Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Lauantai alkoi Takahiro Oomorilla. Ihan mielenkiintoista settiä, vaikka väsymys haittasi keskittymistä. Sen jälkeen conin ainoat varsinaiset luennot, 3D animessa sekä Makoto Shinkai. Molemmat hyviä luentoja, molemmissa oli sekä tuttua asiaa että vähän uuttakin. 3D animessa-luennolla olisi vain saanut olla enemmän käytännön esimerkkejä nimenomaan videomuodossa, stilleistä on vähän hankalampi 3D:tä erottaa. Vaikka sitten giffeinä. Shinkai-luennolla dioilla olisi voinut olla myös otsikot tai edes jotenkin puheeseen liittyviä kuvia, ehkä myös siellä enemmän liikkuvaa esimerkkiä varsinkin siitä huonommasta hahmoanimaatiosta. Mutta muuten ei valitettavaa, puhujat olivat ainakin jokseenkin kokeneita.

Ohjaaja Makoto Shinkai - animen auteur

Luentojen jälkeen oli ruokatauon aika, jossa sitten menikin taas pari tuntia. Syömisen jälkeen palattiin vielä hetkeksi Sibeliustalolle, mutta loppuaika menikin hengaamiseen sekä kirpputorin läpikäymiseen.

Sunnuntaina ensimmäinen ohjelma oli Unreality-kuoron esitys, joka kyllä kuulosti hyvältä. Aiemmin olin kuullut Another Castle-kuoron esityksen, joten tiesin mitä odottaa. Unreality veti yhtä hyvin ellei vielä paremminkin, lähinnä siksi että laulajia oli enemmän joten myös eri ääniä saatiin tuotettua enemmän. Mielestäni on todella hienoa, että tällaisiakin on syntynyt Suomeen. Ja encore-biisi oli tietysti myös mahtava.

Unreality: Animusicality

Unrealityn jälkeen taidekujavisiitti, joka oli kyllä ajoitettu huonoon väliin, sillä jotkut tomppelit halusivat välttämättä jonottaa AMV-kisaan taidekujaparvella. Itsehän menimme noin minuuttia ennen kisan alkua sisään ja paikkoja oli jäljellä vielä vaikka millä mitalla. AMV-kisassa olen yleensä käynyt koska niitä tykkään katsoa, ainakin silloin kun ne ovat hyviä. Usein olen ollut pitkästynyt ja pettynyt kisoissa, kun niistä 30 videosta suurin osa on ollut huonoja, mutta nyt oli vain muutama joita ei jaksanut katsoa. Jotkut videot olivat todella hyviä, esim. voittajavideo tiivisti Chuunikoin paljon koskettavammin kuin sarja itse.

Lauantain lootti

AMV-kisan jälkeen vielä myyntipöytäkierros ja kolmelta varattu aika meidokahvilaan. Edellisen kerran olin käynyt meidokahvilassa ensimmäisessä Desuconissa, jolloin se sijaitsi vielä Puusepässä. Oli tosiaankin vähän erilainen kokemus kuin silloin. Mukavaa oli, pelejä vain ei ehditty jäädä pelaamaan kun piti rientää hakemaan myymättömät kirpputoritavarat (hitsin Gravitationit, miksei kukaan ikinä halua ostaa niitä?). Lopuksi vielä päättäjäiset, jotka olivat muuten peruskauraa, paitsi lisänä oli koostevideo sekä näytettiin AMV-kisan yleisöäänestyksen voittaja. Molemmat erittäin hyviä lisiä, toivottavasti jotain samantyyppistä on jatkossakin päättäjäisissä.

Sunnuntain lootti

Yleisesti ottaen en osaa paljon antaa kritiikkiä Desuconista, koska kaikki sujui kuten pitikin (mitä nyt oli vähän kirjotusvirheitä ohjelmalehdessä). Paljon jäi mielenkiintoisia luentoja näkemättä, toivottavasti ilmestyvät myöhemmin Youtubeen (ja muistan ne joskus katsoakin). Ainakin toisista lemppariohjaajistani Kunihiko Ikuharasta ja Takuya Igarashista kertovat luennot kiinnostivat, mutten niitä päässyt katsomaan. Tällä kertaa oma conini meni yllättävänkin hengailupainotteisesti, mutta eipä se haitannut kun oli hyvää seuraa.