Luukku 18: Love Live!

Love Livestä olen jo kahdesti aiemmin kirjoittanut, siis ensimmäisestä animesta sekä Sunshinesta. Tällä hetkellä Love Live on aika iso osa elämääni (verrattuna muihin animejuttuihin), koska pelaan päivittäin School Idol Festival-peliä kahdella serverillä. Luojalle kiitos JP:n LP-kertoimista, olen pyrkinyt vähentämään pelaamista ja elämään omaa elämää vähän enemmän ja onneksi JP-version pelaamiseen menee nykyään neljä kertaa vähemmän aikaa (ainakin token-eventien aikana ja niiden välissä).

Love Live! on tietysti franchise ja sen eri osat tukevat toisiaan, mutta niihin voi tutustua myös yksittäin. Esimerkiksi pelkän Sunshine!!-animen voi katsoa ilman alkuperäisen näkemistä. Perusteena tähän voisi olla se, että Sunshinen tytöt voivat jonkun mielestä olla parempia. Mielipidekysymyksiä. Hahmokaartit ovat molemmissa hyviä, ja jos tykkää söpöistä tytöistä ylipäänsä niin varmasti löytyy joku lemppari molemmista kattauksista (itselläni useampi). Eniten tietysti saa irti SIF:ia pelaamalla sekä katsomalla samalla animet siinä sivussa. Sitä en osaa sanoa, kumpi kannattaa tehdä ensin, mutta suosittelen vahvasti animen katsomista jotta syntyy vahvempi tunneside tyttöihin ja sitä myötä sitten myös kortteihin. Itse en ainakaan millään saanut kiinni hahmoista pelaamisen alkuvaiheessa, luonteet tulivat paremmin esille animessa.

Pelin englanninkielisen version saa ilmaiseksi Play-kaupasta ja App Storesta, suosittelen ainakin kokeilemaan! Rytmipelinä ei mitenkään superhyvä, mutta sen sijaan lottoarvontana todella koukuttava. Vähän ehkä liiankin, onneksi en itse ole käyttänyt rahaa kuin reilun kympin verran (molempien serverien molemmat starter packit ostettuna), mutta jos jollakulla on jo valmiiksi vaikeuksia rahankäytön tai peliriippuvuuden suhteen niin sitten en suosittele. Ilman rahankäyttöäkin kyllä pärjää, kunhan on vain kärsivällisyyttä.

Love Live! Sunshine!!

Tästä olisi toki voinut kirjoittaa jo silloin kun anime tuli, koska Sunshine on ainut sarja jonka olen tänä vuonna katsonut julkaisutahtiin, mutta enpä ole jaksanut. Onneksi on kuitenkin vielä aika hyvin muistissa, ja Aqours-tytöthän ovat iso osa jokapäiväistä elämääni, kun SIF:a pelaan.

Minulla ei ollut ihan kauheasti ennakko-odotuksia uusista tytöistä (jotain tosin kirjoitin edelliseen Love Live-merkintään). En jaksanut ottaa heistä selvää kauheasti etukäteen, vaan annoin animen esitellä heidät minulle. Ihan hyvä päätös, animen aikana tytöt oppi tuntemaan ja ennen kaikkea: rakastamaan. Sanon heti kärkeen, että tykkään itse melkein enemmän uusista tytöistä kun vanhoista. Joo, μ'sissakin on lemppareita (Hanayo ja Maki), jotka pysyvät aina sydämessäni. Mutta sen sijaan μ'sista löytyy inhokkeja tai tylsimyksiä paljon enemmän kuin Aqoursista, heistä tykkään suunnilleen jokaisesta! Ainoastaan Chika on tosi tylsä, koska pirteä päähenkilö ilman mitään persoonallisuutta. Kaikista muista tykkään tosi paljon, lemppareina tosin on Hanamaru ja Ruby. On muuten ihan hyvät nuo lempparit, kun oma persoonallisuuteni on noiden kaikkien yhdistelmä. Paitsi etten palvo isosiskoani yhtä paljon kuin Ruby (joka on muuten hänen ainut ärsyttävä piirteensä).

Love Live!

Love Live! on tässä vajaan vuoden aikana vallannut elämäni, ja saan lähes joka päivä kuulla poikaystävän huomauttelua sen pelaamisesta. Mutta en anna sen häiritä! On todella kivaa, että olen taas pitkästä aikaa löytänyt sellaisen franchisen, jonka krääsääkin voisin ostaa (en tosin vielä ole) ja jonka parissa jaksaa viettää aikaa. Syynä tähän on lähinnä School Idol Festival –peli, mutta toki animetkin on tullut katsottua ja tykättyä.

Peliä aloin tosiaan viime kesänä pelaamaan englannin serverillä, ja aika pian sen jälkeen katsoin ekan kauden animestakin. Toinen kausi meni syksyllä, elokuva keväällä, ja n. kuukausi sitten aloin pelata peliä myös Japanin serverillä. Oikeastaan oli vain ajan kysymys, milloin tähänkin peliin eksyn, sillä ylipäänsä rytmipelit ovat olleet lähellä sydäntä, ja kun vielä rytmipeliin on yhdistetty animetytöt, oli pelini menetetty.