Anteeksi Desuconista sekä pienestä sairastelusta johtuneesta
viivästyksestä. Asiaan saattaa tosin vaikuttaa sekin, etten oikein keksinyt
Tsuritaman 9. jaksosta pahemmin sanottavaa.
Okei, tässä jaksossa ruvettiin lopulta toimimaan. Vaikka
sarjassa sinällään on vahvasti hyvä-paha-asettelua, se ei ole niin selkeää kuin
ehkä normaalisti. Pääpahishan on totta kai lohikäärme. Myös Duck-järjestö
asetellaan viholliseksi. Sillä on kuitenkin samat motiivit kuin sarjan
sankareilla – suojella ihmisiä ja pitää avaruusolennot aisoissa. Se vaan tekee
sen väärällä tavalla. Myös Harua yritetään muovata pahiksen rooliin Duckin
toimesta.
Dark Haru. |
Toisaalta lohikäärmekin on kuitenkin samalta planeetalta kuin Haru ja
Coco, eli ei täysin tuntematon uhka. Saaren pappikin kohtelee lohikäärmettä
kuin jumalaa – kunnioittavasti, yrittäen saada sen leppymään uhrilahjoilla.
Kaunis ja hauska asetelma. Sen verran kohteliaita pahiksia, että ottavat saappaat pois sisälle mennessään. |
Toisaalta Duck ei voi olla pääpahis myöskään hölmöjen
haalareidensa takia. Niille sai nauraa koko jakson ajan. Huomasin taas
tavallisille rividuckilaisille annettuja pieniä luonteenpiirteitä, kuten makeanhimon. Sinällään kasvottomia hahmoja, joilla kuitenkin on persoonia.
Tällainen on sinällään harvinaista mutta erittäin toivottua.
Asento kertoo kaiken. |
Jakson parhaimpia kohtauksia oli Cocon ja Harun yhteinen
hyökkäys ilmeisesti lohikäärmettä vastaan – vastustajaahan ei lopulta näytetty,
vaan hyökkäys keskeytyi. Huomasin vasta myöhemmin Cocon puhaltaneen jotakin
suustaan ja näin pelastaneen Harun sinkoamalla tämän taivaan tuuliin.
Kieltämättä hieno lento. |
Liian haikeaa ;__; |
Also masaka Akiran isä? Mielestäni suoraan sitä ei kertaakaan sanottu, mutta oli helppo päätellä. Jotenkin Akiran ja tämän hahmon välillä oli jotenkin todella outo, mutta tuttavallinen tunnelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti