Waksucon eli Frostbite 2013

Olin tällä kertaa Desuconissa uudenlaisessa roolissa kävijän sijasta: ohjelmanpitäjänä ja median edustajana. Kuvasin sekä lauantaina että sunnuntaina Minä katson japanilaisia piirrettyjä-videoprojektia. Ennakkofiilikset conista olivatkin siksi jännittyneet; muuten en olisikaan koko conista stressannut. Ohjelma ei kauheasti innostunut: muutamia katsottavia luentoja löytyi, mutta aika paljon oli tyhjiä välejä. Tämä johtui lähinnä cosplayohjelman paljoudesta ja siitä, ettei sarjakohtaista ohjelmaa ollut mistään minulle tutuista sarjoista.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti avajaisilla. En ole missannut niitä vielä yhdestäkään Desuconista, enkä missannut onneksi nytkään, vaikka lähellä oli. Edelleenkään avajaiset eivät yltäneet sille tasolle, mitä ne olivat vuonna 2010, kun Haruko Momoi lauloi ja Jussi Kari stalkkasi cossityttöjä videolla tai jotain siihen suuntaan. Olihan näytelmä hauska, mutta olisiko se toiminut paremmin videolla? Juontaja oli vähän kankea – sinällään showmiehen tuntuinen, mutta se paperista lukeminen ja muodolliset kysymykset kuulostivat hassuilta. Avajaisissa parasta on yleensä se, että ne nostavat confiiliksen korkealle, mutta tällä kertaa siinä ei ihan onnistuttu. Muuten kuitenkin ihan hyvä suoritus.

  

Ensimmäinen tunti meni conialuetta kartoittaessa. Käväisin lyhyesti vähän joka paikassa ja tein kaikki myyntipöytäsaliostokset. Puoli yhdeltä alkoi viimein Johanna Karin Hyvät, pahat ja älyttömät-luento, joka jäikin varmaan conin parhaaksi luennoksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Johannaa on aina miellyttävää kuunnella, hänellä on hauskoja juttuja ja aihekin oli hauska. Sinällään päähän ei jäänyt mitään kauhean informaatiivista, mutta oli viihdyttävää päästä nauramaan kaikille pöhköille jutuille, mistä animea on tehty.

Seuraavaksi oli taas reilun tunnin tauko, lähinnä siksi, että piti valmistautua omaan ohjelmaani. Kävin syömässä ja hengasin odotellessani sen alkua. Haastattelut menivät omasta mielestäni aika hyvin. Alussa oli ihmisiä lähes jonoksi asti, ja myöhemmin heitä eksyi vielä lisää paikalle. Improsin kaikki haastattelut, mikä onnistui itseltäni yllättävän hyvin; vain kerran tuli täydellinen blackout siitä, mitä pitäisi kysyä. Haastateltavatkin osasivat vastata yllättävän fiksusti – ympäripyöreisiin kysymyksiini ”onko jotain erityistä sanottavaa harrastuksesta” tuli todella hienoja vastauksia. Eiköhän näistä saada hyvä video kasaan. Vähän jäi harmittamaan se, miten paljon häiriöitä haastattelujen aikana oli – edellinen työpaja venyi omani päälle, satunnaiset hengailijat juttelivat taustalla ja jotkut karatekat tulivat kuvaamaan toisiaan Honkaan ties kenen luvalla. Toivottavasti ne eivät ihan täysin pilanneet materiaaleja. 

Yksi niistä hyvin harvoista cosplay-kuvista, joita otin. Ihanat AKB0048-tytöt.

Oman ohjelmani jälkeen oli taas puolentoista tunnin tauko. En edes muista, miten sain aikani kulumaan. Kaipa sitten tuli hengattua tai pyörittyä jossain. Ei ole tainnut muissa Desuissa näin paljon tyhjiä välejä ollakaan. Puoli kuudelta menin katsomaan Lohen siskosten luentoa aiheesta Animen adoptiomaat, ihan vain koska Lohen siskokset. Kuten yleensä, heidän ohjelmansa osoittautui todella hauskaksi, vaikka ei kreikkaa tai espanjaa osannutkaan. ”Muiden maiden Hopeanuolet” oli muutenkin ihan mielenkiintoinen aihe, ja varsinkin dubbauksien vertailu oli hauskaa. Venäjä tietysti ”hienoimpana”, mutta oli siellä sellaisiakin maita, jotka oikeasti osasivat dubata. Lohet ovat nykyään niin hyviä puhujia, että heitä menee katsomaan vaikka ei aihe kauheasti kiinnostaisikaan.

