katsomaan Cosplay-kisan striimiä. Sinne olikin kerääntynyt yllättävän paljon porukkaa, ja selkeästi striimi oli hyvä idea, sillä conipaikan suurin sali Blackbox oli suhteellisen pieni. En ollut niin innoissani kisasta, kun se oli aloittelijoita varten järjestetty. Cossit olivat kyllä hienoja, ei siinä mitään, mutta tykkään enemmän kisoista, joissa on mukana myös esitys, eikä pelkkää poseeraus-pönötystä. Senpä takia kisakaan ei kestänyt kuin puoli tuntia, kun osallistujat juoksivat lavan poikki. Mutta hienoja cosseja ja kerrankin kaikki kolme voittajaa olivat hahmoja, jotka tunnistin. Tuntuu, että lähivuosina monet cossikisojen voittajat ovat olleet pelihahmoja, joita en niin suurta määrää tiedä. 

Tältä näytti cosplay-kisan katsominen elokuvateatterin valkokankaalta.

Viimeisenä ohjelmana oli Belle-elokuva. Kinoma oli tosi tunnelmallinen elokuvateatteri, ja mielestäni animeleffan katsominen conipäivän viimeisinä tunteina pitäisi olla vakio joka ikisessä conissa. Olin ihan totaalisesti unohtanut, että itsehän minä sitä Belleä somessa aikanaan äänestin, kun olin niin innoissani että juuri Belle näytettiin. Muistan, kun ensimmäisessä Desuconissa näytettiin joku vanha animeleffa, ja sitä meni katsomaan ehkä 5 ihmistä. Teatteri oli liian kaukana Sibeliustalosta ja veikkaanpa, että kyseessä oli jonkun järjestäjän salainen haave tuoda leffa Suomeen. Eipä Bellekään salia täyteen vetänyt, cossikisaa taisi olla katsomassa enemmän ihmisiä, mutta kyllä siellä kuitenkin jonkun verran väkeä oli. Kinoma oli sopivan kävelymatkan päästä conipaikasta, ja leffavalinnasta oli etukäteen järjestetty äänestys. Kopioikaa, kiitos.

Sunnuntaina oli vuorossa Hypecon Encore, joka keskittyi enemmän J- ja K-popiin: ohjelma koostui lähinnä tanssiesityksistä, joista kävin itse katsomassa kaksi. Mielestäni tämäkin oli ihan hauska konsepti. Tavallaan kyseessä oli kaksi erillistä tapahtumaa, tai saman tapahtuman kaksi eri puolta. Sunnuntaina kävijämäärä oli selkeästi pienempi, varmaan myös siksi, että rooli- ja videopelipuoli oli suljettu. Osa myyjistä vaihtui sunnuntaille, mikä oli minulle yksi syy käväistä myös silloin paikan päällä, vaikka visiitti jäikin lyhyeksi. 

Myyntisalissa kehtasi jopa pysähtyä ja napsaista kuvan ilman, että pelkäsi olevansa jonkun tiellä.

Vaikka lauantain ohjelmissa oli myöhästelyä, niin muuten tapahtuma tuntui soljuvan mukavasti eteenpäin, enkä huomannut mitään ihmeellisiä puutteita tai ongelmia. Tekniikkakin pelitti silloin kun se oli kriittisintä, eli tanssiesitysten, Natalia Batistan etähaastattelun ja Cosplay-striimin aikana. Eniten kiitosta annan kyllä myyntisalista, joka ei missään vaiheessa tuntunut ahdistavalta, vaikka conissa ilmeisesti oli lauantain aikana ollut kuitenkin 4500 kävijää (sunnuntaina ilmeisesti 2500). Myyntipöydät olivat pienissä ryppäissä tai pareittain, ja välissä oli reilusti tilaa. Myyntipöytien lisäksi samassa tilassa oli taidekuja sekä kirppispöydät. Missään muualla ei ole ollut yhtä toimivaa tilaa, aina on tuntunut, että joutuu käyttämään kyynärpäätaktiikkaa, tai joutuu sellaisen uhriksi.

Kaiken kaikkiaan Hypecon oli oikein onnistunut conikesän ja conielämän starttaus vuosien odotuksen jälkeen. Vaikka vihaankin ihmisiä ja kiljumista ja väenpaljoutta, niin oikeastaan nyt kaikki hienhaju, pihan poikki kuuluvat huudahdukset, vastaantulijoiden lyhyet keskustelupätkät cossien kuvauspaikoista ja kaikki se conitunnelma saivat hymyn huulille. Hirveästi tekisi mieli mennä heti seuraavaan coniin. Valitettavasti Desuconiin en tällä kertaa pääse, mutta kunhan seuraava Etelä-Suomessa järjestettävä coni tulee, niin enköhän taas lähde kuluttamaan taas kaikki rahani taidekujalle ja myyntisaleihin. 

Tässä tämänkertainen conilootti. Erityisen innoissani olen 20 eurolla käytettynä ostetusta Snow Halation Hanayosta, ja vähän tarpeettoman homoeroottisesta JoJo-mukista.