Talks ja Gaala

(Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa siksi, ettei ole ollut pahemmin mitään järkevää sanottavaa mistään animesta ja siksi, ettei minulla ole tarpeeksi itseluottamusta kirjoittaa siitä.)

Tuli tosiaan käytyä vähän coneilemassa tänä viikonloppuna. Ensin lauantaina oli Desutalks, ja sitten vielä taktisesti sunnuntaina Cosplaygaala. Itseäni kiinnosti enemmän Talks, Gaala tuli sitten siinä kylkiäisenä. Samalta tuntuu näin jälkikäteenkin; Gaala oli ihan jees, mutta Talks jyräsi.

Lauantaiaamu ei sujunut kovin hyvin. Poltin sormeni silitysrautaan, rannekellostani loppui patteri, meinasin myöhästyä junasta ja unohdin lipun kotiin. Siinä vaiheessa olin aika paniikissa; mietin, pääsisinkö edes sisään, ja mitä muuta kamalaa ehtisi tapahtua. Luojan kiitos minun ei edes tarvinnut ostaa uutta lippua, vaan pääsin ”suhteilla” sisään.

Oli mulla se oikeestikin.

Kun ohjelma viimein pääsi alkamaan, mieliala onneksi nousi. Alkaminen tosiaan myöhästyi hieman, mutta siihen oli ilmeisesti ihan hyvä syy. Sen sijaan teknisillä säädöillä ei. Mitä helvettiä, jokaisella puhujalla oma kannettava, ja sen vaihtamisessa sitten kesti. Ettekö ihan oikeasti tullut ajatelleeksi, että olisi hiukkasen helpompaa ottaa joku kiinteä läppäri siihen, johon kaikki laittaisivat esityksensä tikulta, mahdollisesti jo vaikkapa ennen tapahtumaa? Ainakin ne, joilla siihen on mahdollisuus, eli ne, jotka olivat aamulla ajoissa paikalla. Mikä ihme oli tämä ratkaisu?

Luojan kiitos tämän takia aikataulu ei kuitenkaan ihan pieleen mennyt. Yhdessä vaiheessa taidettiin olla jopa edellä aikataulusta, ja vasta loppupäässä pari kertaa meni vähän tiukoille, että piti lopettaa katsojakysymykset kesken. Muuten oikein esimerkillistä toimintaa. Väliajat olivat sopivan pituisia, sekä pitempi ruokatunti että esitysten väliset n. viiden minuutin tauot.

Käyn nyt kaikki ohjelmat läpi. Joistain en tosin muista paljoa, joistain taas ei ole paljon mielipiteitä. Lähtökohtahan oli se, että oikeastaan kaikki kuulostivat mielenkiintoisilta, ja olivatkin loppujen lopuksi.

Madu puhui ensin post-moesta. Tosin suurin osa luennosta tuntui kuluneen pelkästään moen käsittelyyn. Olisin kaivannut vähän enemmän sitä ”pohdiskelua tulevasta”, koska ilmiö oli kuitenkin aika lailla ennestään tuttu. Ei sillä, sekin osio oli ihan mielenkiintoinen. Saa tosiaan nähdä, josko tämä moe pikkuhiljaa alkaisi poistua muodista, tai edes kehittymään johonkin suuntaan.

Kray puhui Madokasta, vähän eri näkökulmasta kuin yleensä. Toivottavasti kovin moni ei pahastunut siitä ”hups, toihan on muuten spoileri”-huomiosta. No, ei siinä kuitenkaan kovin tarkkaan kerrottu, mitä sarjassa tapahtuu. Taisin vähän aikaisemmin miettiä, että onko mies paras mahdollinen ihminen pohtimaan Madokaa naisten näkökulmasta, mutta ei se näyttänyt vaikuttavan mitenkään. Madokassa tosiaan on aika lailla erilaisia naisia.

Seuraavaksi Antti Valkaman ”Valintojen taustalla”. Toki se sivusi vähän samoja aiheita, kuin ”Gantin” viime Talksin höpinät, mutta toi kuitenkin paljon uuttakin tietoa. Melkein tärkeämpi tässä luennossa oli kyselyosio. Kovasti odotan sitä ensi vuoden suurta julkistusta. Vampire Knightista olen muuten myös innoissani, animen nähneenä aion tutustua nyt myös mangaan.

Huilailee kertoi C:ssä vilahtelevista tarot-korteista. Itse olen yksi niistä harvoista C:n katsoneista ja täytyy myöntää, etten ollut huomannut mitään tarotjuttuja. Kuvat vilahtelivat liian nopeasti, enkä itse asiassa ole koskaan pahemmin edes nähnyt tarot-kortteja. Luennolla osoitettiin, miten näiden korttien symbolit tosiaan tarkoittavat sarjassa jotain. Tykkään kyllä itsekin kaikenlaisista symboleista viihteessä, ne tuovat hauskaa lisää siihen katsomiseen, mikäli ne hoksaa.

Kimi ni Todokea en ollut katsonut, mutta ei se pahemmin haitannut. Perho oli jo aiemmin valittanut (DesuCastissa), miten hidastempoinen sarja on, joten sille oli helppo naureskella. Samoin tiesin sekä yläasteen kokemuksistani että länsimaisesta viihteestä, millaista länsimainen seurustelukulttuuri on, joten japanilaista oli hauska verrata siihen. Olisin kuvitellut, että tällainen pitkittely johtuisi ihan vain tarinan kirjoittajan omista mieltymyksistä (halutaan pihtailla, ehkä halutaan näyttää paljon sitä, mitä näille päähenkilöille tapahtuu, kun he ovat vain ystäviä tms.). Kävikin ilmi, ettei näin ollutkaan, vaan japanissa on ihan oikeasti tällainen tapa seurustella. Toki sitä näkee joissain muissakin mangoissa, mutta ehkä tämä Kimi ni Todoke on sen kulminoituma.

Ennen ruokataukoa oli vielä Petteri Uusitalon Anime-lehti 3.0. Varmaan monet odotti enemmän selittelyä tähän kohuun, mitä esimerkiksi tapahtumakriittisyys on skenessä aiheuttanut, mutta sitä ei tullut edes kysyttäessä. Omasta mielestänihän Anime-lehti on juuri nyt melkein liian hyvää ollakseen totta, vaikka ehkä vielä hieman hakee linjaansa. Oli ihan hyvä kuulla syitä siihen, miksi arvostelut ovat sellaisia kuin ovat, miten lehti on jaoteltu jne. Odotan innolla, mitä kaikkea lehdellä on vielä tulevaisuudessa tarjota.

Mäkkärin jälkeen ihana Vili Lehdonvirta kertoi mangan digitaalisesta jakelusta. Päällimmäiseksi tästä jäi mieleen itse puhuja. Okei joo, myönnetään, oli se hyvännäköinenkin, mutta myös yllättävän hyvä puhuja. Siis aivan loistava puhuja. En olisi uskonut ihan heti nauravani Japanin maanjäristykseen liittyville asioille, vieläpä näin hyväntahtoisesti, mutta Vili vain onnistui siinä. Toivotaan, että saadaan Vili taas joskus puhumaan jonnekin, mies varmasti tietää paljon asioista. Kiinnostaa myös Amimaru Oy, mikä se tulee olemaan ja miten se tulee vaikuttamaan. Toivottavasti saadaan siitäkin joskus lisää tietoa.

Lmmz puhui Ghost in the Shellistä. Itse olen katsonut vain ne kaksi elokuvaa. En tiennytkään, että manga on niin erilainen. Luennon tärkein sanoma taisi olla se, että GitSin teemat ovat aikaa kestävät, ja siksi se on vieläkin suosittu (tai oli silloin 00-luvulla). Pakko mainita, että häiritsi vähän Lammin tapa lausua t:t niin vahvasti (taikka pehmeästi), että ne kuulostivat d:ltä.

Siina Vierin Moraalinvartijan kasvojen menetystä monet varmasti odottivat, ja pettyivät. Itselläni ei oikeastaan ollut pahemmin mitään ennakkoajatuksia, mutta luento osoittautui ehkä yhdeksi eniten itseäni koskettavaksi, koska olen ollut kirjastotätinä. Ainakin se herätti paljon ajatuksia, niin kuin ilmeisesti muillakin. Lopulta, yleisökommenttien jälkeen, jäi aika ristiriitaiset tunteet tästä. Vähän alkoi jo pelottaa, meneekö tämä kunnon sodaksi asti.  Vieri ei ehkä lopulta jäänyt kovin hyvään valoon. Itse olen joistain asioista samaa mieltä, joistain en. Minuakin ärsyttää ja huolestuttaa se, että kaupoissakin saatetaan laittaa animet lastenhyllyyn, ja sieltä sitten tosiaan löytyy Black Lagoonia ym. Mutta kirjastot ovat ehkä hieman lievempi juttu. Toisaalta tuollaiset lasten ja aikuisten erilliset mangahyllyt voisivat toimia, mutta esimerkiksi Heinolan kirjastossa tällainen jaottelu on tehty aika hölmösti. Aikuisten hyllyssä on Conanit, One Piecet ja Ravet, lasten taas Emma, Naruto ja Ranma ½. Emmassahan tosiaan on alastomuutta, joskaan ei pornografista. Toisaalta Vierillä oli hyviä pointteja, toisaalta ne olivat aika turhia. Ennemmin niistä voisi paasata muille kirjastoihmisille. Mehän emme tuolle voi oikein mitään, eikä varmaan pahemmin ketään Talksin kävijöistä kiinnostanutkaan.  Uskon, että moni pettyi luentoon – olihan ohjelmakuvauksessa mainittu sanat ”anaaliseksi”, ”insesti”, ”raiskaus”, ”ruoska” ja ”pakarat”, kun luennolla puhuttiin siitä, miten Kyllikki 11-v. voi järkyttyä siitä, miten kaksi poikaa pussaa toisiaan sarjakuvassa.

Mysteerimies kertoi asiantuntevasti fanikääntämisestä. Tämäkin synnytti keskustelua yleisössä. Paljon puhuttiin siitä, kumpi on parempi, literaali vai liberaali käännös. Itse tykkään liberaalista. Hyvänä esimerkkinä tähän ovat kaikki sanonnat, joilla usein on vastine toisessakin kielessä, mutta eri sanoin sanottuna. Mieluummin kääntäisin fraasin ”Piece of cake” muotoon ”helppo nakki”, kuin ”pala kakkua”. Samoin translator notet ovat tällaisissa kohdissa turhia, mieluummin laittaa suoraan tekstityksiin tällaisen käännöksen, kun alkaa selittää asiaa kahteen kertaan. Toki on asioita, joista pidän literaalisti käännettyinä. Animessa minua ei tosin haittaa, jos ”honorificsit” jätetään kääntämättä, osaan kyllä kuunnella ne puheestakin. Kuten puhuja totesi, lokalisaatiointi onkin sitten eri asia ja perseestä.

Jostain syystä Dystopian luennot antavat jonkinlaista energiaa. Tai näin oli ainakin Desuconin komeroluennossa että tässä. Itsellänihän on sellainen suuri unelma, jota ideaali ihminen vaatii, ja tämä luento antoi intoa siihen pyrkimiseen. Desuconin jälkeen sen sijaan olen ehkä hieman hivuttanut toista jalkaani ulos komerosta. Kiitokset tästä Dystolle.

No, niideli sitten rölläsi lopuksi. Ei se ehkä ihan täyttä rölläystä ollut, oli siinä paljon asiaakin. Niidel vertasi animenkatsomista parisuhteeseen, ja saman vertauksenhan olen kuullut ennenkin. Pitäähän se jollain tavalla paikkansa. Itselläni on sellainen hassu vaihe, että tekee vaan mieli katsoa animea, muttei puhua tai kirjoittaa siitä. En sitten tiedä, olenko jo siinä kolmannessa vaiheessa. Viitisen vuottahan tätä on tullut harrastettua. Tai sitten olen vielä siirtymässä kakkosesta kolmoseen.

Iltabileisiin en jaksanut edes yrittää mennä. Sattui pahaan aikaan, yhdeksän päivän päästä olisin nimittäin ollut täysi-ikäinen. No, enpä varmaan olisi siellä pahemmin viihtynyt, ujona en olisi saanut suutani kuitenkaan auki, vaikka tilaisuus olisi tullutkin.

Desutalks konseptina on aivan loistava. Hyvää, kompaktia ohjelmaa, ja vielä yleisökin pääsee osallistumaan ja kommentoimaan helposti. Selkeästi vanhemmille harrastajille suunnattu ohjelma, itse olin varmaan yksi nuorimmista, ja tämähän on omasta mielestäni positiivista. Toki nuorempiakaan harrastajia ei käännytetä pois. Ehkä tämä johtuu vain siitä, että nuorempia ei kiinnosta tällainen ”kuiva” ohjelma.
Olipahan muuten hankaluuksia olla käyttämättä jokaisen ohjelman kohdalla sanaa "mielenkiintoinen". Ne tosiaan olivat sitä. Myöskään puhujia en jaksanut alkaa kehua, koska se olisi tullut jokaisen kohdalle. Olitte kaikki hyviä.

