JoJo's Bizarre Adventuren toisessa osassa pelottavat, tuhansia vuosia nukkuneet superihmiset eli pilarimiehet heräävät eloon. Pilarimiehet kytkeytyvät JoJon ensimmäiseen osaan siten, että he ovat aikanaan valmistaneet Dion ensimmäisessä osassa löytämän kivimaskin. Siispä Jonathanin lapsenlapsen Josephin tulee opetella sama hamon-taito ja peitottava pilarimiehet, sillä kukaan muu maailmassa ei siihen pystyisi - paitsi ehkä Jonathanin opettajan Will A. Zeppelin lapsenlapsi Caesar A. Zeppeli.
Battle Tendency on Rocky-elokuva, jonka päähenkilönä on Indiana Jones. Battle Tendencyssä käytetään paljon 70-90-luvun seikkailuelokuvien trooppeja, mutta Japani-twistillä. Battle Tendencyssä on monta aika älytöntä juonenkäännettä (kyborginatsit, Josephin äiti, tulivuorenpurkaus), mutta ilman niitä tämä ei tietystikään olisi bisarri seikkailu. Kerrankin natsit ovat hyvisten puolella! Mikä on tavallaan ymmärrettävää, olihan Japani samalla puolella toisessa maailmansodassa.
Tämän osion hahmot ja pahikset eivät ihan yllä muiden osioiden legendoihin, kuten Dioon ja Jotaroon. Osio on ainut, jossa taistellaan Dion tai jonkun ihmispahiksen sijaan pilarimiehiä vastaan. Battle Tendencyssä on kuitenkin yksi ikimuistoisimmista JoBro-suhteista, Caesar Zeppelin ja Josephin kilvoittelu on huvittavaa katsottavaa ja sen päätös koskettaa. Joseph on ehkä vähiten lempparini JoJoista, mutta All Star Battle -tappelupelissä Clacker Volleyn spämmääminen on ominta alaani.
Vaikka Battle Tendency on juoneltaan ja hahmoiltaan yksi vähiten lemppareitani JoJon osista, niin visuaalisesti ensimmäinen kausi sopii omaan estetiikkaani. Jaksoin moneen kertaan ihmetellä niitä värien, varjojen ja valojen leikkejä, jotka sarjassa toistuivat. Jokaisessa osiossa on oma tyylinsä, ja Battle Tendencyssä se on ehkä kaikista taiteellisin. Olen lukenut mangaa Battle Tendencyn loppuun asti, ja vaikka sekin on huikea tummine varjostuksineen, niin anime kuitenkin osaa luoda siihen vielä oman palettinsa päälle.
JoJo-hahmojen nimeämisperinteet on yksi tarinan monista suoloista. Jo ensimmäisessä osassa oli viittauksia wanhoihin rokkibändeihin, mutta toisen osan hahmot alkavat olla jo minullekin tuttuja, kuten Santana, ACDC ja Wham. Sinällään nimet eivät liity hahmoihin, tai no, en ainakaan itse ole huomannut yhtäläisyyttä ulkonäössä tai muussa, mutta rockkulttuuriviittaukset vetoavat varmasti sarjakuvan kohderyhmään eli poikiin ja nuoriin miehiin. Se on ollut myös katseluseuralleni eli miehelleni hauska aspekti, sillä hän on minua huomattavasti perehtyneempi rockbändeihin.
Lempparihetkeni Battle Tendencyssä:
- Joseph vetää takataskustaan konekiväärin
- Cesarin ja Josephin kohtaaminen
- Joseph ilmestyy omiin hautajaisiinsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti