Netflixin elokuvatarjonnan runsaus koostuu pääasiassa Ghiblin elokuvista, jotka ovat käytännössä kaikki siellä. Itse en ole mikään suuri Ghibli-fani (Liikkuva linna on lempparini, ja sekin lähinnä alkuperäisteoksen takia), joten listaan nyt parhaat ei-Ghibli-anime-elokuvat Netflixissä. Ghiblin lisäksi on paljon animesarjoihin liittyviä leffoja (kuten Violet Evergarden tai My Hero Academia), mutta jätän ne myös listalta pois. Drifting Homea en ole vielä ehtinyt katsoa, sekin saattaisi päätyä listalle. Mutta mennään listauksen pariin, ensin kissoja ja sitten kuplia.
Suzume
Väittäisin, että Makoto Shinkain Kimi no na wa. aloitti uuden draama-anime-elokuvien nousun. Siitä inspiroituneita elokuvia on pilvin pimein, ja voisi väittää, että niihin lukeutuvat myös nämä neljä elokuvaa. Harmillisesti Netflixistä löytyy vain yksi Shinkain elokuva, Suzume eli Säppi-Sussu. Näin elokuvan teatterissa, ja se lukeutuu omasta mielestäni Shinkain parhaimmistoon, vaikka onkin taas koostumukseltaan samaa paskaa eri paketissa. Kirjoitin Sää&Mää-postauksessani, että "Ensi kerralla Shinkai saisi kuitenkin keksiä jotain uutta ja erilaista". No, eipä keksinyt, mutta hyvää paskaa se on silti. Taustat siitä, että Shinkai olisi halunnut tehdä elokuvasta kahden tytön välisen rakkaustarinan ja tuottajan kieltämisen jälkeen ("Japani ei ole vielä valmis") muutti rakkauden kohteen tuoliksi, saavat arvostuksen vielä vähän nousemaan.
A Whisker away
Piti oikein käydä katsomassa Netflixin katseluhistoriasta, että olinko aivan varmasti nähnyt tämän elokuvan, koska siitä ei ollut jäänyt mieleen oikein mitään. Ainakin historia väittää, että olen katsonut sen 19/10/2021. Mutta se, mitä muistan ajatelleeni elokuvasta olikin juuri se, mihin ne muistikuvat nojaa, eli että elokuva vastasi sen traileria ja kun kerran oli trailerin nähnyt, niin se melkeinpä riitti. Elokuva on oikeastaan näistä esitellyistä keskinkertaisin, vaikka se selkeästi nojaa niiden menestykseen ja yrittää olla samanlainen kuin Shinkain modernit ihmissuhde-elokuvat pienellä fantasiatwistillä. Ulkonäön puolesta se on nätti, muttei huikaiseva, kuten esikuvansa.
Words bubble up like soda pop
Ihmissuhdedraamoista parhaimpia. Tässä ei ole mitään yliluonnollista, kuten aiemmin mainituissa, vaan ihan tavallista teinien hömppäilyä. Mutta aivan sairaan sydäntälämmittävää/raastavaa sellaista. Lopun open mic-hetki oli sellainen, että vaikka sitä ennen en mukamas ollut juurikaan välittänyt hahmoista, niin itkuhan siinä meinasi tulla. Elokuvan miljöö kauppakeskuksineen ja peltoineen on ihanan realistista myöskin, samoin nuorison käyttämä some. Elokuvan värikkyys ja tyyli ovat omaperäisiä eivätkä mitään Shinkai-kopioita. Jotenkin tämä vain pääsi hurmaamaan, vaikkei lopulta olekaan mitenkään ylimaallisen hieno. Ehkä siinä on juuri se aitous, kun taas A Whisker Awaysta jäi kopion sivumaku suuhun. Tämä on juuri niin raikasta kuin nimikin antaa ymmärtää.
Bubble
Tässä on esimerkki siitä, miten hirveän nätin näköinen elokuva ei välttämättä ole aina hyvä elokuva. Bubblessa oli mielenkiintoisia ideoita, kuten katastrofin jälkeinen maailma, salaperäinen tyttö ja parkour-kisailu, mutta lopulta siitä tuli aika mälsä tytönpelastuselokuva, joka oli ennalta-arvattava. Totta puhuen oli pakko jättää elokuva kesken ja katsoa seuraavana päivänä loppuun, minkä olen joutunut tekemään aiemmin lähinnä Prinsessa Mononoken kanssa, jota jotkut pitävät maailman parhaana elokuvana. Eli kyllä tässäkin elokuvassa on potentiaalia olla jonkun lempparileffa, mutta itselleni oli trailerin superkauniin animaation jälkeen suuri pettymys. Hahmoja oli hirveä liuta, ja ne jäivät yksiuloitteisiksi. Tämä olisi varmaan toiminut paremmin kokonaisena sarjana, jossa maailmaan ja hahmoihin olisi päässyt perehtymään kunnolla, mutta jäi tällaisenaan aika ohueksi. Hyviä ideoita, mutta toteutus jätti toivomisen varaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti