DesuTalks 2016

En jaksanut twiitata ollenkaan DesuTalksista koska huonot mobiiliyhteydet, akun uhkaava väheneminen ja se, että oli niin paljon sanottavaa kaikista luennoista, ettei ne oikein olisi twiittiin mahtunut! Okei, saattoi myös johtua siitä, etten ole twiitannut kuukausiin, ja olisi hassua aktivoitua yhdeksi päiväksi ja sitten taas hiljentyä.

Lähdin DesuTalksiin, koska ohjelma vaikutti mielenkiintoiselta ja koska tuli pari kuukautta sitten muutettua Keravalle, josta oli lyhyt matka Helsinkiin. Laiskana houkutti vähän jäädä kotiin katsomaan striimiä, mutta tiesin edellisten väliin jääneiden DesuTalksien perusteella, ettei niitä kuitenkaan tule myöhemmin katsottua. Ehkä vielä joskus! DesuTalks on kuitenkin ollut yksi lempparitapahtumistani hyvien puheenvuorojen ja koko konseptin itsensä takia. Väsymyskään ei ehdi iskeä yhden päivän aikana.

Tapahtuma itsessään sujui hyvin, sitä on sen verran monta kertaa tehty samoilla periaatteilla ettei kehittymistä ihan hirveästi ole. Okei, pieniä teknisiä ongelmia oli alussa, mutta ne saatiin korjattua muistaakseni toisen tai kolmannen luennon aikana, eli eivät haitanneet kovin kauan. Itsepalvelunarikka toimi mielestäni paljon paremmin kuin perinteinen, ei tarvinnut jonottaa muiden juoksemista vaan suurempi määrä ihmisiä pääsi hakemaan takkejaan samaan aikaan. Pöytäjärjestelyt tosiaan edelleen ovat vähän huonot, siis että melkein puolet salin ihmisistä joutuvat kääntämään niskaansa tai tuolinsa nähdäkseen lavalle. Voisiko tehdä jonkun sellaisen järjestelyn, että keskellä salia olisi muutama pöytä ja reunoilla sitten lyhyet penkkirivit? Itse en ainakaan tarvitse pöytää, ja niille jotka haluavat jutella suuremmalla porukalla pöydän ääressä jätettäisiin vielä jonkun verran paikkoja.

Aurassa sekä Hell Girlissä on ehkä pysäyttävimmät näkemäni koulukiusaamistarinat animen saralla.

Ohjelma alkoi Gorimin koulukiusaamisluennolla. Kuten varmaan suurimmalle osalle muistakin salissa olleista, tuli minullekin aika inhottava olo luennolla kerrotuista kiusaamistapauksista ja itsemurhatilastoista. Mutta mielestäni on todella hyvä, että tässä skenessä uskalletaan puhua Japanin huonoistakin puolista. Joskus on tullut törmättyä vähän liikaakin Japanin parhautta hehkuttaviin faneihin, ja on hyvä muistuttaa, että kaikissa kulttuureissa on synkätkin puolensa. Tuntuu tosin aika voimattomalta tajuta, ettei asialle voi oikein täältä Suomesta käsin tehdä mitään, ja että Japanin opettajien asenteita ei ihan noin vain muuteta. Toisaalta oli aika uskomatonta huomata, että itsemurhatilastoita voidaan suoraan verrata Japanin kouluvuoden kulkuun.

Masha ja karhu on venäläinen, yllättävän hyvin 3D-animoitu lastenpiirretty.

Petteri Uusitalon Väärin animoitu oli todella hyvä luento siksikin, että olimme juuri puhuneet aiheesta poikaystäväni kanssa. Hän kun sanoi, ettei jaksa katsoa animea, koska siinä ei liiku mikään. Itse en tätä ollut tullut edes ajatelleeksi, enkä koe sitä yhtään tylsäksi. No, Petteri sitten selitti, että mistä tämä liikkumattomuus johtuu, ja mitä muita erilaisuuksia länsimaisen ja japanilaisen animaation välillä on. Itse taas en ole kovin suuri länsimaisen aikuisille suunnatun animaation ystävä, tosin se ehkä johtuu enemmän juonista,  huumoripainoitteisuudesta ja kuvitustyyleistä (Disney-animaatioista ja vaikkapa Mashasta ja karhusta tosin tykkään). Joka tapauksessa todella hyvä luento, suosittelen katsomaan jälkeenpäin Youtubesta (kuten tosin kaikkia muitakin luentoja).

