Bird Ihmemaassa

Arvostelu on tehty kahdeksan ensimmäisen osan perusteella, muttei sisällä juonipaljastuksia.

Bird ihmemaassa on Punaisen jättiläisen (Sangatsu Mangan) julkaisema Taiga Sassan historiallinen mangasarja. Se seuraa Isabella Birdin matkaa 1800-luvun Japanin halki. Isabella Bird on oikea historiallinen henkilö, ja manga pohjaa vahvasti hänen kirjaansa Unbeaten tracks in Japan. Birdille pelkkä matkailu ei riittänyt: hän valitsi reitikseen sellaisen, jota eivät edes japanilaiset, saati sitten ulkomaalaiset olleet käytännössä koskaan kulkeneet. 

Mangassa heti alkuun tulee esiin se, kuinka hankalaa matkanteko on. Vastoinkäymisiä aiheuttavat maasto, sää, ötökät, sairaudet ja ihmiset. Japanin kansa on hyvin köyhää ja sairasta, ja kaikenlaiset tuholaishyönteiset piinaavat taloja. Yläluokkainen Bird joutuu nopeasti tottumaan ääriolosuhteisiin. Hän kuitenkin selviää vastoinkäymisistä enemmänkin ihmetellen kuin valittaen. 

Ivrea-saaga, osa 4: Yllättävän hyvää, mutta edelleen epäilyttää

Niin se päivä sitten lopulta koitti, kun saatiin ensimmäiset uudet Ivrean sarjat uunista ulos. Tämä postaus on joutunut odottelemaan sitä, että pääsen perehtymään johonkin julkaisuun ihan ajan kanssa. Fantasiapeleissä ensimmäisten Demon Slayerin ja Chainsaw Manin selailu ei vielä riittänyt kunnollisen mielipiteen muodostamiseen. Kaiken julkaisusotkun takia (tai ties mistä syystä) näitä ei myöskään ollut heti kirjastossa saatavilla, ja nytkin näyttäisi olevan lainassa. Nyt kun SpyxFamily ilmestyi, päätin viimein uhrata kympin verran omaa rahaani laadun toteamiseen.

Vanitaksen kirja

 Arvostelu on tehty 3 ensimmäisen suomenkielisen pokkarin perusteella eikä sisällä juonipaljastuksia.

Jun Mochizukin Vanitaksen kirja oli piristävä uutuus Suomen mangamarkkinoille, asettuen täyttämään päättyneiden/hitaasti ilmestyvien Kuroshitsujin ja Patriootti Moriartyn jättämää neoshounen-markkinarakoa. Olin ollut jo pitkään kiinnostunut sarjasta ja olin innoissani sen animesovituksen tulemisesta, mutta lopulta se jäi kuitenkin katsomatta. Nyt suomenkielinen versio palautti taas sarjan mieleeni. Viimeistään kauniit kannet sinetöi ostopäätöksen. 

Ivrea-saaga: osa 1

Tällä viikolla manga-Suomea on ravistellut uutispommi: Ivrea palaa (kolmatta kertaa) takaisin Suomeen Shueisha-kustantamon sarjoilla. Luvassa olisi muun muassa viime vuosien shounen-lempparit Demon Slayer ja Chainsaw man sekä Spy x Family. Jippii!

...Tai sitten ei. Sopimus nimittäin koskee kaikkia Shueishan sarjoja, myös Sangatsu Mangan jo yli sata pokkaria suomeksi julkaisemaa One Pieceä. Ivrea aikoo sekä jatkaa julkaisemista seuraavasta pokkarista, että aloittaa uudestaan uudella käännöksellä. One Piecen nykyinen suomennos on siitä kuuluisa, että se on hyvin kääntäjänsä näköinen: hahmot puhuvat murteilla (kuten alkuperäisessäkin), ja kieli on humoristista (kuten alkuperäisenkin). Tyyli varmasti jakaa mielipiteitä, mutta yleisesti ottaen ainakin pidemmän aikaa suomijulkaisua seuranneet ovat sitä mieltä, että käännös on nimenomaan legendaarinen ja tylsää enkkukäännöstä parempi. Ivrean käännökset sen sijaan ovat olleet tähän mennessä jos eivät epäammattimaisia, niin ainakin vähän tönkköjä ja hajuttomia. 

Ivrean julkaisema Aoha Ride on suhteellisen laadukas, mutta itseäni häiritsi se, että ihmisistä käytettiin puhekielisesti sanaa "se".

At Laz Meridian - Ritareita, satuja ja rakkautta

At Laz Meridian ei varmaan ollut tuttu nimike oikein kenellekään, kun sen julkaisemisesta Suomessa tiedotettiin. Siitäkin huolimatta jo pelkän kansikuvan perusteella jaksoin mielessäni hypettää mangaa vaikken tiennyt siitä mitään. Kansikuva kun on niin nätti, eikä fantasiashoujokaan ihan täysin luontaantyöntävältä kuulosta.

Manaa kammottaa, kun hänen vanha kiusaajansa Chihiro muuttaa 10 vuoden eron jälkeen takaisin naapuriin. Hän saa kuitenkin Chihirolta lahjaksi sormuksen, ja poika näyttää muutenkin muuttuneen. Sormus onkin taikasormus, jonka avulla Mana tupsahtaa toiseen maailmaan, Avaloniin, jonne hänet on kutsunut ritari Lancelot. Lancelot etsii keinoa päästä takaisin omaan maailmaansa, josta on paennut tunteidensa takia. Mana lupaa totta kai auttaa yksinäistä ritaria.

Onneksi sarja myös lunasti odotukseni. Pelkkä nätti kansikuva ei tietenkään kerro kaikkea, mutta väitän, että sisältö oli vielä nätimpää. Varsinkin tuo ensimmäisen sivun värikuva, jonka Sangatsu manga oli värillisenä onnistunut säilyttämään, on aivan ihana. Satoru Yuigan kynänjälki on tasaista, selkeää ja omaperäistä. Hahmot ovat tunnistettavia ja nättejä. Toisaalta kahden eri maailman kaksoset ovat toistensa näköisiä, mutta niissä on kuitenkin eroavaisuuksia, joista ne tunnistavat toisistaan (kuten Chihiro, Arthur ja Raven).

Hedelmäkorin antia

Fruits Basket oli ihan ensimmäinen shoujo-anime, johon tutustuin, kun sisko osti ensimmäisen suomeksi tekstitetyn DVD:n minulle synttärilahjaksi. Tästä on nyt jo niin kauan aikaa, että en muista animesta paljon mitään. Siispä keskitymme pelkästään mangaan, jonka suomijulkaisun lähes kaksivuotinen taival päättyi viimein.