Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Avajaiset olivat aika taattua Desu-laatua. Video Cruise-Anekin kostosta oli oikeasti hauska ja siisti, joskus on joutunut tuntemaan vähän myötähäpeääkin mutta nyt se jäi aika vähäiseksi. Avajaisten jälkeen jatkettiin Rakuen Tsuiholla, joka osoittautui paremmaksi leffaksi kuin olin kuvitellut. Jostain syystä maailma ja hahmot iskivät minuun ihan täysillä, ja 3D-animaatiokin näytti oikeastaan jopa hyvältä. Leffa-haastattelucombo oli tuttu jo Scotland Loves Anime -tapahtumasta, ja meillä hoidettiin homma kotiin jopa paremmin kuin siellä. Ainut asia joka muissakin kunniavierasohjelmissa (paitsi Rakuen Tsuiho pintaa syvemmältä) häiritsi, oli tulkkaus. Kääntämisessä itsessään ei varmaan ollut mitään vikaa, mutta esiintymisessä oli vähän liikaa epävarmuutta, liikaa niinkuttelua ja liikaa "en ole nähnyt sarjaa, en tiedä mistä on kysymys" tms. tietämättömyyttä. Tietenkään ei voi odottaa, että kaikki olisivat katsoneet kaikki maailman animesarjat, mutta ehkä vähän olisi voinut haastateltavan teoksiin tutustua etukäteen. Rakuen Tsuihon jälkeen ei oikein ollut mitään mielenkiintoista ohjelmaa ja avomiehen kainalo tuntui conihengausta mukavammalta vaihtoehdolta, joten päivä päättyi siihen.

Lauantaiaamuna kuumeisen parkkipaikan etsimisen jälkeen suoriuduin vain vähän myöhässä Gen Urobutchin haastattelua seuraamaan. Haastattelu oli tasokas, tosin tulkin takeltelun, oman keskittymiskykyni sekä ylipäänsä tulkattavien haastattelujen formaatin takia oli vähän vaikea pysyä kärryillä. Sama ongelma tuppaa olemaan melkein aina kunniavierasohjelmissa, kun kysymyksen kysymysestä suomenkielisen vastauksen kuulemiseen on niin pitkä aika, että sen ehtii unohtamaan välissä. Ehkä se olen vain minä. Haastattelun jälkeen oli vuorossa taidekujan ja myyntipöytäsalin kiertämiset, ja kyllähän sieltä taas jotain tarttui mukaan vaikka en onneksi liikaa saanut tuhlattuakaan.

Rakuen Tsuiho pintaa syvemmältä oli seuraava ohjelma, ja mielestäni conin paras ja antoisin. Tulkki oli vaihtunut ja selvästi varmempi esiintyessään, ja kun varsinaista haastattelijaa ei ollut, oli paljon helpompi seurata ohjelmaa. Varmaan mielenkiintoisimmat pointit luennolta olivat se, mitä 3D-animaatiolle oli tehty jotta se saatiin näyttämään 2D:ltä. Ja saatiinhan me kaikki ihanat printitkin.

Seuraavaksi vuorossa oli syöntiä, ja koska kaikki cosplay-kisan liput menivät ennen kuin ehdimme sellaiset hakea, päätimme tappaa aikaa KyoAni-luennolla vaikka kaverini ei ollutkaan oikein sen sarjoja katsonut. Emme olleet kumpikaan oikein tyytyväisiä luentoon; liikaa yksittäisten sarjojen esittelyä ja liian vähän omia johtopäätöksiä. Onneksi sentään niitäkin oli ja jotain uuttakin opin. 6reen myös joko luki suoraan paperista tai sitten se vain kuulosti siltä, ehkäpä se jännitys sitten kokemuksen myötä katoaa.

Lauantain viimeisenä ohjelmana oli Gen Urobuchin Q&A, joka oli taattua yleisökysymyslaatua eli ihan paskaa keskinkertaista. Ensinnäkin: kysykää kirjailijalta tai miltä tahansa taiteilijalta, mikä on lempiteoksesi tai lempihahmosi omista tekeleistäsi, ja vastauksena on: en pysty mitenkään valitsemaan. Voisi myös kuunnella edellisten kysymät kysymykset ja miettiä, tuoko se oma kysymys edelliseen vastaukseen mitään lisäarvoa. Tykkäsin kysymyksistä: kirjoitatko naishahmot eri tavalla kuin mieshahmot, ja miksi käytit Walpurgisnacht-nimistä noitaa Madokassa. En tykännyt: mikä on lemppari teoksistasi, mikä on lemppari teoksistasi x, y, z, ja sitten ne monituiset sarjakohtaiset kysymykset, joihin voisi saada vastauksen katsomalla sarjan vähän tarkemmin. Jos oikeasti tämä koetaan suuremmaksi ongelmaksi ja halutaan konkreettinen ratkaisu, niin miten olisi etukäteen lähetettävät kysymykset, joista karsitaan parhaimmat? Haastattelun mikkijärjestelmä oli kyllä tosi kiva, hieno keksintö tuollainen heiteltävä mikkiboksi, mutta sen sijaan että se joka kerta heitettiin salin toiselle puolelle olisi aikaa säästetty, jos sen olisi voinut vain antaa seuraavalle. Joo, tiedän tiedän, kysyjät määrättiin eri puolilta siksi ettei sama rivi koko ajan kysyisi, mutta paljon tehokkaampaa olisi heittää lähimmälle. Toiseen paikkaan voisi siirtyä vaikka kolmen kysymyksen välein, tai kuten Twitterissä ehdotettiin, että mikki heitettäisiin seuraavalle mutta että sillä olisi tietty suunta. Nyt tuntui, vaikka puhutaankin ehkä minuuteista tai sekunneista, että aikaa tuhlaantui liikaa seuraavan kysyjän arpomiseen ja kuution heittelyyn. Vuoron vaihdon optimointi kuitenkin saattaisi mahduttaa ainakin yhden kysymyksen lisää aikatauluun.

