Desucon 2025

En ollut kymmeneen vuoteen käynyt Desuconissa. Alkuvuosina se oli minulle "koticon", koska asuin Heinolassa/Lahdessa eikä tarvinnut majoitusta miettiä. Sitten muutin kauemmas enkä viitsinyt hankkia majoitusta, ei ehkä ollut niin suurta hinkuakaan mennä. Nyt kun kunniavieraana oli Kamome Shirahama, jonka Witch Hat Atelier -mangasta tuli viime vuonna yksi top 5-lemppareistani, oli pakko päästä taas Desuun. Tulipa samalla testattua sitä, jaksaako Desuconissa käydä kotoa käsin, kun asun nyt tunnin ajomatkan päässä. 

Kunniavierasohjelma: Kamome Shirahama ja piirtämisen taika

Kunniavierasohjelma olikin se, jolla conini aloitin (kirpputorille tavaroiden viemisen jälkeen). Olihan se huikeaa päästä näkemään, kun Shirahama-sensei piirsi. Se oli aluksi jotenkin niin tavallisen ja rennon näköistä, ja sitten lopulta taianomaisesti oli syntynyt kuva. Se, miten mustalla tussilla viivoja vedellen syntyi paidan väritys, oli minulle yllättävin kohta. 

Itse haastattelu oli... no, aika tavallinen taiteilijan haastattelu. Tulee aina pieni pettymys, kun on nostanut jonkun jumalan tasolle, ja käy ilmi, että hän onkin vain ihan tavallinen ihminen. Shirahama vastaili kysymyksiin loppujen lopuksi aika lyhyesti ja pinnallisesti. Hän on kuitenkin mangaka, joka viestii tarinan ja piiirrosten kautta, eikä taida muutenkaan pitää esiintymisestä, kun peittää kasvonsakin. Jonkinlaista syvempää analyysiä jäin kaipaamaan, eikä siinä ainakaan haastattelijoilla ollut yrityksessä puutetta. 

Mielenkiintoisimmaksi anniksi jäi lopulta se, miten Shirahama on päässyt vaikuttamaan Witch Hat Atelier -animeen (värien määrittely), ja se, kuinka hän oli päätynyt piirtämään Marvel-sarjakuvien kansikuvia (kävi Comic Conissa tai vastaavassa näyttämässä omia piirroksiaan kustannustoimittajille). Kokonaisuudessaan ohjelma ei toki ollut mikään pettymys, vaan olen edelleen tosi fiiliksissä siitä, että näin kovan tason mangaka saatiin Suomeen!

Hypecon 2025

Kesän conikausi on taas avattu, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hypecon. Kun se sattuu olemaan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, niin pitäähän siellä aina käydä, vaikka onkin suunnattu enemmän nuorille ja aloitteleville harrastajille. Varsinaista puheohjelmaa on aina aika niukasti, kaikenlaista viihdettä sitten senkin edestä. 

Hypecon 2024

Hypecon on Hyvinkäällä järjestettävä ilmaistapahtuma, joka on suunnattu astetta nuoremmille kävijöille kuin esimerkiksi Desucon tai Tracon. Se on myös muista poiketen kaupungin nuorisopalvelujen järjestämä tai ainakin koordinoima tapahtuma. Todennäköisesti siitä syystä Hypecon on vähän sellainen kasvoton taho, jonka tiedottaminen ja läpinäkyvyys on edelleen, palautteen antamisesta huolimatta aika retuperällä. Sentään uudet nettisivut saatiin viime vuonna vanhan muinaisjäännöksen tilalle, mutta kovin toimivat ne eivät ole edelleenkään. Varsinkin ohjelman jaottelu eri sivuille ja haitarielementteihin tapahtumapaikan mukaan tekee ohjelman selaamisesta tuskallista. Ohjelmakartta julkaistiin vasta kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, joten Desuconin ja Traconin meininkiin tottuneelle Hypecon vaikuttaa olevan lapsenkengissään, vaikka tapahtuma on jo 11 vuotta vanha.

