Desucon 2025

En ollut kymmeneen vuoteen käynyt Desuconissa. Alkuvuosina se oli minulle "koticon", koska asuin Heinolassa/Lahdessa eikä tarvinnut majoitusta miettiä. Sitten muutin kauemmas enkä viitsinyt hankkia majoitusta, ei ehkä ollut niin suurta hinkuakaan mennä. Nyt kun kunniavieraana oli Kamome Shirahama, jonka Witch Hat Atelier -mangasta tuli viime vuonna yksi top 5-lemppareistani, oli pakko päästä taas Desuun. Tulipa samalla testattua sitä, jaksaako Desuconissa käydä kotoa käsin, kun asun nyt tunnin ajomatkan päässä. 

Kunniavierasohjelma: Kamome Shirahama ja piirtämisen taika

Kunniavierasohjelma olikin se, jolla conini aloitin (kirpputorille tavaroiden viemisen jälkeen). Olihan se huikeaa päästä näkemään, kun Shirahama-sensei piirsi. Se oli aluksi jotenkin niin tavallisen ja rennon näköistä, ja sitten lopulta taianomaisesti oli syntynyt kuva. Se, miten mustalla tussilla viivoja vedellen syntyi paidan väritys, oli minulle yllättävin kohta. 

Itse haastattelu oli... no, aika tavallinen taiteilijan haastattelu. Tulee aina pieni pettymys, kun on nostanut jonkun jumalan tasolle, ja käy ilmi, että hän onkin vain ihan tavallinen ihminen. Shirahama vastaili kysymyksiin loppujen lopuksi aika lyhyesti ja pinnallisesti. Hän on kuitenkin mangaka, joka viestii tarinan ja piiirrosten kautta, eikä taida muutenkaan pitää esiintymisestä, kun peittää kasvonsakin. Jonkinlaista syvempää analyysiä jäin kaipaamaan, eikä siinä ainakaan haastattelijoilla ollut yrityksessä puutetta. 

Mielenkiintoisimmaksi anniksi jäi lopulta se, miten Shirahama on päässyt vaikuttamaan Witch Hat Atelier -animeen (värien määrittely), ja se, kuinka hän oli päätynyt piirtämään Marvel-sarjakuvien kansikuvia (kävi Comic Conissa tai vastaavassa näyttämässä omia piirroksiaan kustannustoimittajille). Kokonaisuudessaan ohjelma ei toki ollut mikään pettymys, vaan olen edelleen tosi fiiliksissä siitä, että näin kovan tason mangaka saatiin Suomeen!

DesuTalks 2016

En jaksanut twiitata ollenkaan DesuTalksista koska huonot mobiiliyhteydet, akun uhkaava väheneminen ja se, että oli niin paljon sanottavaa kaikista luennoista, ettei ne oikein olisi twiittiin mahtunut! Okei, saattoi myös johtua siitä, etten ole twiitannut kuukausiin, ja olisi hassua aktivoitua yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiljentyä.

Lähdin DesuTalksiin, koska ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja koska tuli pari kuukautta sitten muutettua Keravalle, josta oli lyhyt matka Helsinkiin. Laiskana houkutti vähän jäädä kotiin katsomaan striimiä, mutta tiesin edellisten väliin jääneiden DesuTalksien perusteella, ettei niitä kuitenkaan tule myöhemmin katsottua. Ehkä vielä joskus! DesuTalks on kuitenkin ollut yksi lempparitapahtumistani hyvien puheenvuorojen ja koko konseptin itsensä takia. Väsymyskään ei ehdi iskeä yhden päivän aikana.

Desucon 2016

En alun perin edes ollut menossa Desuconiin tänä vuonna, kun en meinannut ohjelmakartasta löytää mitään kiinnostavaa ohjelmaa ensimmäistä kertaa ikinä, mutta kaverit saivat valitettavasti ylipuhuttua. Sainpahan samalla vietyä taas mangaa kirppikselle, niin se on vaan vähentynyt muutaman vuoden takaisesta neljästä kassista puolikkaaseen. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin vähän sellainen fiilis, että tästäkö nyt maksoin kolmekymppiä.

