Yle meni taas ja ylitti itsensä. Jotkut valittavat, että ihan turhaan maksavat Yle-veroa, että ei siellä tehdä mitään järkevää. Minä taas mielelläni maksaisin oman Yle-veroni tuplana, sen verran paljon tulee palveluita käytettyä ja vuodesta toiseen todettua, kuinka kovaa kamaa siellä kokkaillaan.
Japani-efekti!! on jotain, mitä olisin toivonut olevan 20 vuotta sitten, kun animeharrastustani aloitin. Dokumentti animeharrastuksesta, jossa pureudutaan kaikkiin sen osa-alueisiin, pohditaan animen suosion syitä, tavataan suuria nimiä, ja ennen kaikkea tehdään kaikki rakkaudella. Vaikka animeharrastamisen suosiota ihmetelläänkin, ihmettelyn sävy ei ole sellainen “kaikenlaista ne nuoret keksiikin”, vaan akateeminen ja aidosta kiinnostuksesta herännyt. “Värikkäät nuoret valtasivat Lahden”-taso loistaa poissaolollaan. Vaikka dokumentin “päähenkilölle” Matti Riitakorvelle animetapahtumat ovat uusi juttu, hän tulee kuitenkin animeharrastuksen laitamilta eikä hänellä ole sellaista keski-ikäisten “nuorten hömpötyksiä”-laseja silmillä.
Dokumentissa on myös vahvasti coneista tuttu “harrastajilta harrastajille”-fiilis. Mukaan on otettu harrastajia monissa eri rooleissa. Perinteisten haastattelujen lisäksi sarjassa seurataan WCS-tiimin matkaa kisoihin, vieraillaan harrastajien kodeissa, käydään Akihabarassa shoppailemassa ja onpa sarjaa varten tehty jopa alku- ja lopputunnarit animetyyliin. On melkein uskomatonta, että jopa tunnusmusiikki oli tehty sarjaa varten (mutta uskoa se täytyy, kun laulajana on monelle harrastajalle tuttu ääni).
Lisäksi käydään Japanissa haastattelemassa itse animen, mangan ja pelien tekijöitä. Japani-osuuksiinkin on saatu aivan järjettömän kovia nimiä, mikä varmasti on Hideyuki Shiman ansiota, joka on onnistunut myös Suomeen tuomaan niin korkean tason kunniavieraita. Bones-studiovierailulla edes Matti Riitakorpi ei meinaa uskoa silmiään, että on päässyt paikan päälle.
Myös dokumentaristit itse on mahtava parivaljakko. Riitakorven lisäksi mukana on Gen Takagi, joka on kovasti tuomassa manzaita Suomeen. Hauskasti heidän dynamiikkansa on jo kuin manzai-duosta. Olin itse katsomassa historian ensimmäistä manzai-kilpailua, joten minua dokumentissa luotu koukku “kuinka manzai-kilpailu onnistuu” ei niin jännittänyt, mutta oli mielenkiintoista nähdä, kuinka siihen pisteeseen päädyttiin.
Koko sarjan läpi huokuu, kuinka suurella rakkaudella ja pieteetillä se on tehty. Viimeisessä jaksossa harrastajille järjestetyt videotervehdykset saivat palan kurkkuun kun näki, kuinka iso juttu se heille oli. Harrastuksen monipuolisuutta tuotiin hyvin esille, kun oli nostettu pelkän iänikuisen cosplayn lisäksi ääninäyttely, pelit, mangan piirtäminen, tanssi ja musiikki. Ja vaikka sarja on selkeästi tehty myös suurelle yleisölle selityksineen, on siihen piilotettu paljon silmäniskuja harrastajillekin, sarjan nimeä myöten. Pakollinen JoJo-referenssikin löytyy.
Jos siis syystä tai toisesta on vielä sarja katsomatta, niin suosittelen lämpimästi! Toki, tämä kaikki on vain minun eli hyvin suopeamielisen ihmisen arvio – joku voi olla tosi pettynyt ettei käsitelty hentsua tai gunplarakentamista. Toisaalta myös ei-animenörtti-mutta-nörtti-puolisoni nautti sarjasta (ja hän oli päässyt siihen mukaankin, manzai-kilpailujonossa - minä jäin piiloon hänen taakseen), eli iskee mahdollisesti myös sellaiseen, joka ei ole niin inessä skenessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti