Popcult Helsinki 2016

Popcult on nyt ohi ja todellisuuteen palattu. Tajusin olleeni taas pitkästä aikaa conilumouksen vallassa, kun siskoni muistutti vessaani mennessään, että lamppu on rikki ja huomenna pitäisi soittaa huoltomiehelle ja tehdä koulutehtäviä ja ai niin, mulla oli tosiaan tällanenkin elämä. Tästä voidaan päätellä, että Popcult oli todella onnistunut tapahtuma ja mukava kokemus.

Lähdimme lauantaiaamuna matkaan tärisevällä Fordilla viiden henkilön porukalla. Olin ottanut aiemmin selvää ilmaisista parkkipaikoista Kulttuuritalon läheisyydessä, ja yllättävän kivuttomasti sellainen löytyikin. Kun vielä hotellikin oli parinsadan metrin päässä (Cumulus Kallio) eikä edes maksanut paljon mitään, oli conin majoitus- ja kulkemispuoli todella vaivatonta. Eikä mitään muitakaan henkilökohtaisia katastrofeja tapahtunut viikonlopun aikana, joten kaikki sujui paremmin kuin odotin. Myös tapahtuman kaikki perusasiat oli kunnossa, enkä ainakaan huomannut mitään järjestyshäiriöitä.

Life is Weird-luento ja diojen kirjoitus-/kielioppivirheet

Popcult-lauantai alkoi Life is Weird-luennolla. Huone oli todella pieni ja pisti miettimään, että miksi sen kokoisesta huoneesta edes oli tehty luentosali. Eikö vaikka kirpputori tai miittihuone olisi mahtunut siihen, kun taas isompi Arkki olisi annettu ohjelmalle? Kulttuuritalon suurin miinus on isojen ohjelmasalien puute, eikä niiden olemassa olevien tehokas käyttö vieläkään onnistunut. No, se ei jäänyt luennon viimeiseksi harmiksi. Luennoitsijat saapuivat paikalle 6 minuuttia myöhässä, saivat onneksi äkkiä powerpointit toimivaan eikä teknistä säätöä tullut, mutta sen sijaan hermostuneisuus jäi päälle. Jotain selitystäkin olisi voinut toki myöhästymiselle antaa, oliko sille aihetta vai ei. No, eipä se ohjelma-ajan kannalta haitannut, esitelmä kun kesti vain puoli tuntia. Ja nimenomaan esitelmä: luennolla käytiin läpi juoni ja hahmot pintapuolisesti, eikä oikeastaan kerrottu mitään omaa. Suurin taustatyö mitä oli tehty (pelin pelaamisen lisäksi) oli kaaosteoriaa käsittelevän Wikipedia-artikkelin lukeminen, jota myös siteerattiin suoraan luennolla. Life is Strange on nimenomaan sellainen peli, mistä olisin kaivannut muidenkin näkökulmia ja pohdintaa, ja onneksi sitäkin tuli lopulta yleisön puolelta, mutta itse ohjelmanpitäjät eivät paljonkaan omia näkemyksiään kertoneet. Lisäksi esitysteknisistä jutuista luentoslaideissa oli kirjoitusvirheitä ja muistiinpanot oli kymmenellä A5-vihkosta revityllä ja taitelluilla ruutupapereilla, joita sitten oiottiin, selailtiin ja ojenneltiin toiselle luennon aikana. Harmittaa todella paljon, että näin kävi, aihe olisi ollut todella mehukas. Täytyy toki myöntää, että Desuconin myötä rima on noussut todella korkealle ja olen aika kriittinen. Tämä olisi ollut varmaan ihan hyvä esitelmä jossain lukion äidinkielen tunnilla, mutta conissa lähinnä ajanhukkaa. Toivottavasti joku vielä tarttuu uudestaan aiheeseen.

Onneksi Maaretiin voi luottaa, ja lepyin heti seuraavalla luennolla. Asiaohjelmasta Disneyn musikaalikohtaukset –luento oli conin parhaimmistoa, vaikka aihe ei ollut oma lempparini. Analyysi oli taas ihan yhtä perinpohjaista kuin aiemminkin ja huomasi, että Disney-elokuvat on katsottu etu- ja takaperin. Eikä edes haitannut, vaikka osaa kohtauksista en muistanutkaan, sillä nekin kuvailtiin hyvin ja kerrottiin, mikä niissä oli tärkeää. Oli myös hauska seuraavana päivänä Pokemon-musikaalissa huomata niitä musikaalikohtaustyyppejä, mitä oli edellisenä päivänä käsitelty. Tästäkin ohjelmasta on muuten pakko sanoa, että huone oli väärä, tosin isommassa Kultsassa oli menossa samaan aikaan Supernatural-ohjelmaa joten se on aika 50-50, kumpi vetää enemmän väkeä. Oma seurue mahtui juuri ja juuri viimeisille jämäpaikoille, vaikka mentiin vähintään 5 minuuttia ennen ohjelman alkua paikalle.

