Giovanni's Island & Mizuho Nishikubo @ SLA

Terveiset Skotlannista! Vietän tämän syksyn Glasgow'ssa vaihdossa, opiskelen lähinnä pelisuunnittelua. Animea en ole puoleen vuoteen katsonut, lähinnä poikaystävän viihteellisen suuntautumisen takia, mutta kun kerran oli tilaisuus osallistua animetapahtumaan Suomen ulkopuolella ja vieläpä varsin vähällä vaivautumisella, pitihän siihen tarttua.

Scotland Loves Anime on tapahtuma, joka koostuu lähinnä elokuvanäytöksistä. Se sijoittuu sekä Glasgow'hun että Edinburghiin, ja viime viikonloppuna oli Glasgow'n osuus tapahtumasta. Elokuvalistalla olisi ollut pari muutakin itseäni kiinnostavaa leffaa, mutta lopulta päädyin menemään vain Giovanni's Islandiin, ja sinnekin suurimmaksi osaksi siksi, että elokuvan ohjaaja oli paikalla ja piti puolen tunnin haastattelusession elokuvan jälkeen. Elokuvien lisäksi tapahtumassa on myös koulutusosuus, joka on suunnattu lähinnä animaatio-opiskelijoille.

Ennen elokuvan alkua tapahtuman isäntä esitteli elokuvan sekä sen ohjaajan Mizuho Nishikubon Glasgow Film Theatren täydelle pääsalille. Tämä oli toinen kerta, kun olen ollut elokuvissa niin että joku on puhunut ennen leffan alkamista, ja se tuntuu aina jotenkin juhlalliselta. Yleisö tuntui olevan leffan tunnelmassa mukana enemmän kuin normaalisti, sekä nauru että itku oli herkemmässä kuin yleensä. Lopputekstien vyöryessä kankaalle elokuva sai vielä ansaitut aplodit.

Promokuvissa Giovanni's Island ei näytä oikein miltään. Hahmot ovat pyöreitä eivätkä kovin nättejä, ja tunnelma näyttää harmaalta. Paljon ei auta se, että leffaa on verrattu Tulikärpästen hautaan, joka on kuuluisa lähinnä siitä, miten se saa kaikki itkemään viimeistään lopussa. Totta, Giovanni's islandissakin on surulliset hetkensä, mutta pääasiassa se oli elämänmyönteinen ja peräti hauska leffa. Kahden pikkupojan leikkimistä on vaan niin mukava katsoa. Varsinkin alkuleffassa taivas ovat jatkuvasti kirkas ja aurinkoinen, kuten tunnelmakin. Visuaalisesti varsinkin galaksikohtaukset on kauniita. Tykkäsin junateemasta alusta asti, ja mietin mitä se oikeastaan symboloi, toivoin saavani sen selville leffan aikana. No, ei ollut ihan sitä mitä olin kuvitellut, mutta vahva teema joka tapauksessa. Loppujen lopuksi pidin elokuvasta todella paljon, se onnistui herättämään useita tunteita. Henkilökohtaisesti mukavinta olivat Oi niitä aikoja ja ylipäänsä se, että Neuvostoliiton kulttuuri lauluineen ja kielineen ovat lähellä suomalaisia, vaikka sitä ei ehkä kovinkaan usein tiedosteta.

Leffan jälkeen saatiin nauttia puolen tunnin haastattelusta. Tyyliltään se oli samanlainen kuin vaikka Desuconin kunniavierasohjelmat: haastattelija kysyi kysymyksen, tulkki kuiskasi vieraan korvaan japaniksi, vieras vastasi japaniksi mikrofoniin ja lopulta vielä tulkki käänsi. Sen verran mitä itse ymmärsin, olivat käännökset yllättävänkin hyviä - silloin tällöin on Suomessa tulkit sanoneet vähän mitä sattuu. Puolet ajasta käytettiin haastattelijan omiin kysymyksiin, lopuksi oli sitten muutama yleisökysymys. Puoli tuntia kuulostaa todella lyhyeltä ajalta ja sitä se olisi ollutkin, jos kyseessä olisi ollut henkilöhaastattelu - nyt keskityttiin pelkästään itse elokuvaan, jolloin puoli tuntia oli aika sopiva. Yritän nyt muistin ja erittäin huonon kännykkä-äänitteen perusteella kääntää haastattelun tärkeimmät kohdat.

Miten paljon elokuva perustuu tositapahtumiin?
Elokuva perustuu erään japanilaisen kertomuksiin lapsuudestaan.

Elokuvassa lapset lukevat kirjaa Ginga tetsudou no yoru. Miksi elokuva nojaa niin paljon tähän teokseen?
Ginga tetsudou no yorussa on monta eri teemaa, jokainen lukija voi käsittää sen omalla tavallaan. Tämä elokuva keskittyy teemaan mitä on onnellisuus ja miten sen voi löytää, joka on myös yksi kirjan teemoista. Näillä kahdella tarinalla on myös paljon samankaltaisuuksia.

Joissain elokuvissa, jotka käsittelevät toista maailmansotaa, on alussa ja lopussa live action-pätkät nykypäivästä, mutta muu elokuva on animoitu. Tässäkin elokuvassa on nykypäivä-kohtaukset, mutta animoituna. Käytitte kuitenkin niissä ääninäyttelijöitä, jotka ovat tutumpia live action-elokuvista. Oliko alun perin tarkoitus tehdä live action-kohtaukset alkuun ja loppuun, vai miksi näin on tehty?
Alun perin tarinasta haluttiin tehdä live action-elokuva, mutta se olisi ollut liian vaikeaa ja kallista sen tapahtumapaikkojen takia, siksi päädyimme animeen. Lisäksi ajattelimme, että elokuva olisi helpompi saada leviämään ympäri maailmaa animena kuin live action-elokuvana. Elokuvaa on näytetty UK:n lisäksi Saksassa, Ranskassa ja monissa muissa maissa, joten tässä olemme onnistuneet. Käytimme myös alku- ja loppukohtauksien lisäksi koko elokuvassa ääninäyttelijöitä, jotka ovat tutumpia live actioneista. Siksi elokuvassa repliikit ovat ajoitettu enemmän live action-tyylisesti kuin normaalisti animessa.

Tämä kysymys kiinnostaa lähinnä itseäni: näin elokuvasta ennakkoversion, jossa venäläiset repliikit oli jätetty kääntämättä. Pidin siitä itse enemmän kuin nyt tekstien kanssa. Oliko elokuva tarkoitettu katsottavaksi ilman tekstityksiä, sillä mielestäni elokuvan ymmärsi hyvin ilmankin?
Olette varmaan nähneet väärän version. Keskustelimme kyllä siitä, kuinka paljon venäjää meidän pitäisi tekstittää. Itse en olisi halunnut niitä ollenkaan, mutta koenäytimme elokuvan ihmisille ja he halusivat tietää, mitä venäjänkieliset repliikit tarkoittavat.

Olitte Lontoossa aiemmin tällä viikolla ja näytitte elokuvan 9-vuotiaille lapsille. Millainen heidän reaktionsa oli?
En valitettavasti katsonut elokuvaa heidän kanssaan, pidin vain haastattelun sen jälkeen. En ole varma kuinka paljon he ymmärsivät elokuvasta, mutta oli pari kysymystä, jotka jäivät mieleen. Ensimmäinen oli: itkitkö elokuvaa tehdessäsi? Vastasin, että en, mutta itken nykyään joka kerta kun katson sen koska huomaan niin monta virhettä jotka haluaisin korjata. Toinen oli lapsi, joka itki haastattelun jälkeen koska ei ollut päässyt kysymään omaa kysymystään. Pyysimme hänet kysymään takahuoneessa ollessamme, ja hän kysyi mikä oli lempihahmoni. Vastasin, että pidän enemmän Kantasta kuin Junpeista. (Toim. huom. 9-v. lapset Lontoossa kysyy samoja kysymyksiä kuin teinit/aikuiset Suomessa.)

Yleisökysymykset:

Mistä sait inspiraation elokuvaan?
Kaikki alkoi tarinasta: japanilaiset ja venäläiset lapset ystävystyvät pienellä saarella.

Aiotko tehdä elokuvia tulevaisuudessa?
Jos saan rahaa, kyllä. (Haastattelija tarjoaa omaa lompakkoaan.)

Huolimatta budjetista, oliko jotain muuta syytä miksi mieluummin teet anime- kuin live action-elokuvia?
Riippuu tarinasta. Animessa on kuitenkin sellainen hyvä puoli, että niissä hahmot eivät näytä japanilaisilta. Hahmot voisivat siis olla mistä tahansa muustakin maasta, jolloin ihmiset muualta maailmasta pystyvät samaistumaan hahmoihin paremmin.


Siinä suurin osa haastattelusta. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mukava. Tapahtuma oli hyvin erilainen kuin Suomen conit, koska se koostui vain elokuvanäytöksistä, mutta ehdottomasti jotain tällaista olisi kiva saada Suomeenkin (ja onneksi ainakin Frostbitessa saadaan!). Cosplayta en nähnyt kuin yhden, ja sekin oli yllättäen mistäpä muustakaan kuin Shingeki no kyojinista.

PS. Jos elämäni noin muuten kiinnostaa, löytyy vaihtoblogini täältä.