Minä katson japanilaisia piirrettyjä-video

Viime vuoden lokakuussa sain idean, josta lähti aika äkkiä muotoutumaan kokonaisuus, joka on lopulta tullut valmiiksi. Puhun siis tietysti Minä katson japanilaisia piirrettyjä -videoprojektista. Lopputulos on jotakuinkin samanlainen kuin suunnitelmatkin, joten projektin voi sanoa onnistuneen hyvin.

Projektin tuotannossa ei oikeastaan kovin kauaa mennyt. Työtunteja yhteensä ehkä 5-10. Kuvaukset pidettiin käytännössä DesuTalksissa ja Desucon Frostbitessa. Mahdollisuus oli myös lähettää itse kuvaamaa materiaalia minulle, ja yksi porukka oli jo kovasti näin tekemässäkin, mutta se sitten kaatui heidän päässään johonkin. Harmillista, koska heidän suunnitelmansa kuulostivat todella hyviltä. Frostbiten jälkeen editoin videon käytännössä kahdessa päivässä, samalla kun keräsin tekstiosallistumisia videoiden väliin.

Videoprojekti: ”Minä katson japanilaisia piirrettyjä”

Yhtenä iltana sain inspiraation ilmaisusta ”kiinalaisia pikkutyttöpiirrettyjä”. Mietin, millainen suhde ilmaisua käyttäneellä henkilöllä on harrastukseen. Tuli myös mieleen Supernaturalin eeppinen ”It’s called anime. And it’s an art form”-kohtaus. Tästä syntyi idea videoprojektista, jossa harrastukselleen uskolliset henkilöt ”tulisivat kaapista ulos” ja sanoisivat ylpeänä, että ”minä katson japanilaisia piirrettyjä”. Tai ”minä katson aasialaista animaatiopornoa”. Tai ”minä katson animea ja luen mangaa”. Myös pitemmin saa suhteestaan harrastukseen kertoa tai tulla vaikka kaverin/puolison kanssa, jonka on harrastuksen kautta löytänyt. Kaikista näistä ”haastatteluista” koostetaan sitten noin viisiminuuttinen video (jos suosio on kovaa, niin useampia tai sitten pitempi).

Visual Novel: Ja niin minä kuolin Desuconissa

Minulla on unelmana – tai voisi melkein sanoa tavoitteena – tehdä oma visual novel. Tai ei vain yhtä, vaan ehkä jopa useampikin, mikäli inspiraatio riittää. Ja pitäähän sekin homma jostakin aloittaa.

Niinpä siis aion nyt julkaista ihka ensimmäisen visual novelini. Se on tehty täysin huumorilla, vähän ehkä myös kieli poskessa, lähinnä omaksi ilokseni ja harjoitukseksi. Nimestä voi päätellä aika paljon, mitä peli sisältää: Desuconia ja jännyyksiä. Kovin pitkä se ei ole, pelaamisessa kestää 5-15 minuuttia.

Laitan nyt latauslinkit tähän ja kommentoin lisää niiden alapuolella. Pyydän, että pelaatte ensin ja luette alla olevan tekstin vasta sitten.

Linux
Mac
Windows

Sain idean, kun pelasin Katawa Shoujoa. Siinähän päähenkilöllä on heikko sydän, ja aloin miettiä että apua, entä jos tämä kuolee jossain vaiheessa kun valitsen väärän. Keksin, että sellainen olisikin ihan hauska idea: peli, jossa pitää yrittää estää päähenkilöä kuolemasta. Toisaalta ehkä aika ärsyttävältä kuulostava konsepti, mutta myös erittäin hauska ja mielenkiintoinen, ainakin omasta mielestäni. Voihan toki olla, että joku muu on keksinyt saman aiemminkin, mutten ainakaan itse ole törmännyt vastaaviin.
 Alun perin minun piti tehdä ihan normaali versio, jonka nimi olisi ollut Ja niin minä kuolin. Olisin aloittanut pelin tekemisen Desucon Frostbiten Visual novel-työpajassa. Sitten keksin, että voisin tehdä samasta ideasta Desucon-version! Aluksi ajattelin, että olisi mielekkäämpää tehdä ns. alkuperäinen versio, ja Desu-versio olisi sitten tavallaan parodia. Lopulta himotti tehdä Desu-versio ensin. Saa nähdä, tuleeko ”tavallista” koskaan.

Joistain kohdista en ollut ihan varma, uskaltaako niitä ylipäänsä laittaa. Olen oikeasti pohjimmiltani liiankin vakava ihminen, ja tällaisen pilan tekeminen ei ole minulle välttämättä ihan helppoa. Mieleeni tuli esimerkiksi se Tsukiconissa tapahtunut kahden tytön yliajo, ja mietin jopa kohtauksen poistamista pelistä. Toinen oli epilepsiakohtaus. Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki todellakin kannattaa ottaa vitsillä, vaikka itse olen miettinyt myös asioiden vakavaa puolta. Tuskin melkein mitään näistä oikeasti tulee koskaan tapahtumaan missään conissa. Osa näistä on tarkoitettu varoituksina, osassa taas on tehty melkein päinvastoin kuin kannattaisi.

Teknisiä tietoja sen verran, että peli on tosiaan tehty Ren’py-nimisellä ilmaisohjelmalla. Suurin osa siinä käytetyistä hahmoista on myös ilmaisia, vapaasti käytössä olevia grafiikoita, vain meido on Tiskun piirtämä. Tosin meemikuvat olen etsinyt ihan Googlen kuvahaulla eri sivustoilta, suurin osa niistä on kuitenkin sellaisia, ettei niiden tekijöistä tiedetä tai niitä käytetään muutenkin yleisesti. Valokuvat olen ottanut Desucon Frostbiten aikana, ja varmistanut, ettei siellä pitäisi kenenkään naama ainakaan kokonaan näkyä. Jos kuitenkin tunnet, että joku henkilö/sinä itse olet siellä ja liian tunnistettava, voin toki sensuroida. Pelin tekemiseen on kulunut noin 5-10 tuntia, ehkä lähemmäs sitä kymmentä. Alkuvaiheessa sain tosiaan apua Desuconin Visual novel-ohjelmien pitäjiltä, kiitokset heille siitä.

Pikkaisen peräänkuuluttaisin sitä suomalaista visual novel-yhteisöä. Jos nyt saataisiin ainakin foorumit pystyyn Anikiin tai jonnekin. Kiinnostuneita henkilöitä näytti kuitenkin jo Frostbitessa riittävän, ja varmasti lisää löytyy internetin syövereistä. Katsotaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa ihmiset keksii. Itselläni on seuraava VN-projekti jo tiedossa ja suunnitteluvaiheessa.

Kiitos ja anteeksi.