Shievanime: Love Live!

Love Live! on tässä vajaan vuoden aikana vallannut elämäni, ja saan lähes joka päivä kuulla poikaystävän huomauttelua sen pelaamisesta. Mutta en anna sen häiritä! On todella kivaa, että olen taas pitkästä aikaa löytänyt sellaisen franchisen, jonka krääsääkin voisin ostaa (en tosin vielä ole) ja jonka parissa jaksaa viettää aikaa. Syynä tähän on lähinnä School Idol Festival –peli, mutta toki animetkin on tullut katsottua ja tykättyä.

Peliä aloin tosiaan viime kesänä pelaamaan englannin serverillä, ja aika pian sen jälkeen katsoin ekan kauden animestakin. Toinen kausi meni syksyllä, elokuva keväällä, ja n. kuukausi sitten aloin pelata peliä myös Japanin serverillä. Oikeastaan oli vain ajan kysymys, milloin tähänkin peliin eksyn, sillä ylipäänsä rytmipelit ovat olleet lähellä sydäntä, ja kun vielä rytmipeliin on yhdistetty animetytöt, oli pelini menetetty.

Olin todella iloisesti yllättynyt myös animen tasosta. Idolianimeita on vaikka millä mitalla, ja odotin vähän sellaista iloista kaikilla on kivaa-slice of lifea, mutta eihän siinä tunnu olevan kellään missään vaiheessa kivaa! Sarja onnistui draamassaan todella hyvin, olin jo muutaman jakson jälkeen päässyt hahmojen sisälle (tai siis, he päässeet minun sydämeeni sisälle). Kun µ’sin ensimmäinen esitys lähestyi, sydämeni hakkasi ja kädet hikosi, koska jännitin ihan oikeasti heidän puolestaan, vaikka ajattelin että totta kai se menee hyvin, tämä on sellainen anime että kaikki menee hyvin ja ne voittaa kaikki vaikeudet. Sitten verhot avautuivat ja auditoriossa ei ollutkaan ketään. En muista, milloin viimeeksi olen järkyttynyt yhtä paljon televisiota katsellessani. Sen jälkeen tajusin, ettei sarjaa kannata aliarvioida ja että koskaan ei tiedä, voittavatko he kaikki kilpailut ja haasteet – eivätkä todellakaan ole aina voittaneet.

Animaatioltaan sarja on kyllä aika huonoa. Olen lähivuosina onnistunut hyvin välttymään kaikenlaisilta QUALITY-naamoilta, mutta Love Livessä niitä valitettavasti riitti. Tanssikohtaukset oli tehty 3D-animaationa, eikä nekään oikein vielä viehätä. Onneksi pelissä nättejä kortteja riittää vaikka millä mitalla, joten mielikuvat tytöistä pysyvät nätteinä (tämänkin postauksen kuvitin ihan syystä UR-korttien kuvilla). Ja kuten olin toivonutkin, toisella kaudella sekä elokuvassa animaatiokin parani.

Sunshine-animea odotan innolla, koska en ole vielä jaksanut ottaa tarkemmin selvää Aqoursin tytöistä vaan annan animen hoitaa sen tehtävän. Toki vähän harmittaa µ’sin lopettaminen, mutta toisaalta franchise elää todennäköisesti paljon pidempään, mikäli se välillä uudistuu. Ja voihan olla, että uusista tytöistä ja biiseistä löytyy taas lisää lemppareita. Ainakin uusimman PV:n perusteella yhtä suuria tunteita on luvassa, kuin aiemminkin. Ja ihanaa saada kivalta vaikuttava meriaiheinen anime!

Sitten vielä vähän omia pelistatsejani. Tarkkaan en muista milloin aloitin, mutta viime vuoden elokuun alun tienoilla. Kokemus karttuu pikkuhiljaa, vielä ei mene vaikeimmat kappaleet (Soldier Game EX yms.) läpi, mutta experttejä olen jo pari kuukautta treenannut ja alkaa ihan hyvin sujua. Eventeissä en yleensä jaksa yrittää päästä T2:een tai T1:een, tosin Masquerade Elin olen päättänyt saada ensi kesänä ja tällä hetkellä näyttää valoisalta soldier Makin suhteen. Tykkään mieluummin jännittää, mitä scouteista tulee, tosin Englannin puolella sieltä ei paljon mitään ole koskaan tullut. On minulla sentään kaksi UR:a 8 kuukauden pelaamisen jälkeen, mutta Japanin serverillä olen saanut jo neljä ja vasta noin pari kuukautta pelaamista takana. No, v3-päivitystä ja seal shoppia odotellessa.