Tsuritama loppuu, jaksobloggaaminen jatkuu

Sarja on täynnä onnellisia loppuja. Kuten Tapiocan uusi tyttöystävä.

Tsuritaman viimeinen jakso jätti näin jälkikäteen päällimmäiseksi hyvän, voisi sanoa että oikein lämpimän fiiliksen. Jakso sinällään ei ollut mitenkään erikoisen loistava, mutta hyvä ja onnellinen lopetus.

Animaatiopuolella sitä loppuhuipennusta ei oikeastaan tullut. Ainakaan en pannut merkille mitään huikean hyvin animoitua kohtausta. Sen sijaan jakso oli tasaisen hyvää laatua eikä niitä edellisen jakson tapaisia suvantokohtia ollut. Värikkyyskin palasi loppujaksosta taifuunin hälvettyä maagisesti samalla hetkellä, kun ”lohikäärme” (eli pienen pieni taistelukala) saatiin kalastettua. Hyvin perinteinen klisee, mutta pakko myöntää, että se toimii aina yhtä hyvin tunnelmanluonnissa. 

Tylsän harmaa melkein viimeinen jakso

Täytyy myöntää, että Tsuritaman toisiksi viimeinen(?) jakso oli oikeastaan aika tylsä. Vaikka nyt ruvettiinkin hommiin, oli varsinkin alkujakso pelkkää turhanpäiväistä draamailua. Edellisjakson Hemingwayn palaminenkin kuitattiin vain sillä, että Ayumi oli pelastanut vavan ja itsensä, muulla kaupallahan ei ollut niinkään väliä.

No on tää nyt hei aika derpin näköinen. Ei tosin ollenkaan jakson derpein.

Yhteistyön voima

Anteeksi, tulee taas hyvin vähän juttua Tsuritaman kymppijaksosta. Se johtuu siitä, että sarjassa ei enää ole paljon mitään spekuloitavaa, vaan se alkaa saada käärittyä itsensä kasaan. 

Tässä jaksossa sekä toiminta- attä draamapuoli etenivät vauhdilla lopputulosta kohti. Natsukin perhedraamat saatiin viimein selvitettyä: Natsuki sanoi isäänsä pitkästä aikaa isäksi ja pyysi tämän naisystävää pitämään huolta pikkusiskostaan. Harukin ryhdistäytyi viimein Yukin avulla.

Ghostbus- eiku Duck

Anteeksi Desuconista sekä pienestä sairastelusta johtuneesta viivästyksestä. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa sekin, etten oikein keksinyt Tsuritaman 9. jaksosta pahemmin sanottavaa.

(」・ω・)」うー！(／・ω・)／にゃー！ eli joku Desuraportti

Voisinpa aloittaa palautteella conin ennakkohommeleista. Tiedotus oli sitä perushyvää tasoa kuten aina ennenkin, en ainakaan itse tuntunut jäävän mistään tärkeästä informaatiosta paitsi. Noottia tulee sen sijaan vastaavien tavoittamisesta sekä lippujen myynnistä. Itseäni ei oikeastaan pahemmin häirinnyt lippujen pitkä odottaminen, jolle oli toki ihan järkevä syy, ruuhka. Tuli kuitenkin mieleen, että olisikohan mahdollista käyttää lisätyövoimaa postituksessa? Ennen kun lipun sai parin päivän päästä maksamisesta, nyt meni vähintään se pari viikkoa, ellei kuukausikin. Mitä vastaaviin tulee, yritin itse ottaa yhteyttä pelivastaavaan pääsiäisenä, 8.4. Vastausta ei kuulunut yli kuukauteen, vaikka asiasta pariin otteeseen kysäisin muilta henkilöiltä. Viimein 19.5. sain vastauksen,  jolloin con oli jo niin lähellä, ettei sillä enää ollut paljon väliäkään. Lisäksi kuulin ainakin ohjelmavastaavan olleen vaikeasti tavoitettavissa. Ei se sinänsä muuten olisikaan niin iso asia, mutta kun juuri nimenomaan Desuconilla on hyvin nopean yhteydenoton maine, ja tällaiset tapaukset pilaavat sen aika äkkiä. Toivottavasti jatkossa tällaiset asiat otetaan huomioon ja mahdollisesti myös mietitään, millaisia ihmisiä vastaaviksi valitaan.

Lopun alku

Kuten lupailin, Tsuritama alkaa pikkuhiljaa edetä kohti loppuaan. Kahdeksannessa jaksossa selvisi viimein joitain juttuja, eikä uusia mysteereitä enää tullut. Omat aiemmat veikkaukseni menivät näiden mukaan suurimmaksi osaksi väärin.

Ensinnäkin Enoshima-tanssi. Haru ja hänen siskonsa kertoivat lohikäärmeen olevan sen takana. Toisaalta juttu on vähän kaksiteräinen – on totta, että lohikäärme sai merimiehet tanssimaan laivoissaan, mutta herää kysymys, miksi myös Haru laittoi alkujaksoissa Yukin tanssimaan sitä? Lisäksi Enoshimatanssi on ilmeisesti jonkinlainen perinne, jota tanssitaan pyhäkössä ja muualla. Tuskinpa kuitenkaan lohikäärme heitä siihen pakottaa, vai pakottaako? Toisaalta tuntuu hassulta, että he palvovat jotakin pahaa mitä pelkäävät, mutta ehkä se sitten on Japanissa tapana.

Tätä miestä saisi olla sarjassa enemmänkin.