Sitten vuorossa oli ruokailua ja hotellihuoneen lunastaminen. Ollaan muuten molemmissa Popculteissa käyty samassa karvakäsikebulassa syömässä, ja molemmilla kerroilla siellä ei ole ollut ketään sinne mennessä. Mikä on todella ihmeellistä, koska se on lähellä Kulttuuritaloa (enpäs kerrokaan missä, ettei kaikki ole siellä ensi vuonna!), lähempänä kuin Hesburger, jossa oli jono ulos asti.

Seuraava ohjelma oli Doctor Whon käsikirjoitukselliset ratkaisut. Halusin sinne lähinnä siksi, etten ole koskaan ymmärtänyt Steven Moffat-vihaa, ja toivoin saavani jonkun syyn täällä. En kyllä vieläkään saanut käsitystä siitä, miksi niitä naishahmoja vihataan niin paljon, kun lähinnä oli puhe siitä miten he ovat kehittyneet. En ole ihan varma, sainko luennolta mitään irti. Ei se huonokaan luento ollut, muttei jäänyt oikein mieleenkään. Ohjelmanpitäjä oli kyllä pitämässä Fanfestin Doctor Who-luentoa, joka oli paljon tätä huonompi. Silloin oltiin ensikertalaisia, ja kyllä sentään jotain kehitystä oli tapahtunut.

W.I.T.C.H.-luento

Jostain syystä oli huono tuuri luentojen kanssa tässä Popcultissa, koska en tykännyt W.I.T.C.H.-luennostakaan! Luennonpitäjä puhui kyllä todella miellyttävästi, hän vaikutti kokeneelta ja sitä kuunteli ihan mielellään ainakin aluksi, mutta kyllä jo oikeastaan viidentoista minuutin kohdalla rupesin pelkäämään pahinta. Luennolla nimittäin ehdittiin tehdä seuraavat asiat: 1. esitellä hahmot ja 2. käydä juoni läpi. Joo. Ei. Sinällään annan tämän enemmän anteeksi kuin Life is Strangen kohdalla, koska suurimmalla osalla yleisöstä ei varmastikaan ollut tuoreessa muistissa että kenen kaikkien kanssa Irma seurustelikaan, mutta kun ohjelmakuvauksessa luvattiin ”syväluotaava katsaus sarjan hahmoihin ja maailmoihin hahmokehitysten analyysia unohtamatta”. Olihan siinä katsaus hahmoihin, mutta en sitä kyllä syväluotaavaksi kutsuisi, eikä kyllä hahmokehitysanalyysiakaan huomannut. Lisäksi kuvauksessa kysytään: ”Mikä teki tästä sarjakuvasta edelläkävijän kaltaistensa parissa, ja miksei vastaavia länsimaisia sarjakuvia ole tullut uudelleen vastaan?” enkä muuten saanut tähän kysymykseen vastausta! Okei, jouduttiin lähtemään kesken luennon pois sillä seuraavaan ohjelmaan oli enää viisi minuuttia, joten voihan olla että sillä yli menneellä ajalla näitä asioita pohdittiin, mutta en usko että luento meni puoli tuntia yliajalle. Ainut mitä loppujen lopuksi sain irti luennolta, oli uusimpien juonenkäänteiden selostus, jotka peräti kaksi yleisön jäsentä oli lukenut. Ja alkoi myös vähän tehdä mieli lukea sarja (tai ainakin itseltäni löytyvät lehdet) uudestaan ja ehkä myös kirjoittaa siitä itsekin jotain.

Polygon Black ja Another Castle samaan aikaan lavalla.

Lauantain viimeisenä numerona oli Another Castlen ja Polygon Blackin keikka. Molemmat olivat myös viime vuonna Popcultissa, Another Castlea kävin silloin katsomassa, mutta Polygon Blackia en. Oli tosi kiva huomata AC:n kehittyneen ja opetelleen uusia lauluja, samoin kuin nähdä millainen Polygon Black on. Tykkäsin todella paljon molemmista, ja tietysti kaiken kruunasi yhteisesiintyminen. One Winged Angel sai ansaitut seisovat aplodit. Harmi vain, että AC ei meinannut kuulua Polygon Blackin alta. Muutenkin kyllä Polygon Black kuului liian lujaa, mutta maalaiskorvani eivät ole kyllä tottuneetkaan rokkikeikkoihin. Miksauksestahan se vain on kiinni, ehkä vähän paremmin ensi kerralla? Teknisiä ongelmia oli myös AC:n taustakuvan heijastamisessa, onneksi Polygon Blackin videot sentään pyörivät moitteettomasti. Oli muuten todella kiva nähdä pelivideoita, tajusin etten ole koskaan ennen edes nähnyt FFVII:n pelivideoita saati pelannut itse ja olin yllättynyt sen lopun eeppisyydestä.