Perjantai alkoi avajaisilla. Frostbitessa jätin ensimmäistä kertaa avajaiset väliin ja päätin silloin, että toista kertaa en tee niin. Oli hyvä päätös, koska avajaisten ja päättäjäisten tarina oli hauska ja toimiva, ihanaa että oli vaihteeksi vähän jotain erilaista. Okei, kyllähän osa repliikeistä ja näyttelystä oli vähän tökeröä, ja varmaan sitä juontakin olisi voinut vähän hioa, mutta oli kuitenkin kiva että avajaiset ja varsinkin päättäjäiset eivät olleet pelkästään ohjelman mainostusta ja voittajien julkistamista.

Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Desucon Frostbite 2014

Frostbiten ennakko-odotuksistani voi lukea täällä.

Yleistunnelma

Desucon Frostbite oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen. Siinä missä kesällä järjestely on ihan hyvä kun suurimmalla osalla luultavasti on kesälomaa, oli talviperjantaille laajentaminen vähän ongelmallista joillekin. Kun nyt itse asun lähistöllä ja olin neljään asti Lahdessa koulussa, ei minulla ollut tämän kanssa mitään ongelmaa - tosin tuntui hassulta, kun perjantaina piti vielä lenkittää koira, siivota, käydä töissä, mennä sukulaisten kanssa lounaalle ja olla vielä pari tuntia koulussakin ennen itse conin alkamista viideltä (älkää kysykö miten ehdin tehdä kaiken).

Toisaalta toisten onnettomuus on toisten onni - perjantain hankaluus näkyi suoraan ihmisten määrässä eikä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta olla Sibeliustalolla sen väljyyden vuoksi. Elättelin jo toiveita että con olisi yhtä tilava jatkossakin, mutta kyllähän se sitten täyttyi viikonlopuksi. Sentään samanlaista tungosta kuin edellisinä vuosina ei päässyt syntymään, kaikkialla mahtui kävelemään, myyntisalissa ja taidekujalla ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ainut missä ei ollut tilaa olivat luentosalit.

Pääsali vähän uudenlaisesta kuvakulmasta

Frostbite 2014 - Ennakkotunnelmat

Jostain syystä tällä kertaa Frostbitea odottaa ihan eri tavalla kun aiemmin mitään coneja. Yleensä vaikka ei olisikaan mitään ihmeempiä suunnitelmia coniin, niin silti vähän jännittää ja miettii että meneekö nyt kaikki kuten pitäisi. Pieni huoli on ehkä siitä paheneeko flunssa mutta muuten on aika rento fiilis. Toisaalta ehkä se jännitys on aina ihan hyvästäkin, voi nimittäin olla että sen puuttumisen (ja arkielämän mahtavuuden) takia ei pääse ihan täysin siihen conifiilikseen.

Sekin on nyt tällä kertaa vähän erilaista, että en ole nyt yhtään varma mihin ohjelmiin loppujen lopuksi pääsen, riippuu nimittäin seurasta. Mutta onhan siellä muutamat ohjelmat jotka houkuttelisi.

Desucon - Sunday

Sunnuntaiaamu alkoi coniin liittymättömästi Heinolan lintutarhassa vierailulla, pitihän nyt luonani majoittuneille näyttää Heinolan ainut nähtävyys. Ei ollut kun vasta kolmas kerta tämän kesän aikana kun siellä kävin, mutta aina yhtä kivoja lintuja. Tästäkin huolimatta oltiin ihan ajoissa Sibeliustalolla.

Mainitsin koko lintutarhareissusta ihan vaan koska halusin tämän kaverin tänne.

Desucon - Lördag

Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.

Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!

Desucon - Freitag

Jaan nyt nämä conpostaukseni kolmeen osaan päivien mukaan. Sunnuntain postauksessa varmaan kerron sitten lisäksi vielä palautetta yleisistä asioista. Aloitetaan nyt vähän kevyemmin lyhyellä perjantailla.

Heti alussa olikin koko conin kovin juttu. Avajaisissa oli taas sama juontaja kuin Frostbitessa, enkä osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö hänen tyylistään. Toisaalta se tuo vähän lisää showmaisuutta, toisaalta se tuntuu vähän teennäiseltä. Saatiin muuten myös valotikut! Avajaiset aloitettiin ihan kivasti maskottien esittelyllä, ja nähtiinpä siellä viimein joku Talks-anikikin. Kaikki muodollisuudet hoidettiin pois alta, eikä niistä pahemmin mitään jäänyt mieleen. Visual Gay tuli sen jälkeen taas pilaamaan avajaiset. Ei siinä mitään, selkeästi olivat harjoitelleet ja varmasti käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa siihen ja kunnioitan sitä, mutta suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olisi voinut kiinnostaakin jos tarina olisi ollut suoraviivainen, mutta kun näytettiin lyhyitä kohtauksia vähän sieltä täältä ei kärryillä voinut mitenkään pysyä.

