Fanfest

Poikkean nyt hieman blogini pääaiheesta kirjoittamalla Fanfestista, tosin coneihin se liittyy kyllä sillä juurikin animeconeihin sitä tuli peilattua. Sen takia olinkin aika kriittinen, ja suurin osa kritiikistä on melkeinpä turhaa nipottamista jos ajattelee, että tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan. Kun nyt on kuitenkin tottunut saamaan vastinetta rahoilleen, on sitä mielestäni ihan mielekästä vaatia. Sanon vielä, että minulla oli todella ihana viikonloppu ja tykkäsin Fanfestistä tapahtumana, eikä mikään kritiikin aiheista sitä onnistunut pilaamaan.

Fanfestin suurin ongelma oli tapahtumapaikka. Paasitorni sijaitsi ihan hyvällä paikalla lähellä metroasemaa, ruokapaikkoja sekä tärkeimpänä hotelliamme, mutta sisätiloille en lämmennyt yhtään. Kerroksia on ihan liikaa puolikkaineen, ohjelmasalit olivat pieniä ja valaistus oli aina pielessä eikä oikein mitään yleistä hengauspaikkaa löytynyt. Taidekuja oli aivan kamala, kaikki sympatiani niille jotka joutuivat siinä kuumuudessa ja hiessä ja hapettomuudessa koko päivän istumaan. Luonnollisesti myöskään liikkumaan ei mahtunut, ja taidekujan hankaluus vei myös kaikki ostohalut. Yllättäen myyntisali oli aina väljä, ihmisiä ei ollut paljon yhtään ja ylipäänsä liikkumatilaa oli ruhtinaallisesti. Paikka oli totta kai sokkeloinen, ei pelkästään monen kerroksen takia vaan myös esimerkiksi Tivolin löytäminen vaikutti aika mahdottomalta, onneksi ei sinne tarvinnut mennäkään. Voin kuvitella, millainen pätsi se on silloin erään Animeconin aikaan ollut, kun siellä näin syksylläkin oli välillä todella kuuma ja huono ilma, ei pelkästään taidekujalla vaan myös luentosaleissa ja ylemmissä kerroksissa. Jossain mainostettiin vesipisteitä, mutten nähnyt sellaisia muualla kuin luentosaleissa, ja nekin olivat ihan Paasitornin omia härveleitä.

Kun saavuimme tapahtumapaikalle, ensimmäinen ajatus oli etsiä ohjelmalehtinen nimenomaan siksi, että löytäisi siitä kartan ja voisi tutkiskella missä on mitäkin ja missä pitää olla milloinkin. En ollut uskoa omia silmiäni, kun karttaa ei ollutkaan! Aluksi tuntui täydeltä mahdottomuudelta suunnistaa tapahtumapaikalla ilman karttaa, mutta käytimme ensimmäisen tunnin paikan kartoittamiseen omin päin, joten loppuaika sujui kuitenkin ihan hyvin (vaikka koskaan ei muistanut missä kerroksessa oli mitäkin). Kun myöhemmin mietimme asiaa, totesimme että tapahtumapaikasta kymmenine kerroksineen olisi ollut todella vaikeaa tehdä ohjelmalehteen karttaa. Sen sijaan luentosalien nimissä olisi ainakin voinut olla kerrokset, joissa ne sijaitsevat. Ohjelmalehdessä ei ollut myöskään yleistä karttaa, johon olisi voinut merkitä esim. iltabilepaikan, lähihotellit sekä tärkeimmät ruokapaikat Paasitornin lisäksi.

Nick Bellin ihanat slidet

Luentosalien suurin ongelma ainakin omalla kohdalla oli niiden pienuus. Ainut ohjelma, jossa kävin ja jossa oikeasti oli väljää oli dubbauspaneeli, ja sekin vain siksi että se oli juhlasalissa johon mahtui luultavasti aika monta sataa ihmistä. Sen lisäksi Sherlockiaanit vastaan Elementaristit taisi olla ainut ohjelma jossa ihmiset eivät joutuneet seisomaan. Siltasaari ja juhlasali olivat ainoat reilun kokoiset tilat, ja Siltasaarikin täyttyi monessa ohjelmassa. Onko siis Paasitorni oikeasti optimaalein paikka pitää conia, kun hengausmahdollisuudet ovat aika olemattomat ja sen lisäksi ohjelmasaleihinkaan ei mahdu ketään? Toki on hienoa, että ohjelmat täyttyivät - se kertoo vain siitä, että ne kiinnostavat ihmisiä. Aloinkin miettiä, mikä on mennyt Desuconin kohdalla vikaan ja mitä Fanfest teki oikein houkuteltuaan niin paljon ohjelmasta kiinnostuneita ihmisiä? Toisaalta kun vilkuili kanssaconittajia, arvaisin keski-iäksi jotain kahdenkympin paremmalta puolelta, alaikäisiä ei tuntunut olevan lainkaan. Oliko Frostbite-veto sittenkin oikea? Vai johtuiko kaikki vain kohderyhmästä?
Toinen luentosalien vika oli valot. Videoita ja edes slideja ei nähnyt, ja toisaalta täydellinen pimeyskään ei ollut ehkä optimaalein yleisön tai varsinkaan ohjelmanpitäjän kannalta. Eikö mitään välimuotoa ollut käytettävissä? Koululuokasta on tuttua se, kuinka laitetaan verhot kiinni ja luokan etuosan valot pois ja takaosa jätetään, jolloin muistiinpanoja näkee kirjoittaa mutta valot eivät häiritse videotykkiä. Esim. Lindahlissa oli sekä verhot auki että valot päällä, jolloin näkyvyys kankaalle oli täysin olematon.