Plussaa täytyy ehdottomasti antaa ilmaisista tarjoiluista. En tosin itse syönyt enkä juonut yhtään mitään (muuta kuin vettä, ensi kerralla kiitos vesikannu myös siihen tarjoilupöytään, ettei tarvitse erikseen vessasta hakea), mutta oli hienoa, että ihan oikeasti tarjottiin ilmaista pullaa ja herkkuja sekä kahvia. Olikohan mahdollisesti ensimmäinen kerta, kun conissa (tai muussa tapahtumassa) tehdään näin?

Miinusta noiden teknisten säätöjen lisäksi tulee vain Glorian vessoista. Jonot ja siisteys, tai sen puute. Desusää haittasi kävelemistä, mutta eipä tuolle voi oikeastaan kuin nauraa, miten aina sattuukin satamaan.

Kiitokset vielä kolmelle tyypille, jotka ottivat minut randomisti joukkoonsa. Enpähän joutunut olemaan täysin yksin.

Cospaygaalaa en aio käsitellä ihan noin laajasti. Sekin oli ihan jees, hyvä maku jäi suuhun, mutta ongelmia oli kuitenkin joitakin. Kaikista eniten itseäni haittasi ohjelmien väliin jäänyt luppoaika, mitä oli ihan liikaa sellaiselle, joka liikkui yksin. Joo, karaoke siellä olisi ollut, ja se houkuttelikin, mutta jänistin lopulta. Manga Cafén myyntipöytä oli plussaa, tosin ei sielläkään voinut kovin montaa kymmentä minuuttia viettää. Cosplayta kun ei ollut päällä, en voinut käydä kuvauspisteellä. Siispä väliajat menivät turhaan istuskeluun ja tylsistymiseen.

Ensimmäinen ohjelma (avajaiset missasin), miwon stand-up-show, oli mahtava. Olen jo aiemmin miettinyt, että miksei oikein kukaan ole tajunnut pitää stand-up-showta coneissa, vai eikö kukaan koe olevansa tarpeeksi hauska. Toivotaan, että ne yleistyvät, sillä tämä oli todella hauska. En itse ole kovin aktiivinen cosplayaaja, mutta nauroin silti. Vähän ehkä häiritsi liika kavereiden esittely, joka kulki heikoilla jäillä inside-juttujen kanssa, muttei onneksi mennyt liian pitkälle. Ohjelman nimen olisi tosin pitänyt olla ”Miksi EI kannata cosplayata”.

Heti seuraavaksi (tai no, tuskallisen odottelun jälkeen) olikin yksilökilpailu. Taso oli vaihtelevaa, muttei kuitenkaan mitään ”kävelenpä tähän lavalle ostamassani rääsyssä”-tyyliä. Kyllä asuihin ja esityksiin oli panostettu paljon enemmän, kuin esimerkiksi takavuosina. Harmi, että kilpailijoita oli hyvin vähän. Minulle ei oikeastaan edes jäänyt mieleen mitään voittajasuosikkia, mutta ehkä se Simon sitten oli tosiaan paras.

Väliaikashowlta odotin jotain parempaa, ihan oikeaa showta. No, olihan se hauskaa, että valittiinkin salaa myös Hall Cosplay-voittajat. Ringo oli tosi söpö, Takuto loistava ja no, Venäjä Hetalia. Olisin kyllä jäänyt kaipaamaan jotain muutakin, mutta ehdinpä käydä tässä välissä syömässä. Taas Mäkkäriin.

Viimeisenä ennen poistumistani oli ryhmäkilpailu. Tässäkin osallistujien määrä oli harmittavan pieni, eikä tasokaan ihan päätä huimannut. Ensimmäinen Vocaloid-esitys oli kyllä niin mahtava, että melkein itkin sen hienoudelle. Ihan oikeasti. Vau. Olihan ne Souseiseki ja Suiseisekikin toki hauskoja ja hyviä, ja heillä oli paljon hienoja proppeja.

Ryhmäkisan jälkeen lähdinkin kotimatkalle. Koko viikonlopusta jäi hyvä fiilis. Toisaalta oli mukavaa kokeilla vaihteeksi tällaistakin, että conviikonlopussa on kaksi aivan erilaista tapahtumaa. Tässä tapauksessa laadultaan Gaala jäi Talksin varjoon, kun taas Gaala vaikutti varmasti Talksia suositummalta ja värikkäämmältä.