Sain vaan tosi huonoja kuvia avajaisista, mutta kai noi Ilonan sääret kompensoi.

Minuuttiaikatauluni Desuconiin

Koska joku Desucon on jo ylihuomenna eikä kukaan kuitenkaan enää huomenna ehdi mitään blogeja lukea, taidan kirjoitella aiheesta nyt. Kuten aina, olen taas menossa Desuun koska paras con ja läheinen sijainti.

Good times.

Waksucon eli Frostbite 2013

Olin tällä kertaa Desuconissa uudenlaisessa roolissa kävijän sijasta: ohjelmanpitäjänä ja median edustajana. Kuvasin sekä lauantaina että sunnuntaina Minä katson japanilaisia piirrettyjä-videoprojektia. Ennakkofiilikset conista olivatkin siksi jännittyneet; muuten en olisikaan koko conista stressannut. Ohjelma ei kauheasti innostunut: muutamia katsottavia luentoja löytyi, mutta aika paljon oli tyhjiä välejä. Tämä johtui lähinnä cosplayohjelman paljoudesta ja siitä, ettei sarjakohtaista ohjelmaa ollut mistään minulle tutuista sarjoista.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti avajaisilla. En ole missannut niitä vielä yhdestäkään Desuconista, enkä missannut onneksi nytkään, vaikka lähellä oli. Edelleenkään avajaiset eivät yltäneet sille tasolle, mitä ne olivat vuonna 2010, kun Haruko Momoi lauloi ja Jussi Kari stalkkasi cossityttöjä videolla tai jotain siihen suuntaan. Olihan näytelmä hauska, mutta olisiko se toiminut paremmin videolla? Juontaja oli vähän kankea – sinällään showmiehen tuntuinen, mutta se paperista lukeminen ja muodolliset kysymykset kuulostivat hassuilta. Avajaisissa parasta on yleensä se, että ne nostavat confiiliksen korkealle, mutta tällä kertaa siinä ei ihan onnistuttu. Muuten kuitenkin ihan hyvä suoritus.

  

Ensimmäinen tunti meni conialuetta kartoittaessa. Käväisin lyhyesti vähän joka paikassa ja tein kaikki myyntipöytäsaliostokset. Puoli yhdeltä alkoi viimein Johanna Karin Hyvät, pahat ja älyttömät-luento, joka jäikin varmaan conin parhaaksi luennoksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Johannaa on aina miellyttävää kuunnella, hänellä on hauskoja juttuja ja aihekin oli hauska. Sinällään päähän ei jäänyt mitään kauhean informaatiivista, mutta oli viihdyttävää päästä nauramaan kaikille pöhköille jutuille, mistä animea on tehty.

DesuPalks

Olen ollut tähän mennessä jokaisessa järjestetyssä DesuTalksissa, ja ne ovat aina menneet aika samalla tavalla. Majoituspaikka on ollut aika lailla sama, Keravan asemalta on joka kerta lähdetty, suht samat ihmisetkin ovat olleet paikalla ja ohjelma on ollut joka kerralla yhtä rautaista. Haittapuolena on se, että joka kerralla on tapahtumaan liittynyt jonkinlaista henkilökohtaista draamaa, joka on vähän laskenut tunnelmaa, mutta hirvittävän kurjasta mielialasta huolimatta tapahtuma on aina jäänyt mieleen positiivisena.

Viime vuonna Talks-aamuni oli varsin kaoottinen ja kuvittelin olevani jo tuhoon tuomittu. Tällä kertaa ennakkotunnelmat olivat vähän paremmat, mitä nyt vähän jännitti tuon Animuni-videoprojektin suhteen. Olin sopinut erään B2 ry:n ihmisen kanssa että lainaisin heiltä äänityslaitetta, ja vähän jännitti löytyisikö kyseistä ihmistä. Myös itse kuvaaminen jännitti, lähinnä se että joutuu puhumaan ihmisten kanssa kuin se, ettei kukaan tulisi kuvattavaksi.

