20.6.2024

JoJo's Bizarre Adventure 1: Phantom Blood

Katsoin JoJo's Bizarre Adventuren uusioversion ensimmäisen kauden jo sen tullessa, ja vaikka siitä silloin tykkäsinkin, niin katselu jäi siihen. Muutama vuosi sitten onnistuin suostuttelemaan ei-animeharrastajamieheni mukaan outoon seikkailuun, ja siihen asti ilmestyneet jaksot tulikin katsottua aika vauhdilla läpi. JoJo onkin jännä ilmiö siitä, että se tai vähintäänkin siitä lähteneet meemit voivat olla tuttuja lähes kelle tahansa internetissä (tai ainakin Redditissä tai Youtubessa) aikaa viettävälle. Uusi anime on onneksi (ainakin pääosin) onnistunut sovitus legendaarisesta mangasta, jota on vuosikymmeniä pidetty mahdottomana sovittaa animeksi. 

Koska sarja on pitkä ja osioita on animoitu jo kuusi (viidellä kaudella), päätin tehdä jokaisesta osiosta oman postauksensa. Lopuksi teen vielä yhteenvetoa siitä, miksi JoJo on niin suosittu meemuilijoiden keskuudessa ja muutenkin. 


Phantom Blood

Jonathan Joestarin rikas isä tulee huijatuksi ja päätyy adoptoimaan huijarin pojan, Dio Brandon. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, vaan Dio on isältään saanut läpimädät geenit. Jonathanin ja Dion välinen poikamainen kilvoittelu muuttuu nahistelua suuremmaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Dio muuttuu Jonathanin isän ulkomailta tuoman kivinaamion avulla vampyyriksi. Enää Dion tavoitteena ei ole pelkästään Joestarien perinnön ryöstäminen, vaan maailmanvalloitus tai mikä ikinä. Dio täytyy pysäyttää, ja sitä varten Jonathan opettelee hamon-taidon.

Sarjan tarinankerronnan kehittymistä on upeaa seurata sen alkuajoilta asti. Ensimmäinen osa, Phantom Blood, on aika suoraviivainen, 80-lukulainen sankaritarina. Ensimmäisellä katselukerrallani muistan tykänneeni Jonathanista jostain syystä enemmän kuin seuraavan osion Josephista, mutta jälkikäteen ajateltuna Jonathan on kieltämättä yksiuloitteisin Jojo. Hän on todellinen englantilainen herrasmies, käyttää itsestään sanaa boku ja äänikin on suorastaan tyttömäisen kirkas. Dio on hieman moniulotteisempi hahmo, vaikka hänenkään hahmo ei vielä ensimmäisessä osassa suurta syvyyttä saa. Sivuhahmoista esimerkiksi Erina saa aivan liian vähän ruutuaikaa. 

Jonathanin lisäksi myös juoni on aika yksioikoinen. Jonathanin ja Dion nuoruudesta skipataan vuosia surutta. Tyhjät aukot pystyy kyllä helposti täyttämään vuosien salaisella kaunalla ja ymmärtämään, että olosuhteiden pakosta heidän on ollut pakko opetella sietämään toisiaan - ja ehkä sietäminen on lopulta muuttunut melkeinpä pitämiseksikin (kunnes taas vedetään matto jalkojen alta). Stardust Crusadersin ties kuinka moneen vastustajaan verrattuna kolme varsinaista taistelua tuntuu todella lyhyeltä ja äkkinäiseltä. 

Annan kuitenkin Phantom Bloodille paljon anteeksi yhdestä suuresta syystä: se on eepoksen alku, mangaka Arakin ensimmäisiä tarinoita. Anime on aika uskollinen sovitus mangasta, ja tässä tapauksessa se on vähän harmi. Ulkoasun lisäksi tarinankerrontaa ja hahmojen taustatarinoita olisi voitu vähän päivittää ja lihavoittaa. Tuntuu hassulta, että esim. ensimmäisen osan JoBro Speedwagonia hypetetään niin paljon, vaikka hän ei oikeastaan tee yhtään mitään koko sarjassa. Sehän hahmon pointti varmaan onkin, ja siksi se on niin suosittu, mutta näin jälkikäteen mietittynä edes Speedwagonilla ei ollut ruutuaikaa niin paljon kuin olisi hänelle suonut. 

Phantom Blood on hyvä alustus tarinalle. Tarinan yksioikoisuudesta huolimatta siinä on jo kaikki ne elementit, jotka tekevät Jojosta Jojon: superlihaksikas päähenkilö, superpahis, supervoimia, JoBro, viittauksia rokkibändeihin ja seikkailullinen meininki. Araki heittää soppaan kaikenlaista hänen mielestään siistiä, ja vaikka keitos on vielä vähän mitä on, niin ne villit ideat ja intohimo paistavat jo läpi. Animen tyyli on myös jo ensimmäisestä osasta asti vakiintunut: 3D-opening, päräyttävä soundtrack ja villit väripaletit.

Lempparihetkeni Phantom Bloodissa:

  • Jonathan sanomassa, että onneksi olet ainut ystäväni, Dan (koska tiesin, mitä seuraavaksi tapahtuu)
  • Speedwagonin kommentit
  • Täysin tuulesta temmattu tarina Englannin historiasta, joka on kuitenkin saatu kuulostamaan legitiimiltä legendalta
  • Dio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti