JoJo's Bizarre Adventure 3: Stardust Crusaders

Kun mietin, pitäisikö minun kirjoittaa JoJosta tänne blogiin, ajattelin, ettei minulla ole mitään muuta sanottavaa kuin että Jotaro on ihana. Näköjään tekstiä sitten kuitenkin syntyi, mutta pakko vähän hehkuttaakin.

Jotaro on ehkä oman fiktiomiesmakuni arkkityyppi. Tykkään isoista, lihaksikkaista miehistä, jotka ovat vähäpuheisia, vakavia, melkeinpä kylmiä. Mieheni mukaan Jotaro on ihan tylsä hahmo, aivan liian OP, ei mitään heikkouksia. Toinen hahmomieltymykseni onkin suvereenit hahmot, jotka ottavat tilanteen coolisti ja saavat kaikki loksauttamaan leukansa tullessaan lopulta pelastamaan tilanteen. Tästä esimerkkinä Doctor Whon Tohtori ja Sherlock Holmes. Mielestäni tällaisissa hahmoissa ei ole mitään vikaa, varsinkin kun heillä on yleensä kaverina joku Watson tai Pornareff, joka on vähän tyhmempi ja ihmismäisempi. Ja aika usein näiden hahmojen heikkous onkin sitten sosiaaliset tilanteet.

JoJo's Bizarre Adventure 2: Battle Tendency

JoJo's Bizarre Adventuren toisessa osassa pelottavat, tuhansia vuosia nukkuneet superihmiset eli pilarimiehet heräävät eloon. Pilarimiehet kytkeytyvät JoJon ensimmäiseen osaan siten, että he ovat aikanaan valmistaneet Dion ensimmäisessä osassa löytämän kivimaskin. Siispä Jonathanin lapsenlapsen Josephin tulee opetella sama hamon-taito ja peitottava pilarimiehet, sillä kukaan muu maailmassa ei siihen pystyisi - paitsi ehkä Jonathanin opettajan Will A. Zeppelin lapsenlapsi Caesar A. Zeppeli. 

Battle Tendency on Rocky-elokuva, jonka päähenkilönä on Indiana Jones. Battle Tendencyssä käytetään paljon 70-90-luvun seikkailuelokuvien trooppeja, mutta Japani-twistillä. Battle Tendencyssä on monta aika älytöntä juonenkäännettä (kyborginatsit, Josephin äiti, tulivuorenpurkaus), mutta ilman niitä tämä ei tietystikään olisi bisarri seikkailu. Kerrankin natsit ovat hyvisten puolella! Mikä on tavallaan ymmärrettävää, olihan Japani samalla puolella toisessa maailmansodassa. 

JoJo's Bizarre Adventure 1: Phantom Blood

Katsoin JoJo's Bizarre Adventuren uusioversion ensimmäisen kauden jo sen tullessa, ja vaikka siitä silloin tykkäsinkin, niin katselu jäi siihen. Muutama vuosi sitten onnistuin suostuttelemaan ei-animeharrastajamieheni mukaan outoon seikkailuun, ja siihen asti ilmestyneet jaksot tulikin katsottua aika vauhdilla läpi. JoJo onkin jännä ilmiö siitä, että se tai vähintäänkin siitä lähteneet meemit voivat olla tuttuja lähes kelle tahansa internetissä (tai ainakin Redditissä tai Youtubessa) aikaa viettävälle. Uusi anime on onneksi (ainakin pääosin) onnistunut sovitus legendaarisesta mangasta, jota on vuosikymmeniä pidetty mahdottomana sovittaa animeksi. 

Koska sarja on pitkä ja osioita on animoitu jo kuusi (viidellä kaudella), päätin tehdä jokaisesta osiosta oman postauksensa. Lopuksi teen vielä yhteenvetoa siitä, miksi JoJo on niin suosittu meemuilijoiden keskuudessa ja muutenkin. 

Syyskauden plussat

Plussat ovat pääasiassa sellaisia sarjoja, jotka yllättivät positiivisesti. Miinukset löytyvät täältä.