No, koska tapahtuma on ilmainen, niin ei voi vaatia rahojakaan takaisin. Hengailuconiksi tapahtuma on kuitenkin mainio, tapahtumapaikka ja Hyvinkään keskusta muutenkin turvallinen paikka nuorisolle conittaa. Taidekuja ja myyntipöytäsali olivat runsaat tarjonnaltaan ja tilaltaan, vaikka ajoittain ilma kävikin tunkkaiseksi. Ihmismassasta huolimatta kyynärpäätaktiikka ei tarvinnut käyttää. Hyvinkääsali on loistava lisäys conin tiloihin, ja vaikka se onkin erillään muusta conipaikasta, on niiden välillä helppo siirtyä. Ohjelma keskittyy juuri nuoriin ja aloitteleviin harrastajiin, eli esimerkiksi cosplay-kilpailu on suunnattu sellaisille, joilla ei ole aiempaa kisakokemusta. Tänä vuonna ohjelmasta ei oikein meinannut löytyä minulle mitään mielenkiintoista, ehkä siksikin, että se painottui osallistavaan ohjelmaan. 

Popcult Day 2024

Viime viikonloppuna tuli pyörähdettyä Popcult Dayssa. Kyseessä oli siis yksipäiväinen tapahtuma Helsingin Suvilahdessa keskittyen pääasiassa länsimaiseen popkulttuuriin, mutta tietysti esikuvana on animeaiheiset conit. Vaikka ohjelmassa ei animea näkynytkään, niin taidekujalla ja cosseissa kyllä. Popcult on ainut vastaavankaltainen tapahtuma, ja koronan jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta, kun se järjestettiin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun se järjestettiin Suvilahden Tiivistämöllä ja sen ympäristössä, ja oli mielenkiintoista nähdä, miten paikka soveltuu tämänkaltaisen tapahtuman järjestämiseen. 

Hypecon 2022

Parin vuoden tapahtumatauon jälkeen vihdoin päästiin taas conittamaan, kun viime viikonloppuna järjestettiin Hyvinkäällä Hypecon. Tapahtuma ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta kun satuin vuosi sitten muuttamaan Hyvinkään naapuriin, niin olihan se käytävä katsastamassa, millainen tapahtuma on kyseessä. Odotukset eivät totta puhuen olleet kovin korkealla, kun kyseessä on kaupungin nuorisopalveluiden järjestämä ilmaistapahtuma, jonka ohjelmakartta julkaistiin vasta viikkoa ennen tapahtumaa, mutta yllättäen tapahtuma osoittautui mukavaksi ja juuri sopivan kokoikseksi. Ohjelmaa ei ihan hirveästi ollut, mutta löytyi sieltä minullekin jotain. 

Kävin katsomassa kaksi Nordic Manga -kustantamoon liittyvää ohjelmaa: Mangan harrastajasta tekijäksi sekä Natalia Batistan haastattelun Näin syntyi Sword Princess Amaltea. Olen ollut kiinnostunut kustantamon toiminnasta siitä lähtien, kun heidän nettisivut julkaistiin, ja se oli syy, miksi ohjelmaa menin katsomaan. Mutta loppujen lopuksi sain enemmänkin irti vinkkejä ja uusia näkökulmia omaan (romaani)kirjoittamisharrastukseeni. 

Mangan harrastajasta tekijäksi -luento viivästyi teknisten ongelmien takia, ja se olikin lauantain teema. Kaikki seuraamani ohjelmat olivat 5-10 minuuttia myöhässä, ja kuulin kommentin siitä, että kun tätä tapahtumaa tehdään vapaaehtoispohjalta, niin ei kaikki (tekniikka) ole ihan niin hyvin hallussa. Lopulta ohjelmanpitäjä Petri Järvisen slideja ja kuvia ei saatu heijastettua kankaalle, joten hän päätyi turvautumaan perinteiseen esitystekniikkaan. 

Fläppitaulu huvitti, mutta itse luento oli kyllä täyttä asiaa, ja vaikka tavallaan itselle tuttua, niin hyvä muistutus. Itseäni kirjoittajana koskeva osuus oli lähinnä se, että kustantamoon töitään lähettäessä pitää olla hyvä logline ja synopsis. Sarjakuvan piirtäjille annettiin vinkiksi esimerkiksi, että hahmojen täytyy olla vetäviä ja niillä tulee olla tausta, eli asiat tapahtuvat jossain maailmassa ja sitä maailmaa olisi parempi näkyä taustoissa. Mielenkiintoista oli myös kuulla Nordic mangasta se, että toistaiseksi kustantamo oli saanut noin 50 ehdotusta, joista toistaiseksi 5 julkaistaan. Tämän vuoden aikana oli tulossa ainakin yksi toinen sarja Sword Princess Amaltean lisäksi. Kirjoitan varmaankin kyseisestä kustantamosta ja muutenkin Suomi-mangan julkaisemisesta tässä lähiaikoina.