Lohien jälkeen oli vuorossa Matiaksen ja Valtterin Merimieshattuja, kumikauluksia ja hassuja pukuja -hahmodesignluentoa. Jotenkin vaikea sanoa mitään muuta kuin että viihdyin. Jossain vaiheessa alkoi kauhistuttaa, saavatko pojat aiheensa esiteltyä aikataulussa, mutta onnistuivat he siinä pienellä kiirehtimisellä. Heidät kannattaisi varmaan aina pistää viimeisiksi, että saisivat venyttää aikaansa jos on tarvis. Vaikka pojat siinä alussa vähän sanoivat, että eivät ole valmistelleet ja että huono luento tulee, niin ei sitä mielestäni pahemmin näkynyt. Tällaisia kahden (tai useamman) ihmisen luentoja voisi olla enemmänkin.

Vielä viimeinen tauko päivän aikana, joka olikin niistä tuskallisin. Iltabileet olivat jo alkaneet, joten Metsähallissa ei huvittanut hengata. Kongressisiipi oli lähes hapeton, kuuma ja haisikin pahalta, joten Hiljaisessa Hongassa tai pelihuoneessa ei pystynyt fyysisesti olemaan. Pyörin ympäri Sibeliustaloa yrittäen löytää paikkaa, jossa elää, ja päädyin lopulta Kotiproppaajan ABC:n viimeisille minuuteille. Seuraavaksi samassa tilassa alkoi Rikkinäisten animein korjauspaneeli, jonka jäin katsomaan lähinnä Puusepän viileyden ja mukavan otsikon perusteella. Harmi vain, etten ollut katsonut yhtäkään sarjoista, joita paneelissa käsiteltiin. Voitte arvata, miten paljon sain sieltä irti. Totta puhuen muistan siltä luennolta varmaan kaikista parhaiten juttuja, joka tarkoittaa sitä, että ei varmaankaan tarvitse koskaan katsoa Guilty Crownia, No. 6:a tai Fate/Zeroa. Ei sillä että kauheasti tekisi mielikään. No, pääasia että sain ajan kulumaan jossain, missä ei tukehtunut.

Oon niin kova jätkä, että mulla oli kaksi badgea.

Lauantain viimeinen ohjelma oli Matiaksen luotsaama Myöhäisillan hahmontunnistusvisa. Mikähän noissa visailuohjelmissa on, että suomalaiset jaksavat sellaisia katsoa? Vaikka itse ei osallistunutkaan, oli visaa todella viihdyttävää seurata. Tunnistin aika vähän hahmoja, mutta oli niitä silti kiva pohtia ja kuiskailla kavereiden kanssa, kuka tietää mitäkin. 

Sunnuntaiksi olin suunnitellut comboa Wakamoto – Wakamoto – minä – Wakamoto, mutta se vaihtui muotoon Wakamoto – Rindou – minä – Wakamoto. Pääsin siis Wakamoton lehdistötilaisuuteen haastattelemaan herraa ihan henkilökohtaisesti. En tosin itse keksinyt mitään kysyttävää enkä ollut sellaista etukäteen miettinytkään, vaan menin idealla ”josko tästä jotain irti saisi”. Ja saihan siitä. Kirjoitan myöhemmin jonkunlaisen haastattelumerkinnän, tai millaiseksi se nyt muodostuukaan. Oli kyllä todella jännää päästä istumaan ihan muutaman metrin päähän Wakamotosta.

Wakamoton haastattelun jälkeen tunsin oloni jotenkin täyttyneeksi ja tyytyväiseksi, joten päätin, etten menekään varsinaiseen kunniavierasohjelmaan. Ajattelin nimittäin, että se saattaisi sotkea ajatuksia haastattelun osalta ja tuottaa jonkinlaisen informaation ylivuodon. Niinpä meninkin Rindoun Fanidubbauksen alkeet -luennolle, joka ei aiheensa puolesta niinkään kiinnostanut, mutta pitihän sitä Rindua mennä stalkkaamaan. Hän hoiti ensimmäisen luentonsa hienosti ja rennosti läpi. Oli ihan hyvä, että menin paikan päälle, koska voi olla, ettei luentoa saada mikin toimimattomuuden takia nettiin. Vaikka luento ei tosiaan minua koskettanut, viihdyin siellä oikein hyvin.

Conloot.

Rindoun jälkeen olikin taas oman ohjelmani aika. En odottanut sunnuntailta paljoakaan – kaikki jotka olivat suunnitelleet tulevansa, olivat olleet jo lauantaina. Sain kuitenkin jonkun haastattelun sunnuntainakin. Hongassa olisi ollut todella inhottavaa istuskella se tunti siinä karseassa hikisessä ja kuumassa ilmassa, mutta onneksi tuli ihmisiä pitämään seuraa. Kiitos siitä.

Käväisin katsomassa vielä Wakamoton yleisökysymyksistä viimeisen osan heti kun omilta hommiltani ehdin. Siellä tulikin jonkun verran samoja juttuja mitä jo haastattelussa olin kuullut. ”Sopiiko ananas pizzaan?” oli kyllä eeppinen kysymys. Tällaisia vähän kasuaalimpia ja hassumpia kysymyksiä saisi olla enemmänkin kunniavierasohjelmissa, kunhan ne eivät vie liikaa aikaa ”oikeilta” kysymyksiltä.

Viimeisenä olikin sitten jäljellä enää päättäjäiset. Wakamoto nähtiin vielä viimeisen kerran, jaettiin palkintoja ja lätistiin jotain yleistä conin kulusta. Sen suurempaa showta niissä ei ollut. Tuntui taas haikealta lähteä conpaikalta, vaikka en sinne jaksanut jäädäkään sen pitemmäksi aikaa kuppamaan.

Lempparini kaikesta ostamastani. Nämä tiivistää about koko olemukseni tai ainakin harrastukseni.

Con ei ollut läheskään parhaimmasta päästä Desuconeja, mutta onnistui kuitenkin yleisesti ottaen todella hyvin. Kuten olin aiemmin vähän epäillytkin, jäi ohjelma vähän laihaksi, ja olen kuullut samaa kommenttia muualtakin. Kaipa se sitten vetosi cosplayaajiin. Vähän vain mietityttää se, että Desuconilla on joskus ollut jonkinlaisia piirakkadiagrammeja conin ohjelmasta, ja on yritetty pitää animeohjelma suurimpana lohkona. Olisi ihan mielenkiintoista tietää, millaiset statsit oli tällä kertaa, cosplayohjelma kun tuntui niin runsaalta (ainakin työpajapuolella).  Toinen on tietysti sarjakohtaiset luennot, joiden toimivuudesta voi olla montaa mieltä. Tulevaisuudessa voisi esimerkiksi ottaa huomioon, ettei kahta sarjakohtaista luentoa mene päällekkäin, kuten nyt kävi molempina aamuina.

Vaikka con sujui pääpiirteittäin hyvin, huomasin monia pieniä juttuja, jotka ovat toimineet hyvin aiemmissa coneissa mutta eivät tässä. Kaikkea en edes muista, mutta hyvinä esimerkkeinä vaikka narikka, siivous, vesipisteiden paikat, tekniikka jne. Vesipisteet olivat kyllä aina täynnä, mutta tuntui, ettei niitä ollut kuin parissa paikassa ja niitä joutui aina etsimään kissojen ja koirien kanssa. Siisteys kusi kyllä viimekesäisessäkin Desussa, mutta eipä se ollut kauheasti parantunut. Tästä syytän nyt nimenomaan kävijöitä enkä vänkäreitä. En tajua, miten ihmiset ei osaa viedä roskiaan roskikseen? Puusepässäkin pyöri pulloja ja tölkkejä lattialla. Iltabileiden jälkeen Metsähalli oli surullista katsottavaa, ihan ymmärrettävästä syystä. Olikohan se ilmapallojen tiputtaminen järkevä idea? En ollut itse paikalla silloin, joten hankala sanoa.

Narikan toiminta ei niinkään ärsyttänyt, lähinnä säälitti se yksinäinen narikkavänkäri, joka joutui kakkosnarikan kapeissa käytävissä palvelemaan ihmisiä hiki hatussa. Miksei ollut kahta vänkäriä? Ei kai kuviteltu, että edellisenä vuonna meni liian hyvin ja nyt ei tarvita sen enempää, vai oliko tapahtunut jotain peruutuksia? Siinäkin tapauksessa olisi pitänyt olla kyllä joku tuuraamassa. No, onneksi jonot eivät ainakaan omalla kohdallani koskaan kasvaneet liian pitkiksi. 

Tekniikan pelaamattomuus oli myös pieni yllätys, sen kanssa kun ei suurempia ongelmia ole tuntunut aiemmin olevan. Nyt melkein jokaisella luennolla oli jotain: mikki ei toiminut, videot eivät toistuneet tai kuva hävisi tykiltä kokonaan. Onneksi kaikki tilanteet saatiin hoidettua edes jotenkin.

Kaikin puolin conista jäi kuitenkin hyvä fiilis. Parhaiten muistiin painuivat Norio Wakamoto sekä oma ohjelmanpitämiseni. Kiitokset kaikille, jotka juttelivat kanssani ja tietysti conin järjestäjille ja varsinkin niille, jotka mahdollistivat Wakamoton saamisen Suomeen!