Laiha ja surullinen consaaliini.

Myyntisalista on vielä pakko sanoa jotain. Kun katselin etukäteen hiljalleen tihkuvia tietoja coniin tulevista myyjistä, pelkäsin pahinta. (Tietoni sain somesta, koska itse Fanfestin sivuille ei missään vaiheessa päivittynyt myyjälistaa.) Joukossa oli todella monta animeconeista tuttua myyjää, ja mietin, onko heillä miten paljon krääsää ei-animejutuista. Kuvittelin, että olisi, mutta valitettavasti olin väärässä. Lähes inhotti nähdä myyntipöydillä niin paljon animekrääsää, kun conin itsensä aihe ei ollut anime eikä siitä ollut kuin 1-2 luentoa. Arvioisin, että ainakin puolet kaikista myydyistä tuotteista oli animeen tai mangaan liittyvää. Joo, animeharrastajana sen ei pitäisi haitata minua, mutta jotenkin tuntui samalta, kuin jos joku tulisi myymään jääkiekkovarusteita Desuconiin (joo, Fanfestin aiheet ja kävijät menevät kyllä päällekkäin animeconien kanssa, mutta ei kukaan animen takia tapahtumaan tullut). Vaikutti myös siltä, että se kama ei edes myynyt. Siskoni huomautti, että olen monesti kertonut kuinka Pockyt loppuvat coneista sunnuntaihin mennessä ja samaa vakuutteli myös erään pöydän myyjä meille lauantaina, mutta veikkaisin että niistä oli mennyt sellaiset 10% sunnuntaiaamuna, johtuneeko myös kävijöiden ikäjakaumasta. Itse Doctor Who-fanina kiinnitin tietysti huomiota sarjan tuotteisiin, ja voisin kahden käden sormilla laskea tuotteet, joita sarjasta tarjottiin. Enemmän sitä krääsää näin kävijöillä, jotka olivat tilanneet omansa etukäteen netistä ulkomailta. Luultavasti kuitenkin monet olisivat sitä halunneet tapahtumastakin ostaa, mutta kun ei ole niin ei ole. Myönnetään, ettei Suomessa varmaan ole mitään myyjää joka olisi tällaisiin oheistuotteisiin erikoistunut, mutta animemaahantuojat olisivat varmaan saaneet paremmat tuotot tapahtumasta, jos olisivat hankkineet sitä varten edes muutaman tuotteen lisää länkkärisarjoista. Erityisen pettynyt olen Fantasiapelien tarjontaan, jonka nettikaupassa olen nähnyt lukuisia Doctor Who-tuotteita (haun mukaan niitä on 64). Tapahtumassa heillä oli niitä mukana kolme (3) kappaletta.

BBC:n Sherlock pähkinänkuoressa

No, ehkä siirrytään siihen parempaan puoleen eli ohjelmaan. Tosin siitäkin ensin huonoimmat puolet. Olimme menossa katsomaan Supernatural-luentoa, mutta kun aulassa näytti ohjelmaan olevan vähän liikaa tunkua, siirryimme kuitenkin katsomaan Tardisin varjo - Tohtorin pimeämpi puoli -luentoa. No, luento oli ihan yhtä täynnä tai todennäköisesti vielä enemmänkin, ja jouduimme alkuajan seisomaan. Ylipäänsä oli virhe vaihtaa luentoa, koska se ei myöskään ollut mistään parhaimmasta päästä. Joo, tytöt olivat ensikertalaisia, totta kai sen ymmärrän. Mutta ei siitä tarvitse joka välissä muistuttaa, eikä siitä kuinka "teknisten ongelmien" takia sitä ja tätä ei voida näyttää, eikä sitä kuinka epävarmoja ja huonosti valmistautuneita olette. Luennolla toisteltiin kyllästymiseen asti sanoja "wibbly wobbly", ja ironisesti se kyllä kuvasi koko luentoa. Luennon pitäjät olivat myös väärässä väittäessään, että heidän asiasisältönsä oli huonoa mutta onneksi läppä on sentään hyvää. Väärin. Läppä oli surkeaa, mutta asiasisältö sentään onneksi ihan hyvää. Sain nimittäin oikeasti uusia näkökulmia Tohtoriin ja opin vähän uuttakin esim. ClassicWhosta ynnä muusta. Joten täysin huono luento ei ollut. Lähinnä säälittää, että luento olisi ollut niin paljon parempi, jos luennon pitäjät olisivat vaan antaneet mennä eivätkä pyydelleet viiden minuutin välein anteeksi olemassaoloaan. Jos luette tätä, suosittelen lukemaan esim. tämän jutun tai ylipäänsä jotain esiintymisestä - ja menemään rohkeasti pitämään uudestaan ohjelmaa.

Tässä välissä onkin hyvä palata siihen hetkeen, kun ohjelmakartta julkaistiin. Se oli nimittäin kuin märkä rätti päin kasvoja enkä koskaan ennen ole ollut yhtä raivoissani ja pettynyt jostain ohjelmakartasta. Sillä Fanfestissa olisi ollut niin paljon kivaa ohjelmaa, ja nyt niistä jäi näkemättä niin paljon koska kaikki meni päällekkäin. Ja toisaalta taas oli niin paljon tyhjää. Kiinnostava ohjelma alkoi kahdeltatoista, ja päivän aikana oli kaksi vähintään tunnin taukona. Ensimmäisen aikana kävimme Sokoksella ja Seppälässä(!), joka on täysin ennenkuulumatonta toimintaa conipäivän aikana (toki oli vähän tarvettakin, mutta silti). Toinen puolentoistatunnin tauko käytettiin syömiseen ja hotelliin kirjautumiseen sekä siellä lojumiseen. Sen lisäksi ettei ollut kivaa ohjelmaa voi syyttää Fanfestia siitä, ettei ollut myöskään kivaa oheisohjelmaa. Siinä missä Desuconissa on animekaraokea, mahjongia, animehuonetta ja pelisalia, oli Fanfestissa vain jonkinlainen lautapelihuone jossa en jaksanut käydä koska Beyblade ei kiinnostanut. Taidekuja ja myyntisali oli nopeasti läpi koluttu, eikä Paasitornissa ollut myöskään Metsähallin tapaista suurta hengauspaikkaa, jossa olisi vain voinut seisoskella kavereiden kanssa, kuvailla cosseja ja törmätä tuttuihin. Kaikki oli jakaantunut niihin viiteenkymmeneen kerrokseen, joista onneksi muutamissa oli sentään pöytiä ja tuoleja.

No, jotenkin saimme kulutettua tunnin ja pääsimme katsomaan ihanan Nick Bellin Adventures in post-productionia. Jo heti ensimmäisten minuuttien kohdalla ajattelin, että ei tämä ehkä sittenkään ihan niin huono tapahtuma olekaan. Nick Bell oli hyvä puhuja (tosin aluksi pelotti saanko hänen englannistaan selvää, mutta aika äkkiä siihen tottui), hänellä oli hauskat slidet ja hän tiesi mistä puhui, kun osasi vastata yleisökysymyksiin niin suoralta kädeltä. Ainut pieni pettymys oli se, että ohjelma kesti niin vähän aikaa. Sille oli varattu puolitoista tuntia, Bellin oma esitys kesti puoli tuntia ja seuraavat puoli käytettiin yleisökysymyksiin. Olisin halunnut kuulla aiheesta enemmänkin. Pintaraapaisuna kuitenkin oli ihan kiva, oppi uutta tuostakin alasta. Jännä muuten, ettei Nick Bell ollut virallinen kunniavieras.

Toisen tauon jälkeen puoli kuudelta raahauduimme takaisin Paasitornille kuuntelemaan BBC:n Sherlockia pähkinänkuoressa. Se taisi olla conin viihdyttävin ohjelma, ainakin nauroin eniten siellä. Toisaalta fandomasiat eivät oikeastaan minua kiinnosta, Sherlockiaaneille tutut saukot ja siilit ja punaiset kalsarit olivat minulle ihan uusia juttuja enkä oikeastaan halua kuulla niistä yhtään lisää. Onneksi en ole tumblrissa, traumatisoituisin ikiajoiksi. Mutta oli noille jutuille ihan hauska nauraa porukalla. Tietysti myös alun canon-puoli oli hyvä, vaikka siinä ei ehkä ollutkaan ihan niin paljon uutta tietoa. Joka tapauksessa, todella hyvin rakennettu luento ja ylipäänsä pitäjät osasivat hommansa, joten sitä oli miellyttävä seurata oli sisältö mitä tahansa.