Conilauantai oli omalta osaltani ohi jotakuinkin sen jälkeen, koska olin niin väsynyt. Iltabileiden ensimmäinen tunti eli bändi ja tanssitytöt olisivat kiinnostaneet, mutta en jaksanut odottaa siihen asti. Sen sijaan menin kotiin ja katsoin monta tuntia animea, ja vietin mukavimman iltani pitkiin aikoihin. Se oli todella tarpeen sekä coniviikonlopun että ihan muunkin elämäni kannalta.

Sunnuntaina oli tarkoitus mennä homoidentiteetti BL:ssä -luennolle, mutta autoni sanoi itsensä irti ja tuli vähän kaoottisempi päivä kuin olin suunnitellut. Olin valmis jättämään koko sunnuntain väliin, mutta koska piti käydä hakemassa myymättömät mangat kirpparilta, oli vähän pakko mennä paikalle. Kieltämättä pelotti miten paljon niitä oli jäljellä, koska jouduin kantamaan ne 2,5 kilometrin matkan kotiin, mutta onneksi suurin osa oli mennyt, rahaa satoi eikä kovin paljon tarvinnut ottaa mukaan. Plus poikaystävä oli paras ja tuli auttamaan kantamisessa, ilman häntä olisin varmaan ottanut taksin ja maksanut itseni kipeäksi.

Sunnuntain ainoaksi ohjelmaksi jäi siis AMV-kisa, päättäjäisiinkään en päässyt. AMV-kisa oli taas aika tasaisen laadukas. Tällä kertaa kovin huonoja videoita ei ollut, mutta ei toisaalta kovin montaa hyvääkään. Koko ajan odotin, että olisikohan seuraava vähän parempi kuin tämä, mutta ei lopulta tullut yhtäkään, jota olisin äänestänyt. Edelleen ihmetyttää se, että yksi tekijä saa osallistua niin monella videolla. En voi kuin miettiä, miten paljon parempia videoita saattaisi olla, jos kaikki kilpailijat panostaisivat yhteen videoon eivätkä yrittäisi vääntää mahdollisimman montaa. Joo, voi olla että sitten ei olisi niin montaa videota finaalissa, mutta eipä ainakaan minua haittaisi jos kahden tunnin ohjelma lyhenisi puoleentoista. Paras video oli muuten se alun esittelyvideo.

Lopuksi tuli sitten jonoteltua. Ensin vessaan, sitten narikkaan, ja lopuksi vielä kirppikselle tavaroita hakemaan. Onneksi se itse hakuprosessi oli tehty suhteellisen mukavaksi. Mutta pakko kyllä taas valittaa narikasta. Olen ennenkin menettänyt hermoni sen suhteen, ja niin kävi taas. Ensin yritän viedä kahta (2) isoa kangaskassia isoon narikkaan, ja vaikka siellä on kolme vapaata narikkatyöntekijää, minut käännytetään pikkunarikan metrien mittaiseen jonoon seisoskelemaan kymmeneksi minuutiksi, koska "joo noi laukut ja takit pieneen narikkaan". Tästä viisastuneena seuraavalla kerralla menen yhden (1) kangaskassin kanssa pikkunarikkaan onnellisena siitä että kerrankin teen oikein. Ja mitä saan kuulla taas minuuttien jonotuksen jälkeen? Joo, ei tänne noita, mene tuonne isoon narikkaan. Sinne jonottaessani näen, kuinka edessäni olevat ihmiset vievät pelkkiä takkeja isoon narikkaan, enkä voi muuta kuin ihmetellä että mikähän logiikka tässä touhussa nyt taas on. Tämän lisäksi säälitti yksin hirveiden jonojen kanssa työskentelevät vänkärit. En tiedä minkä ratkaisun tähän narikkaan voisi keksiä ettei se aina olisi tällaista, enkä myöskään usko että Desuconin vastaavat ovat halukkaita sellaista keksimäänkään, koska olen mielestäni jo aika monta kertaa asiasta valittanut. Olenko muka ainut jota tämä touhu häiritsee?

Kaiken kaikkiaan ihan jees con, kunniavieraat oli viikonlopun kohokohta. Tärkeintä ehkä oli se, että Frostbite herätti minussa taas animekipinän, ja ehkä saan jotain pitkästä aikaa jopa katsottuakin. Anteeksi muuten merkinnän kuvattomuudesta, en jaksanut ottaa yhtäkään kunnollista kuvaa viikonlopun aikana.