Kävijöitä viihdytti soiva ja tanssiva pinkki Dalek.

Sunnuntai alkoi hotelliaamiaisella ja kunniavierasohjelmalla. En nyt kauhean innoissani ollut siitä, mutta olivat Ossi Ahlapuro ja Mari Riikonen sen verran tuttuja, että oli kiva mennä heitä katsomaan. Olen vain jo käynyt ennestään kolmessa eri suomalaisten ääninäyttelijöiden kunniavierasohjelmassa, joten ihan kauheasti uutta asiaa sieltä ei tullut, mutta olihan se hauskaa kuulla Jessien ääni livenä. Eipä siellä tylsääkään tullut, mutta alkaa mietityttää että riittäisiköhän nämä jo. Eikö todella Suomesta löydy scifi/fantasia/viihdeihmisiä? Muissa ohjelmissa oli kiva huomata Osuuskumman kirjailijoita (harmi etten ehtinyt niille luennoille), olisiko mahdollista saada joku suomalainen kirjailija vieraaksi (Johanna Sinisalo ja Salla Simukka tulee itselläni ensimmäisenä mieleen)? Entä tv-puolelta, olisiko kukaan vaikkapa Rare Exportsin tai Saunan tai jonkun pienemmän suomalaisen fantasia-/scifi-/kauhuelokuvan tekijä kiinnostunut puhumaan aiheesta? Toki myös ulkomaalaiset kunniavieraat kelpaa. Minusta tuntuu, että kyllä jostain löytyisi joku, joka tulisi mielellään puhumaan urastaan. Ei ehkä kukaan suuri nimi, mutta joku nouseva tähti ehkäpä? Onko keneltäkään tajuttu edes kysyä? Tai tapahtuman kävijöiltä että keitä he haluaisivat nähdä?

Kunniavierasohjelman jälkeen oli muuten conin ensimmäinen tauko! Tätä ennen oli tullut juostua paikasta toiseen, ja nyt vihdoin oli aikaa kiertää taidekuja ja myyntipöydät ajan kanssa. En kylläkään ostanut kuin yhden printin, mutta eipä edes harmita ettei sen enempää löytynyt (säästyipähän rahat).

Conin viimeiseksi ohjelmaksi jäi Valitsen sinut!-musikaali, joka yllätti erittäin positiivisesti. En oikein osannut odottaa yhtään mitään. Pieni pelko oli, että jos se onkin huono, enkä myöskään odottanut liikoja. Ja kyllähän se oli aivan mahtava, enkä ollut osannut kuvitellakaan että jotain niin hienoa saadaan aikaan Suomessa, harrastajaporukalla ja pienellä budjetilla. Huomasi, että siihen todella oli käytetty aikaa ja paiskittu hommia, ja toivon että se työ palkittiin niillä kymmenen minuutin lopputaputuksilla. Yleisö jaksoi muutenkin taputtaa ei vain jokaisen laulun, vaan myös jokaisen kohtauksen jälkeen, mikä ei käsittääkseni ole mikään teatterinormi. Olin yllättynyt myös sekä laulu- että näyttelytaidoista. Todella hienoja suorituksia! (Tosin pakko antaa erityismaininta Bulbasaurille ja Persianille.) Osa lauluista oli vähän mitäänsanomattomia, mutta muutamat oli todella hyviä. Välillä tuli myös vähän korni fiilis joistain jutuista, lopussa puheet ystävyyden voimasta ja muusta särähti vähän korvaan, mutta toisaalta sehän oli kuitenkin ainakin piirretyn keskeinen teema. Oli kyllä kiva, että musikaali perustui juuri peliin ja siihen oli paljon viittauksia. Vaikka toki itsekin rakastin pienenä Pokemoneja, en mennyt katsomaan musikaalia nostalgian vuoksi, eikä se myöskään sen takia ollut niin hyvä. Se oli muutenkin hyvä esitys, jota katsoi mielellään. Toivottavasti mahdollisimman moni käy sen katsomassa tulevissakin tapahtumissa.

Kaikenkaikkiaan Popcult onnistui jälleen, ja viikonloppu oli mahtava. Ainut asia, josta valitin myös viime kerralla, oli tilat. Nyt sentään mahduttiin kaikille luennoille joille haluttiinkin, mutta monet muut eivät. Mikäli Kulttuuritalolla jatketaan, täytyy olla todella tarkka ohjelmien sijoittelusta saleihin. Elissa 2:sta luennot pois ja vähän äkkiä, sinne miitit tai kirppis, ja ohjelmaa Arkkiin ja Henrikiin. Studiossa en kertaakaan ollut, mutta se näytti olevan suht tilava ja ainakin osassa siellä pidetyissä ohjelmissa oli vielä tilaa. Kultsa 1-3 oli todella hyvä lisäys, ehkä Kulttuuritalolla jatkaminen on mahdollista sen ja Alvarin välillä tasapainotellen.