CosplayGaala

Ensimmäinen fiilis CosplayGaalasta oli se, että se oli hyvin erilainen tapahtuma kuin DesuTalks. Fiilis tuli jo paljon ennen itse tapahtumapaikalle saapumista junassa, jossa näkyi jo parikin cossaajaa. Toisaalta taas Twitter tuntui olevan todella hiljainen, joka johtui siitä, ettei oikein kukaan seuraamistani ihmisistä ollut edes menossa tapahtumaan. Siinä missä Talks oli siis lauta-anonyymien meemihuutelutapahtuma, oli CosplayGaala ernujen hengailutapahtuma. Molemmissa on puolensa, ja vaikka Talks on se minulle rakkaampi tapahtuma, täytyy myöntää, että CosplayGaala tarjosi paremmin viihdettä.

DesuPalks

Olen ollut tähän mennessä jokaisessa järjestetyssä DesuTalksissa, ja ne ovat aina menneet aika samalla tavalla. Majoituspaikka on ollut aika lailla sama, Keravan asemalta on joka kerta lähdetty, suht samat ihmisetkin ovat olleet paikalla ja ohjelma on ollut joka kerralla yhtä rautaista. Haittapuolena on se, että joka kerralla on tapahtumaan liittynyt jonkinlaista henkilökohtaista draamaa, joka on vähän laskenut tunnelmaa, mutta hirvittävän kurjasta mielialasta huolimatta tapahtuma on aina jäänyt mieleen positiivisena.

Viime vuonna Talks-aamuni oli varsin kaoottinen ja kuvittelin olevani jo tuhoon tuomittu. Tällä kertaa ennakkotunnelmat olivat vähän paremmat, mitä nyt vähän jännitti tuon Animuni-videoprojektin suhteen. Olin sopinut erään B2 ry:n ihmisen kanssa että lainaisin heiltä äänityslaitetta, ja vähän jännitti löytyisikö kyseistä ihmistä. Myös itse kuvaaminen jännitti, lähinnä se että joutuu puhumaan ihmisten kanssa kuin se, ettei kukaan tulisi kuvattavaksi.

Supernatural The Animation - Kun Japani ei tehnytkään Hollywoodeja

Viime keväänä koukutuin ensimmäistä kertaa elämässäni hyvin pahasti erääseen tv-sarjaan. En muista, että olisin koskaan katsonut yhtä antaumuksella mitään näyteltyä sarjaa. Tahkosin kaikki kahdeksan kautta läpi muutamassa kuukaudessa, ja katsoin sinä aikana keskimäärin 1,8 jaksoa per päivä. Vaikka tiedostin, että siinä oli paljon huonojakin puolia, kuten episodimaisuus ja itseään toistavuus, imeydyin vähän liiankin syvälle sen maailmaan. Kyseessä on amerikkalainen kauhusarja nimeltä Supernatural, jossa kaksi komeaa miestä metsästävät hirviöitä ja etsivät isäänsä sekä demonia, jolle kostaa heidän äitinsä kuolema.

Videoprojekti: ”Minä katson japanilaisia piirrettyjä”

Yhtenä iltana sain inspiraation ilmaisusta ”kiinalaisia pikkutyttöpiirrettyjä”. Mietin, millainen suhde ilmaisua käyttäneellä henkilöllä on harrastukseen. Tuli myös mieleen Supernaturalin eeppinen ”It’s called anime. And it’s an art form”-kohtaus. Tästä syntyi idea videoprojektista, jossa harrastukselleen uskolliset henkilöt ”tulisivat kaapista ulos” ja sanoisivat ylpeänä, että ”minä katson japanilaisia piirrettyjä”. Tai ”minä katson aasialaista animaatiopornoa”. Tai ”minä katson animea ja luen mangaa”. Myös pitemmin saa suhteestaan harrastukseen kertoa tai tulla vaikka kaverin/puolison kanssa, jonka on harrastuksen kautta löytänyt. Kaikista näistä ”haastatteluista” koostetaan sitten noin viisiminuuttinen video (jos suosio on kovaa, niin useampia tai sitten pitempi).

Syyskauden plussat

Plussat ovat pääasiassa sellaisia sarjoja, jotka yllättivät positiivisesti. Miinukset löytyvät täältä.

Syyskauden miinukset

Nyt alkaisi kaikki syksyn sarjat olla käynnistyneet, joistain on ehditty nauttia jo kaksikin jaksoa. Koska sarjoja on paljon, jaan ne kahteen postaukseen niiden fiilisten mukaan. