Minä katson japanilaisia piirrettyjä-video

Viime vuoden lokakuussa sain idean, josta lähti aika äkkiä muotoutumaan kokonaisuus, joka on lopulta tullut valmiiksi. Puhun siis tietysti Minä katson japanilaisia piirrettyjä -videoprojektista. Lopputulos on jotakuinkin samanlainen kuin suunnitelmatkin, joten projektin voi sanoa onnistuneen hyvin.

Projektin tuotannossa ei oikeastaan kovin kauaa mennyt. Työtunteja yhteensä ehkä 5-10. Kuvaukset pidettiin käytännössä DesuTalksissa ja Desucon Frostbitessa. Mahdollisuus oli myös lähettää itse kuvaamaa materiaalia minulle, ja yksi porukka oli jo kovasti näin tekemässäkin, mutta se sitten kaatui heidän päässään johonkin. Harmillista, koska heidän suunnitelmansa kuulostivat todella hyviltä. Frostbiten jälkeen editoin videon käytännössä kahdessa päivässä, samalla kun keräsin tekstiosallistumisia videoiden väliin.

Myönnän, että minulla oli välillä sellaisiakin vaiheita, etten uskonut projektiin. En sinällään sen toteutumiseen, vaan enemmänkin pelkäsin, mitä ihmiset tästä ajattelevat. Onko idea ihan tyhmä, meneekö maineeni tästä, onko projektissa mitään järkeä? Lopulta onnistuin karistamaan epäilykset huomaamalla, että jotain tällaista todella tarvittaisiin ja että eipä tuolla maineella niin väliä ole. Nyt lähinnä epäilyttää, oliko projektista hyötyä kellekään muulle kuin minulle. Toivon, että oli, ja että ihmiset ymmärtäisivät sen sanoman. 

  

Täytyy myöntää, että osanotto oli vähän nihkeää. Itse olen siihen tyytyväinen, sain materiaalia riittävästi, mutta muiden mielestä haastateltavien määrä saattaa tuntua vähältä. Syitä voi etsiä monesta paikasta, mutta epäilisin pääsyyksi kuitenkin sen, että ihmiset eivät vain uskalla tulla kameran eteen. Uskon, että loppujen lopuksi suurin osa harrastajajoukosta on kuitenkin vähän ujoja. Toiseksi suurin syy on varmaan itsessäni. En tosiaan ollut paras ihminen tällaisen jutun tekemiseen. Internetissä huutelu minulta onnistuu, mutta ei coneissa. Olin itsekin todella hermostunut haastattelutilanteissa, ja ihmettelin että sain niinkin hyvin improvisoitua kysymykset – en ollut tosiaan tajunnut kirjoittaa sellaisia ylös. Olisin ehkä tarvinnut jonkun karismaattisemman ihmisen vierelleni auttamaan haastatteluissa, ihmisten sisäänheittämisessä ja kaikessa muussa promoamisessa. Silloin väkeä olisi varmasti ollut paljon enemmän. Nytkin olisi pyytämällä tullut huomattavasti suurempi joukko haastateltavaksi, mutten missään vaiheessa uskaltanut. En edes kavereilta, koska en viitsinyt vaivata heitä.

Kuten sanoin, nykyinen materiaali oli kuitenkin enemmän kuin riittävää. Oli hienoa nähdä, miten nuoriltakin harrastajilta tuli niin fiksua juttua, ja että vanhempiakin osallistui. Sukupuolijakaumakin meni aika tasan. Tällaisia ihmisiä olin juuri hakenut, ja suunnilleen kaikki ajattelemani harrastajatyypit olivat edustettuna. 

  

Teknisestä puolesta ei minulla ole kauheasti mitään ammattimaista sanottavaa. Täysin amatöörilinjalta lähdettiin, joten siihen nähden kuvaaminen ja editointi onnistuivat hienosti. Suurin vika on taustahälinässä, mutta täytyy nostaa kädet pystyyn sen asian suhteen. Jälkeenpäin en osannut sille mitään tehdä, tarvittaisiin varmaan aika suuret miksaajan taidot sen muokkaamiseen. Paikan päällä olisin voinut yrittää enemmänkin, mutta tässä tullaan nyt taas siihen mitä sanoin aiemmin itsestäni. Olisi pitänyt uskaltaa sanoa lujemmin häiriköille, että painukaa nyt helvettiin täältä, mutta en uskaltanut.

Frostbitessahan meille oli varattuna tila, jonka olisi pitänyt olla tyhjä ja rauhallinen. Lauantaina edellinen työpaja meni yliajalle, joka aiheutti alkuun suurimman osan ongelmista heidän kasatessa tavaroitaan vielä kymmenenkin minuuttia oman ohjelmani alkamisen jälkeen. Myöhemmin sitten tuli jotain ihmisiä kuvaamaan karateliikkeitään ties kenen luvalla, sellaisen olivat kuitenkin kuulemma saaneet kun kysyin eikä minun siinä auttanut muuta sanoa. Sunnuntaina tila oli vallattu hengailutilaksi, ja kun minulla ei kauheasti kuvattavia ollut, en viitsinyt ajaa koko lössiä pois vain odotellakseni yksikseni haastateltavia. Viimeinen haastattelu on kuvattu siinä täpötäydessä tilassa, onneksi siitä edes jotain kuuluu. 

  

Toinen tekninen vika on Talksissa kuvattujen videoiden tarkennusongelmat, joka näkyy vähän epätarkkana kuvana. Eipä tuollekaan enää jälkikäteen, kun vian huomasin, voinut tehdä mitään.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että projekti valmistui, homma ei venynyt vuosien pituiseksi ja että sain ylipäänsä edes suurin piirtein hyvännäköistä jälkeä aikaan. Enkä voi liikaa hehkuttaa sitä, kuinka ylpeä olen haastateltavistani. Ihanaa, että harrastuksen piiristä löytyy näin mahtavia, rohkeita ja fiksuja ihmisiä. Suuri hatunnosto teille kaikille.