Käväisimme myös iltabileissä siinä yhdeksän aikaan, mutta eipä ne oikein kummoiset olleet. Sinänsä ihan hyvä valinta soittaa musiikkia hiljaisella jotta sai juteltua. Paikkakin oli muuten hyvä, mutta sitä vaivasi sama kuin luentosalit: liian pieni eikä seisomaan saati istumaan meinannut mahtua. Parasta oli sijainti, sillä hotellilta sinne käveli vain viitisen minuuttia.

Sunnuntai alkoi 50 oddball moments in Doctor Who:lla. Edellisenä päivänä tuli yliannostus tyttöjen kikatusta, joten oli ihan virkistävää katsoa jotain missä sellaista ei ollut. Ohjelmanpitäjä oli kokenut ja veti setin hyvin. Se koostui lähinnä videoiden katselusta, mutta sitähän tuolta odottikin. Nyt tekee vain mieli katsoa ClassicWhota, onneksi urakka on jo aloitettu ja ensimmäinen kausi takana. Viihteellinen, mutta myös informatiivinen setti, eipä tästä muuta voi sanoa.

Eniten Fanfestistä odotin Dubbauksen salat - VHS:ltä valkokankaalle -paneelia, johon oli saatu puhumaan aivan ihania ääninäyttelijöitä. Lisäksi paneelia johti Lohen sisarukset, joten huippulaatua osasi odottaa. Ja sitähän se oli. Osa jutuista oli tuttuja Lohien aikaisemmista haastatteluista, mutta tulihan sieltä uuttakin asiaa. Ja voi hyvänen aika ne lopun dubbaukset! Toivottavasti joku sai ne paremmin videoitua kuin minä ja laittaa ne nettiin. Ideana oli joka tapauksessa se, että ääninäyttelijät lukivat tuttuja kirjaklassikkoja - Seitsemää veljestä, Muumeja ja Harry Potteria - muiden hahmojen äänillä. Paavo Pesusieni lukkarina, Tintti Nuuskamuikkusena ja Ice Agen Sid Hagridina... Voi hyvänen aika, mistä te näitä oikein keksitte? Toivottavasti ohjelma tosiaan uusitaan uudella ääninäyttelijäkaartilla, näitä lukemisia myöten.

Nimmareita emme jääneet odottamaan, vaan kävimme vielä lopuksi katsastamassa Sherlockiaanit vastaan Elementaristit -luennon. Nimen sekä BBC:n Sherlock-luennon uhoamisen jälkeen odotin kovaa tappelua siitä, kumpi on parempi sarja, mutta enpä sitä sitten saanutkaan. Myöhemmin ohjelmakuvausta tutkiessa oli pakko todeta, ettei voi väittää sen olleen harhaanjohtava. Sinällään luento ei ollut kauhean kiinnostava, käytiin vaan läpi sitä miten kumpikin sarja on toteuttanut minkäkin asian. Lopulta tiivistettiin aika hyvin, että jos haluaa karvattoman Sherlockin, kannattaa katsoa BBC:n versio ja jos karvaisen, Elementary. Näin tiivistäisin asian itsekin. Ymmärsin kyllä luennolla sen, että Elementarya ei voi tavallaan verrata muihin Sherlockeihin koska se on jenkkiläisille suunnattu eikä sen tarkoituskaan ole olla tarkka kopio canonista. Sen sijaan luento ei saanut minua pitämään Elementarysta, ja tulen jatkossakin joka tiistai-ilta raivoamaan siitä, kuinka jokin sarja voi olla niin ärsyttävä ja tehdä kaiken niin väärin.

Kaiken kaikkiaan minulla oli aivan ihana viikonloppu eikä yhtään huvittaisi mennä huomenna kouluun tai ajatellakaan mitään muuta kuin Doctor Whota ja Sherlockia ja television katsomista ja lukemista ja kaikkea kivaa. Con siis onnistui luodessaan taas sen unimaisen tunnelman, sen kuinka olet mukamas jossain Helsingissä mutta oikeasti olet Fanfestlandiassa. Näki vanhoja tuttuja, sai tuhlattua ylettömiä määriä rahaa, taputti kätensä punaisiksi ja istui selkänsä kipeäksi. Toivotaan, että ensi vuonna con tulee uudestaan - itse toivoisin paikan vaihtoa, mutta jos ei, niin ainakin sitä että Paasitornin tilankäyttöä mietitään uudestaan. Suurkiitokset järjestäjille, tällaista tapahtumaa todella on tarvittu.