(」・ω・)」うー！(／・ω・)／にゃー！ eli joku Desuraportti

Voisinpa aloittaa palautteella conin ennakkohommeleista. Tiedotus oli sitä perushyvää tasoa kuten aina ennenkin, en ainakaan itse tuntunut jäävän mistään tärkeästä informaatiosta paitsi. Noottia tulee sen sijaan vastaavien tavoittamisesta sekä lippujen myynnistä. Itseäni ei oikeastaan pahemmin häirinnyt lippujen pitkä odottaminen, jolle oli toki ihan järkevä syy, ruuhka. Tuli kuitenkin mieleen, että olisikohan mahdollista käyttää lisätyövoimaa postituksessa? Ennen kun lipun sai parin päivän päästä maksamisesta, nyt meni vähintään se pari viikkoa, ellei kuukausikin. Mitä vastaaviin tulee, yritin itse ottaa yhteyttä pelivastaavaan pääsiäisenä, 8.4. Vastausta ei kuulunut yli kuukauteen, vaikka asiasta pariin otteeseen kysäisin muilta henkilöiltä. Viimein 19.5. sain vastauksen,  jolloin con oli jo niin lähellä, ettei sillä enää ollut paljon väliäkään. Lisäksi kuulin ainakin ohjelmavastaavan olleen vaikeasti tavoitettavissa. Ei se sinänsä muuten olisikaan niin iso asia, mutta kun juuri nimenomaan Desuconilla on hyvin nopean yhteydenoton maine, ja tällaiset tapaukset pilaavat sen aika äkkiä. Toivottavasti jatkossa tällaiset asiat otetaan huomioon ja mahdollisesti myös mietitään, millaisia ihmisiä vastaaviksi valitaan.

Visual Novel: Ja niin minä kuolin Desuconissa

Minulla on unelmana – tai voisi melkein sanoa tavoitteena – tehdä oma visual novel. Tai ei vain yhtä, vaan ehkä jopa useampikin, mikäli inspiraatio riittää. Ja pitäähän sekin homma jostakin aloittaa.

Niinpä siis aion nyt julkaista ihka ensimmäisen visual novelini. Se on tehty täysin huumorilla, vähän ehkä myös kieli poskessa, lähinnä omaksi ilokseni ja harjoitukseksi. Nimestä voi päätellä aika paljon, mitä peli sisältää: Desuconia ja jännyyksiä. Kovin pitkä se ei ole, pelaamisessa kestää 5-15 minuuttia.

Laitan nyt latauslinkit tähän ja kommentoin lisää niiden alapuolella. Pyydän, että pelaatte ensin ja luette alla olevan tekstin vasta sitten.

Linux
Mac
Windows

Sain idean, kun pelasin Katawa Shoujoa. Siinähän päähenkilöllä on heikko sydän, ja aloin miettiä että apua, entä jos tämä kuolee jossain vaiheessa kun valitsen väärän. Keksin, että sellainen olisikin ihan hauska idea: peli, jossa pitää yrittää estää päähenkilöä kuolemasta. Toisaalta ehkä aika ärsyttävältä kuulostava konsepti, mutta myös erittäin hauska ja mielenkiintoinen, ainakin omasta mielestäni. Voihan toki olla, että joku muu on keksinyt saman aiemminkin, mutten ainakaan itse ole törmännyt vastaaviin.
 Alun perin minun piti tehdä ihan normaali versio, jonka nimi olisi ollut Ja niin minä kuolin. Olisin aloittanut pelin tekemisen Desucon Frostbiten Visual novel-työpajassa. Sitten keksin, että voisin tehdä samasta ideasta Desucon-version! Aluksi ajattelin, että olisi mielekkäämpää tehdä ns. alkuperäinen versio, ja Desu-versio olisi sitten tavallaan parodia. Lopulta himotti tehdä Desu-versio ensin. Saa nähdä, tuleeko ”tavallista” koskaan.

Joistain kohdista en ollut ihan varma, uskaltaako niitä ylipäänsä laittaa. Olen oikeasti pohjimmiltani liiankin vakava ihminen, ja tällaisen pilan tekeminen ei ole minulle välttämättä ihan helppoa. Mieleeni tuli esimerkiksi se Tsukiconissa tapahtunut kahden tytön yliajo, ja mietin jopa kohtauksen poistamista pelistä. Toinen oli epilepsiakohtaus. Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki todellakin kannattaa ottaa vitsillä, vaikka itse olen miettinyt myös asioiden vakavaa puolta. Tuskin melkein mitään näistä oikeasti tulee koskaan tapahtumaan missään conissa. Osa näistä on tarkoitettu varoituksina, osassa taas on tehty melkein päinvastoin kuin kannattaisi.

Teknisiä tietoja sen verran, että peli on tosiaan tehty Ren’py-nimisellä ilmaisohjelmalla. Suurin osa siinä käytetyistä hahmoista on myös ilmaisia, vapaasti käytössä olevia grafiikoita, vain meido on Tiskun piirtämä. Tosin meemikuvat olen etsinyt ihan Googlen kuvahaulla eri sivustoilta, suurin osa niistä on kuitenkin sellaisia, ettei niiden tekijöistä tiedetä tai niitä käytetään muutenkin yleisesti. Valokuvat olen ottanut Desucon Frostbiten aikana, ja varmistanut, ettei siellä pitäisi kenenkään naama ainakaan kokonaan näkyä. Jos kuitenkin tunnet, että joku henkilö/sinä itse olet siellä ja liian tunnistettava, voin toki sensuroida. Pelin tekemiseen on kulunut noin 5-10 tuntia, ehkä lähemmäs sitä kymmentä. Alkuvaiheessa sain tosiaan apua Desuconin Visual novel-ohjelmien pitäjiltä, kiitokset heille siitä.

Pikkaisen peräänkuuluttaisin sitä suomalaista visual novel-yhteisöä. Jos nyt saataisiin ainakin foorumit pystyyn Anikiin tai jonnekin. Kiinnostuneita henkilöitä näytti kuitenkin jo Frostbitessa riittävän, ja varmasti lisää löytyy internetin syövereistä. Katsotaan, mitä kaikkea tulevaisuudessa ihmiset keksii. Itselläni on seuraava VN-projekti jo tiedossa ja suunnitteluvaiheessa.

Kiitos ja anteeksi.

Ihan Tavallinen Desucon-raportti

Jeps. Frostbitesta siis.

Aloitetaan ajasta ennen conia. Joskus muutama viikko sitten en edes ajatellut, että tällainen on tulossa. En ollut kovinkaan innostunut. Sitten, reilua viikkoa aiemmin tajusin että hei, Frostbite on tosiaankin kohta, siellä pääsee ehkä näkemään ihmisiä ja animeaiheista ohjelmaa!
Kun katselin ohjelmakarttaa, näin melkein pelkästään ohjelmaa, mihin voisi mennä mutta mitä ei välttämättä ole ihan pakko nähdä. Siispä en suunnitellut kovin tarkkaan aikataulua, vaan päätin päättää tapahtumapaikalla, milloin menen mihinkin.

DesuCast - animeradiota suomalaisittain

Desucast on Desuconin järjestäjien pitämä viikoittainen animeaiheinen radiolähetys, joka ilmestyy tiistaisin. Puhujina ovat Mika ”Pararin” Valtonen, Henna-Riina ”Perho” Kakkola sekä Valtteri ”Tounis” Strömsholm. Se löytyy esimerkiksi Desuconin blogista. Tähän mennessä casteja on ilmestynyt seitsemän.

Talks ja Gaala

(Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa siksi, ettei ole ollut pahemmin mitään järkevää sanottavaa mistään animesta ja siksi, ettei minulla ole tarpeeksi itseluottamusta kirjoittaa siitä.)

Tuli tosiaan käytyä vähän coneilemassa tänä viikonloppuna. Ensin lauantaina oli Desutalks, ja sitten vielä taktisesti sunnuntaina Cosplaygaala. Itseäni kiinnosti enemmän Talks, Gaala tuli sitten siinä kylkiäisenä. Samalta tuntuu näin jälkikäteenkin; Gaala oli ihan jees, mutta Talks jyräsi.

DesuTalks-raportti

Alun perin minun ei edes pitänyt mennä Desutalksiin, koska hinta-ohjelma-suhde ei tuntunut tarpeeksi hyvältä. Loppujen lopuksi Desu-combon säilyttämisen (joka tosin katkeaa DesuCruisen yhteydessä, nyyh) tärkeys voitti, ja onhan sitä nyt turhempaankin rahaa tuhlattu. Vai oliko se tuhlausta?

Vuosi vuodelta (tai con conilta) olen alkanut pitää ohjelman laatua enemmän ja enemmän tärkeämpänä. Vaikka seura olisikin hyvää, en silti halua mennä coneihin vain hengaamaan, varsinkin jos siitä pitää jotain maksaa. Tämän takia Desuconit ovatkin olleet parhaita coneja, niissä kun olen eniten päässyt nauttimaan puheohjelmasta. Siksi myös DesuTalks kiinnosti.