Johanna Kari puhui Love Live! Sunshinesta ja muodon seuraamisesta, enemmän jälkimmäisestä. Siinä missä Gorim kertoi japanilaisen kulttuurin erilaisuuskammon huonoista puolista, Johannalla oli vähän positiivisempi sävy sen suhteen. Anime noudattaa aina samoja kaavoja ja niissä näkyy samoja kliseitä, koska japanilaiset haluavat nähdä niitä. Ja toisaalta, jos kaavoja rikotaan oikeilla tavoilla, voi syntyä odottamattomia hittejä. LL! Sunshinesta teen ehkä ihan erillisen merkinnän, mutta kommentoidaan nyt ohjelmassa esitettyjä väitteitä eli sitä, että μ's olisi kummitellut vielä Sunshine-animessakin, ja että Aqoursin tytöt olisivat jääneet sen varjoon. En tiedä, välteltiinkö ohjelmassa spoilereita vai eikö viimeinen jakso ollut katsottuna, mutta omasta mielestäni se viimeinen jakso nimenomaan oli μ'sin hautajaiset. Todettiin, että ei tarvitse olla kuin μ's ollaksen hyvä, julisteet otettiin pois seinältä ja todettiin, että nyt lopetetaan kopiointi ja tehdään omia juttuja. Okei, tämä päätös olisi voinut olla aiemmin animessa, ja se koulunpelastusjuonenkäänne olisi voinut jäädä pois, mutta muuten Sunshine onnistui mielestäni seisomaan omilla jaloillaan.

Love Live! mainittu joten hyvä syy käyttää ihania UR-pareja kuvituksena.

Matias Tukiainen puhui taas animen rakastamisen teoriasta. En sitä ensimmäistä ollut kuulemassa, koska nukkuminen kiinnosti enemmän, mutta tämäkin ehkä riitti tiivistämään ajatuksen. Hyviä pointteja esimerkiksi siitä, että kannattaa kokeilla kaikkea löytääkseen tykkäämänsä genren, muttei kannata hampaat irvessä katsoa mitään. Tämän opin vähän liian myöhään: esimerkiksi Spice & Wolfin katsoin nimenomaan kivan openingin takia ja olisin mieluummin katsonut openingia 20 minuuttia loopilla kuin itse sarjaa. Nykyään tulee katsottua sarjoja viivellä ja sillä perusteella, miten suosittuja ne ovat olleet, eli tavallaan ne on jo käynyt yhden suodattimen läpi ennen kuin itse valikoin, mitä haluan katsoa. Ja toisaalta tiedän, mistä en tykkää, enkä juokse kaikkien uusimpien villitysten perässä vaan koska joku on sitä kehunut. Tiedän tasan tarkkaan, millaisesta ohjaustyyleistä tai tarinoista tykkään. Toisaalta olen myös sen suhteen yrittänyt olla ennakkoluulottomampi ja mieltymykset on vaihtuneet, esimerkiksi romanssianimet ovat alkaneet kiinnostaa vasta nyt kun on itselläni kokemusta seurustelusta.

Matiaan jälkeen oli lounastauko, joka oli pidennetty puoleentoista tuntiin. Mielestäni hyvä juttu, ennen tuntui aina siltä ettei uskalla lähteä pitemmälle tai kunnon ravintolaan vaan meni siihen lähimäkkäriin jonottamaan ja kuitenkin oli liian aikaisin takaisin Glorialla. Nyt kävin Kampissa syömässä ja ehdin käydä vielä Fantasiapeleissä ostamassa Orange-mangan ensimmäisen omnibus-osan ja muutenkin pööpöillä keskustassa.

Jussi Kari jatkoi hyvin Matiaksen puheenvuoroa, ja totesi animeharrastuksen olevan kivempaa, jos sille itse antaa jotain. Olen kyllä samaa mieltä, varmasti olisi mielekkäämpää ja olisi ihan kivakin tehdä jotain oheisjuttuja animeharrastuksen tiimoilta, mutta tiedän myös omat taitoni ja rajoitteeni. En halua tehdä ohjelmia, koska esiintymisjännitys ja koska en koe olevani parempi puhumaan mistään aiheesta kuin muut. Tapahtumanjärjestämiseen ei ole aikaa ja jaksamista, eikä oikein taitojakaan (joo, tykkään järjestellä asioita, mutta ihmisten järjestely hermostuttaa). Sitten tajusin, että osaan ja aion tehdä elämässäni kahta asiaa: kirjoittaminen ja ohjelmointi. Kirjoittaminen menee suoraan tähän blogiin (jota voisi tosiaan päivittää vähän useammin, aiheita kyllä olisi ja kirjoituksiakin jo valmiina mutta työt vie tällä hetkellä kaiken ajan ja jaksamisen). Ohjelmointi sen sijaan on taito, jota olisi kiva tehdä tämänkin harrastuksen saralla. Nettisivujen tekeminen on kaikista mieluisinta, ehkä jopa jonkun kevyen web-pohjaisen sovelluksen tai mobiiliappin voisi väsätä - jos vain olisi joku aihe! Että jos nyt on joku tapahtuma tai järjestö, joka tarvitsisi nettisivuja tai apua niiden tekemiseen tai jollain olisi todella hyvä mobiilisovellus- tai jopa peli-idea, niin saa ottaa yhteyttä.

Sekä Jussi että Matias olivat jättäneet slaidit kokonaan pois luennoistaan, ja se oli mielestäni todella hyvä valinta. Aiheesta toki riippuu, sopiiko se luentoon, ja pitemmissä luennoissa ei varmaan toimisi. Aiheet olivat sellaisia, että slaidit olisivat ehkä vain vieneet turhaan huomiota muualle. Ehkä ohjelman aloitusdian olisi voinut jättää näkyviin, vaikka hashtageineen. Luentohashtagit muuten kannattaisi olla koko ohjelman ajan näkyvillä, siis vaikkapa diojen alareunassa. Nyt tosin taidettiin mennä koko päivä pelkällä desutalks-hashtagilla.

Olen katsonut viimeisen viikon aikana todella ahkerasti Chihayafurua Crunchyrollista.

Daiz piti hyvän luennon laillisen animen huonosta tilasta. Saatavuustiedot yllättivät, siis se, että peräti 90% uusista animeista on laillisesti saatavilla. Se taas ei yllättänyt, että nämä ovat pirstaloituneet eri palveluihin, eikä kaikkea tietenkään saa Suomessa. Juuri hairahduin uusimaan Crunchyrollin tilauksen kun tiesin siellä olevan Love Live! Sunshine sekä D.Gray-man Hallow, mutta eipäs ollutkaan Suomessa saatavilla (aloin sitten katsoa Chihayafurua). Kyllähän tuo toisaalta vähän huolestuttaa, mielelläni maksaisin ja Crunchyrollia on niin kätevä käyttää pleikkarilla, mutta kyllähän se itseäni kiinnostava tarjonta jossain vaiheessa loppuu. Joitain sarjoja joutuu joka tapauksessa aina piratoimaan. Sekin kyllä inhotti, että kääntäjät saavat vain 80$/jakso, tekstien ajoittajat vain 20$/jakso.

Tounis puhui vaihtoehtoanimesta, josta varmaan tärkein anti on tämä suosittelulista. Joitain pätkiä näytettiin luennolla, ja hieman alkoi kiinnostaa. Toisaalta en usko, että aiheeseen perehdyn sen tarkemmin, mutta ainakin oli mielenkiintoista kuulla Geidai-animesta ja siitä, millaisia töitä opiskelijat ovat myöhemmin päässeet animessa tekemään.

Junista animessa tulee aina ensimmäisenä mieleen Makoto Shinkai.

Kuten ensimmäisenäkin, myös viimeisenä vuorossa oli Gorim, joka kertoi tällä kertaa junista. Niihinkin liittyivät itsemurhat, mutta suurimmaksi osaksi luento oli kuitenkin positiivissävytteinen. Huikeinta oli se, että shinkansenin keksijä kehitti myös kamikaze-lentokoneita, ja sodan jälkeen hän oli päättänyt, että tuho saa riittää ja nyt tehdään Japanin tulevaisuudesta turvallisempi - eikä kukaan ole kuollut Shinkansenissa junaturmassa. Junakuski on myös Japanin poikien neljänneksi suosituin tulevaisuuden ammatti, heti baseballtähden, jalkapallotähden ja etsivän jälkeen. Gorimin omakohtaisia kokemuksia oli hauska kuulla, ja vaikka tämä oli varmasti monille se ohjelma mikä ei kuulostanut yhtä kiinnostavalta kuin muut, niin se varmasti myös yllätti monet.

Jatkoille en mennyt, sen sijaan ehdin vielä kotiin saunaan. Nyt taas olen entistä innostuneempi animeharrastuksesta, harmi vaan että työt, liikunta, poikaystävä ja nukkuminen vie kaiken ajan. Kunhan keksisi jonkun sarjan, jota poikaystäväkin suostuisi katsomaan, niin saisi edes yhden asian yhdistettyä. Lupaan, että en yhdistä animea ja nukkumista tai pistä jaksoa pyörimään ja lähde lenkille, kuten Jussi Kari puhui.