DesuTalks 2016

En jaksanut twiitata ollenkaan DesuTalksista koska huonot mobiiliyhteydet, akun uhkaava väheneminen ja se, että oli niin paljon sanottavaa kaikista luennoista, ettei ne oikein olisi twiittiin mahtunut! Okei, saattoi myös johtua siitä, etten ole twiitannut kuukausiin, ja olisi hassua aktivoitua yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiljentyä.

Lähdin DesuTalksiin, koska ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja koska tuli pari kuukautta sitten muutettua Keravalle, josta oli lyhyt matka Helsinkiin. Laiskana houkutti vähän jäädä kotiin katsomaan striimiä, mutta tiesin edellisten väliin jääneiden DesuTalksien perusteella, ettei niitä kuitenkaan tule myöhemmin katsottua. Ehkä vielä joskus! DesuTalks on kuitenkin ollut yksi lempparitapahtumistani hyvien puheenvuorojen ja koko konseptin itsensä takia. Väsymyskään ei ehdi iskeä yhden päivän aikana.

Desucon 2016

En alun perin edes ollut menossa Desuconiin tänä vuonna, kun en meinannut ohjelmakartasta löytää mitään kiinnostavaa ohjelmaa ensimmäistä kertaa ikinä, mutta kaverit saivat valitettavasti ylipuhuttua. Sainpahan samalla vietyä taas mangaa kirppikselle, niin se on vaan vähentynyt muutaman vuoden takaisesta neljästä kassista puolikkaaseen. Kaiken kaikkiaan jäi kuitenkin vähän sellainen fiilis, että tästäkö nyt maksoin kolmekymppiä.

Perjantai alkoi avajaisilla. Frostbitessa jätin ensimmäistä kertaa avajaiset väliin ja päätin silloin, että toista kertaa en tee niin. Oli hyvä päätös, koska avajaisten ja päättäjäisten tarina oli hauska ja toimiva, ihanaa että oli vaihteeksi vähän jotain erilaista. Okei, kyllähän osa repliikeistä ja näyttelystä oli vähän tökeröä, ja varmaan sitä juontakin olisi voinut vähän hioa, mutta oli kuitenkin kiva että avajaiset ja varsinkin päättäjäiset eivät olleet pelkästään ohjelman mainostusta ja voittajien julkistamista.

Popcult Helsinki 2016

Popcult on nyt ohi ja todellisuuteen palattu. Tajusin olleeni taas pitkästä aikaa conilumouksen vallassa, kun siskoni muistutti vessaani mennessään, että lamppu on rikki ja huomenna pitäisi soittaa huoltomiehelle ja tehdä koulutehtäviä ja ai niin, mulla oli tosiaan tällanenkin elämä. Tästä voidaan päätellä, että Popcult oli todella onnistunut tapahtuma ja mukava kokemus.

Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Giovanni's Island & Mizuho Nishikubo @ SLA

Terveiset Skotlannista! Vietän tämän syksyn Glasgow'ssa vaihdossa, opiskelen lähinnä pelisuunnittelua. Animea en ole puoleen vuoteen katsonut, lähinnä poikaystävän viihteellisen suuntautumisen takia, mutta kun kerran oli tilaisuus osallistua animetapahtumaan Suomen ulkopuolella ja vieläpä varsin vähällä vaivautumisella, pitihän siihen tarttua.

Scotland Loves Anime on tapahtuma, joka koostuu lähinnä elokuvanäytöksistä. Se sijoittuu sekä Glasgow'hun että Edinburghiin, ja viime viikonloppuna oli Glasgow'n osuus tapahtumasta. Elokuvalistalla olisi ollut pari muutakin itseäni kiinnostavaa leffaa, mutta lopulta päädyin menemään vain Giovanni's Islandiin, ja sinnekin suurimmaksi osaksi siksi, että elokuvan ohjaaja oli paikalla ja piti puolen tunnin haastattelusession elokuvan jälkeen. Elokuvien lisäksi tapahtumassa on myös koulutusosuus, joka on suunnattu lähinnä animaatio-opiskelijoille.

Desucon Frostbite 2014

Frostbiten ennakko-odotuksistani voi lukea täällä.

Yleistunnelma

Desucon Frostbite oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen. Siinä missä kesällä järjestely on ihan hyvä kun suurimmalla osalla luultavasti on kesälomaa, oli talviperjantaille laajentaminen vähän ongelmallista joillekin. Kun nyt itse asun lähistöllä ja olin neljään asti Lahdessa koulussa, ei minulla ollut tämän kanssa mitään ongelmaa - tosin tuntui hassulta, kun perjantaina piti vielä lenkittää koira, siivota, käydä töissä, mennä sukulaisten kanssa lounaalle ja olla vielä pari tuntia koulussakin ennen itse conin alkamista viideltä (älkää kysykö miten ehdin tehdä kaiken).

Toisaalta toisten onnettomuus on toisten onni - perjantain hankaluus näkyi suoraan ihmisten määrässä eikä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta olla Sibeliustalolla sen väljyyden vuoksi. Elättelin jo toiveita että con olisi yhtä tilava jatkossakin, mutta kyllähän se sitten täyttyi viikonlopuksi. Sentään samanlaista tungosta kuin edellisinä vuosina ei päässyt syntymään, kaikkialla mahtui kävelemään, myyntisalissa ja taidekujalla ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ainut missä ei ollut tilaa olivat luentosalit.

Pääsali vähän uudenlaisesta kuvakulmasta

Frostbite 2014 - Ennakkotunnelmat

Jostain syystä tällä kertaa Frostbitea odottaa ihan eri tavalla kun aiemmin mitään coneja. Yleensä vaikka ei olisikaan mitään ihmeempiä suunnitelmia coniin, niin silti vähän jännittää ja miettii että meneekö nyt kaikki kuten pitäisi. Pieni huoli on ehkä siitä paheneeko flunssa mutta muuten on aika rento fiilis. Toisaalta ehkä se jännitys on aina ihan hyvästäkin, voi nimittäin olla että sen puuttumisen (ja arkielämän mahtavuuden) takia ei pääse ihan täysin siihen conifiilikseen.

Sekin on nyt tällä kertaa vähän erilaista, että en ole nyt yhtään varma mihin ohjelmiin loppujen lopuksi pääsen, riippuu nimittäin seurasta. Mutta onhan siellä muutamat ohjelmat jotka houkuttelisi.

Fanfest

Poikkean nyt hieman blogini pääaiheesta kirjoittamalla Fanfestista, tosin coneihin se liittyy kyllä sillä juurikin animeconeihin sitä tuli peilattua. Sen takia olinkin aika kriittinen, ja suurin osa kritiikistä on melkeinpä turhaa nipottamista jos ajattelee, että tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Kun nyt on kuitenkin tottunut saamaan vastinetta rahoilleen, on sitä mielestäni ihan mielekästä vaatia. Sanon vielä, että minulla oli todella ihana viikonloppu ja tykkäsin Fanfestistä tapahtumana, eikä mikään kritiikin aiheista sitä onnistunut pilaamaan.

Desucon - Sunday

Sunnuntaiaamu alkoi coniin liittymättömästi Heinolan lintutarhassa vierailulla, pitihän nyt luonani majoittuneille näyttää Heinolan ainut nähtävyys. Ei ollut kun vasta kolmas kerta tämän kesän aikana kun siellä kävin, mutta aina yhtä kivoja lintuja. Tästäkin huolimatta oltiin ihan ajoissa Sibeliustalolla.

Mainitsin koko lintutarhareissusta ihan vaan koska halusin tämän kaverin tänne.

Desucon - Lördag

Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.

Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!

Desucon - Freitag

Jaan nyt nämä conpostaukseni kolmeen osaan päivien mukaan. Sunnuntain postauksessa varmaan kerron sitten lisäksi vielä palautetta yleisistä asioista. Aloitetaan nyt vähän kevyemmin lyhyellä perjantailla.

Heti alussa olikin koko conin kovin juttu. Avajaisissa oli taas sama juontaja kuin Frostbitessa, enkä osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö hänen tyylistään. Toisaalta se tuo vähän lisää showmaisuutta, toisaalta se tuntuu vähän teennäiseltä. Saatiin muuten myös valotikut! Avajaiset aloitettiin ihan kivasti maskottien esittelyllä, ja nähtiinpä siellä viimein joku Talks-anikikin. Kaikki muodollisuudet hoidettiin pois alta, eikä niistä pahemmin mitään jäänyt mieleen. Visual Gay tuli sen jälkeen taas pilaamaan avajaiset. Ei siinä mitään, selkeästi olivat harjoitelleet ja varmasti käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa siihen ja kunnioitan sitä, mutta suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olisi voinut kiinnostaakin jos tarina olisi ollut suoraviivainen, mutta kun näytettiin lyhyitä kohtauksia vähän sieltä täältä ei kärryillä voinut mitenkään pysyä.

Sain vaan tosi huonoja kuvia avajaisista, mutta kai noi Ilonan sääret kompensoi.

Minuuttiaikatauluni Desuconiin

Koska joku Desucon on jo ylihuomenna eikä kukaan kuitenkaan enää huomenna ehdi mitään blogeja lukea, taidan kirjoitella aiheesta nyt. Kuten aina, olen taas menossa Desuun koska paras con ja läheinen sijainti.

Good times.

"Me haluttiin vaan pitää con Mikkelissä, koska se on kivaa" eli Mimiconin ensiaskeleet

Olin varsin iloinen kuullessani, että omille hoodseilleni syntyy uusi con. Asun tunnin ajomatkan päässä Mikkelistä, joten pystyin hyvin menemään kotiin yöksi. Ajattelin meneväni Mimiconiin joka tapauksessa, mutta innostusta nosti myös laadukkaan oloinen puheohjelma, tajuttoman kauniin näköiset tilat ja se, että sain siskoni kaapattua mukaan lauantaiksi.

Mikaeli löytyi yllättävän helposti. Olimme paikalla joskus puolen yhden aikoihin, ja ensimmäinen tunti meni kierrellessä conipaikkaa. Tapahtumaan oli saatu mukavasti myös myyjiä, vaikka järjestäjät vähän valittivat joidenkin pääkaupunkiseudun firmojen ilmoittaneen conin olevan liian kaukana. Taidekujalle meni taas puolet rahoistani, niin ihania juttuja ihmiset myivät. Tuntuu muutenkin koko rahankulutukseni siirtyneen sille puolelle. Annetaan kuvan puhua puolestaan. Melkein kaikki mitä ostin oli joko käytettyä tai itse tehtyä, yritetään jatkaa samalla linjalla.

Conilootti lauantailta, sunnuntaina mukaan liittyi vielä pari mangaa

Waksucon eli Frostbite 2013

Olin tällä kertaa Desuconissa uudenlaisessa roolissa kävijän sijasta: ohjelmanpitäjänä ja median edustajana. Kuvasin sekä lauantaina että sunnuntaina Minä katson japanilaisia piirrettyjä-videoprojektia. Ennakkofiilikset conista olivatkin siksi jännittyneet; muuten en olisikaan koko conista stressannut. Ohjelma ei kauheasti innostunut: muutamia katsottavia luentoja löytyi, mutta aika paljon oli tyhjiä välejä. Tämä johtui lähinnä cosplayohjelman paljoudesta ja siitä, ettei sarjakohtaista ohjelmaa ollut mistään minulle tutuista sarjoista.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti avajaisilla. En ole missannut niitä vielä yhdestäkään Desuconista, enkä missannut onneksi nytkään, vaikka lähellä oli. Edelleenkään avajaiset eivät yltäneet sille tasolle, mitä ne olivat vuonna 2010, kun Haruko Momoi lauloi ja Jussi Kari stalkkasi cossityttöjä videolla tai jotain siihen suuntaan. Olihan näytelmä hauska, mutta olisiko se toiminut paremmin videolla? Juontaja oli vähän kankea – sinällään showmiehen tuntuinen, mutta se paperista lukeminen ja muodolliset kysymykset kuulostivat hassuilta. Avajaisissa parasta on yleensä se, että ne nostavat confiiliksen korkealle, mutta tällä kertaa siinä ei ihan onnistuttu. Muuten kuitenkin ihan hyvä suoritus.

  

Ensimmäinen tunti meni conialuetta kartoittaessa. Käväisin lyhyesti vähän joka paikassa ja tein kaikki myyntipöytäsaliostokset. Puoli yhdeltä alkoi viimein Johanna Karin Hyvät, pahat ja älyttömät-luento, joka jäikin varmaan conin parhaaksi luennoksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Johannaa on aina miellyttävää kuunnella, hänellä on hauskoja juttuja ja aihekin oli hauska. Sinällään päähän ei jäänyt mitään kauhean informaatiivista, mutta oli viihdyttävää päästä nauramaan kaikille pöhköille jutuille, mistä animea on tehty.