Syyskauden plussat

Plussat ovat pääasiassa sellaisia sarjoja, jotka yllättivät positiivisesti. Miinukset löytyvät täältä.

Ihan ensimmäinen syyssarja jota katsoin, oli Tonari no Kaibutsu-kun. Kyllä, sitä ei ollut aiemmassa listassani siitä, mitä aion katsoa. Kun netti sitten alkoi puhua tästä sarjasta, halusin ottaa pienen varaslähdön syyskauteen ja päädyin seuraamaan tätäkin. Se oli ihan hyvä valinta, koska en ole vähään aikaan katsonut mitään hyvää shoujoa. Ja sitä Kaibutsu-kun on. Okei, tästä on syntynyt joku raiskauspaskamyrsky internetissä, mutta totta puhuen en jaksa häiriintyä siitä niin paljon, että antaisin sen pilata koko sarjan. Kyllähän se väkivallalla uhkailu ja jopa sen käyttäminenkin särähtää aina korvaan, mutten ole kuitenkaan mikään kukkahattutäti tai telaketjufeministi.

Parasta Kaibutsu-kunissa on sen eteneminen. Suurin osa katsomistani shoujosarjoista on sellaisia ”hihihi olen vähän ihastunut tuohon, mutten ikimaailmassa uskalla tunnustaa sitä” ja ehkä viimeisessä jaksossa saatetaan pussata tai kertoa tunteista. Kaibutsu-kunissa suudellaan jo heti ensimmäisessä jaksossa, ja toisen jakson loppuun mennessä molemmat osapuolet ovat kertoneet tunteistaan. Tämän lisäksi hahmotkin vaikuttavat varsin sympaattisilta, paitsi ehkä Haru, joka alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Pääasia kuitenkin, että päätyttö miellyttää, muuten en kestäisi mitään romanssisarjaa katsoakaan. 

JoJo’s Bizarre Adventure osoittautui varsin mukavaksi yllätykseksi. En siis ole mangaa lukenut eikä ole muutakaan pohjatietoa. Anime on kuitenkin varsin mangamainen äänitehosteineen ja still-kuvineen, jotka voi kuvitella olevan otettu suoraan mangasta. Vaikken ole mikään vanhahomo enkä ole edes kovin montaa kasarianimea katsonut, JoJon visuaalinen ilme on jotenkin nostalginen. Muutenhan sarja ei ole humoristinen, mutta kaikenlaisille pöllöille visuaalisille ratkaisuille tulee naurettua, ajatellen samalla että tämä on kovinta kamaa ikinä. En tiedä, miten mangaa lukeneet ovat ottaneet tämän vastaan, mutta jotenkin tämä haisee siltä, että on juuri yritetty miellyttää heitä ja saada anime mahdollisimman samanlaiseksi. 

Tällä tytöllä vasta oli munaa.

Visuaalisen ilmeen lisäksi tarina ja hahmotkin vaikuttavat varsin vahvoilta. Ensimmäisestä jaksosta jäi päällimmäisenä mieleen tunne siitä, että ajan rakenne on nyt pahasti muuttunut. Jakso tuntui puolet pitemmältä kuin se todellisuudessa oli, eikä siksi, että se olisi tylsä, vaan siksi, että siinä tapahtui niin paljon. Se ei kuitenkaan tuntunut yhtään kiirehdityltä. Varsinainen tilaihme. Ensimmäinen jakso jo yksinään oli vaikuttava tarina siitä, miten kaksi poikaa kilpailevat keskenään. Se, kuinka hyvin nämä tulivat toimeen toisen jakson alussa oli ihme, mutta sehän oli tietysti vain näennäistä. Seitsemän vuoden timeskip johti siihen, että ne ensimmäisen jakson nuorikot ovat nyt raavaita miehiä (vaikka sitä he olivat kyllä jo kolmetoistavuotiainakin). On ihan mielenkiintoista nähdä, miten tässä sarjassa vampyyreitä käsitellään. Vaikka tiesin etukäteen että tässä sellaisia esiintyy, ei ensimmäisen jakson perusteella sitä olisi ihan heti odottanut. Miljöö miellyttää myös, ihana 1800-luvun lopun Englanti.

Robotics;Notes oli myös aika suuri yllätys. Olin varautunut siihen, että se olisi tylsä ja paljon huonompi kuin Steins;Gate, mutta eipäs ollutkaan! Ei sekään täysin minulle suunnattu sarja ole, itselläni ei ole mitään kovin suurta fiksaatiota robotteihin tai muutenkaan tekniikkaan, mutta luultavasti niihin ei sarjassa keskitytäkään. Hahmot eivät täysin iskeneet, mutta kukaan ei ollut ärsyttävä eikä täysin mitäänsanomatonkaan. Eikä kaikkia hahmoja vielä edes ehditty esitellä. Juoni ei nyt vielä vaikuta kovin suurieleiseltä, mutta sellainen on kuitenkin olemassa. Robotteja rakennellaan selkein tavoittein. Maailma vaikuttaa myös mielenkiintoiselta, ainakin tuo kissankorva-appi oli oikein hauska. Visuaalinen puoli yllätti myös varsin positiivisesti. Mitään ongelmia en huomannut, animaatio oli eläväistä ja värit nättejä.

Ainut iso miinus ensimmäisessä jaksossa oli se, kuinka päähenkilötyttö äityi selittämään joitain sarjaan liittyviä juttuja ihmisille, jotka niistä jo tiesivät. Sarjan sisäisestä mecha-animesta tuli kunnon informaatiolitania vaikka päähenkilöpoika sanoi, että olen kuullut sen jo sata kertaa (ja varmasti tiesi asian muutenkin). Ja sitten rehtorinainen vielä halusi tietää viidennen kerran, mikä olikaan robottikerhon päämäärä. Se, että tällainen sarja kompastuu samanlaiseen sudenkuoppaan kun Arcana Famiglia, on aika suuri miinus. No, toivottavasti selittelyt loppuivat tähän ensimmäiseen jaksoon.

Sinällään Robotics;Notes ei ehkä ole parempi sarja kuin Chuunibyou, K tai Magi, mutta se onnistui yllättämään. Minulla alkoi olla aika alhaiset odotukset sarjasta kun kuulin jonkun luonnehtineen sitä tylsäksi tai pettymykseksi. Varauduin pahimpaan, mutta sainkin jotain ihan lupaavaa.