Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.
Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!
Lohen siskoksilla jatkettiin. Anime aikojen alussa oli aika hyvä jatke juuri lukemalleni Animen aika-kirjalle. Ehkä vanhat sarjat jäivät nyt paremmin mieleen, kun ensin on lukenut niiden taustoista ja nyt vielä näki pätkiäkin. Luennosta ei taaskaan ole mitään pahaa sanottavaa. Lohien luennot tasapainottelevat joka kerta hienosti informatiivisen ja viihteellisen välillä. Voi olla, että tulevaisuudessa katsonkin jotain vanhempaa kamaa. Tulipahan opittua myös, mistä tulee termi Shotacon.
Takaisin pääsaliin, jossa oli vuorossa Eurocosplay- ja Hallcosplaykilpailut. Täytyy ihan suoraan sanoa, että ECC oli pieni pettymys. Vaikka voittajaesitys oli aivan huikea ja muutama muukin helmi sieltä löytyi, oli suurin osa esityksistä todella tylsiä. Cosplayt olivat todella hienoja ja niistä näki kyllä että vaivaa oli nähty, mutta itse esitykset... Suurin osa oli sellaisia, että oli otettu sarjasta jonkun kohtauksen ääniraita ja sitten esitettiin puhuvan sitä (tai sitten vain heiluttiin miekan kanssa tms.). No, tiedoksi vain, että se ei toimi. Se ei ole koskaan toiminut ja tuskin tulee sellaisenaan koskaan toimimaankaan. Hyvä esimerkki ääniraitojen oikeanlaisesta hyödyntämisestä oli Jack Sparrow-cossaajan esitys, jossa oli oikeasti myös jonkinlainen yhtenäinen tarina. Toisaalta en osaa sanoa, aukesiko sekään sellaiselle, joka ei leffoja ole nähnyt. Cosplaykisojen järjestelytkään eivät menneet ihan nappiin, kummallista että niinkin paljon sekoiltiin nimien, järjestysten ja palkintojen kanssa. Yksittäinen moka ei haittaa ja menee huumorilla, mutta noin monta on jo noloa.
Homma jatkui taas pääsalissa - kävin muuten katsomassa kaikki conin ohjelmat, jotka pidettiin pääsalissa. Tällä kertaa vuorossa oli toinen kunniavieras Seiji Mizushima. Mies puhui ihan fiksuja juttuja ja oli kiva että välillä oli muitakin kuin seiyuuvieraita, mutta toteutus ei sitten oikein toiminut. Se, että ensin sanottiin kysymys japaniksi, sitten suomeksi ja sitten kuultiin vastaus japaniksi aiheutti melkeinpä katastrofin, enkä ainakaan itse pystynyt keskittymään ollenkaan tämän takia. Jotenkin se rytmi katosi, ja huomasi että kunniavierastakin haittasi, meinasi nimittäin alkaa vastata aina heti japanin jälkeen. No, sen verran sain kuitenkin irti ohjelmasta, että ymmärrän nyt paljon paremmin, mitä ohjaajan työhön kuuluu. Olin ajatellut sen vain jonkinlaisena kapellimestarin tapaisena henkilönä, mutta nyt sai tietää tarkemmin työtehtävistä. Varsinkin kuvakässärin näyttäminen oli mielenkiintoista.
Päädyin lopulta katsomaan Animea animesta. Alku oli tylsä, puoli tuntia käytettiin pohjustukseen eli siihen mitä metalla oikeasti tarkoitetaan ja vain vajaa tunti siihen itse aiheeseen. Mielestäni se kymmenen minuuttia pohjustusta olisi ollut optimi. No, oli luento lopulta ihan hyvä, mutta en sitä nyt conin parhaaksi tituleeraisi.
Meinasin mennä katsomaan huvikseni Animen muhkeita meloneja, mutta se olikin ihan täynnä enkä sinne päässyt. Onneksi loppuaika ennen hahmovisaa meni hengaillessakin. Hahmovisasta on tullut nyt jo perinne, se on joka kerta käyty katsomassa. Vaikeusaste on muuten onnistuttu pitämään joka kerta samalla tasolla vaikka aina on ollut eri tekijät, se on yllättävää. Muuten hahmovisa on ihan kiva ohjelma ja toivottavasti joku ottaa sen pidettäväkseen seuraavallakin kerralla, mutta täytyy myöntää, että se on aika tylsä yleisön kannalta. Formaattia voisi miettiä uusiksi ja kokeilla vähän erilaista tekniikkaa, että ei tulisi niitä viiden minuutin miettimistaukoja. Eniten ärsyttää se, kun vastausvuorossa oleva tiimi haluaa ensin kirjoittaa vastaukset paperille ja vasta sitten sanoa ne ääneen, heidän kun ei tarvitsisi kirjoittaa ollenkaan. Tämä vie varmaan eniten aikaa. Ylipäänsä voisi ottaa ihmisiltä kokonaan laput pois tai pitää ne vain bonuskierroksilla tms. Miten olisi vaikka sellainen, että ensin vastausvuorossa oleva joukkue saa arvata (puhumalla ääneen), sitten heistä seuraava joukkue saa yrittää heiltä jääneitä hahmoja, sitten seuraava jne. ja jos tiimit eivät keksi kaikkia hahmoja, saa yleisö yrittää. Tai sitten vain rajoittaa sitä miettimisaikaa, joka joukkueilla on. Tällähän kertaa yksi kierros jätettiin kokonaan käymättä, kun visa eteni niin hitaasti. Tai vaihtoehtoisesti otetaan oikeasti ensi kerralla ne pelikortit mukaan ja pelataan niillä taukojen aikana, mutta se herättää kysymyksen miksi mennä ollenkaan.
Et ollut Mario Kartissa surkea, vaan sulla kävi vaan huono tuuri :D huomasin siinä pelatessa että ei sillä taidolla loppujenlopuksi paljoakaan väliä ellei juuri putoile jonnekin laavaan.
VastaaPoistaSitten mulla oli aika usein huono tuuri :D Enemmän se oli ehkä hyvää tuuria että välillä voitin :D
Poista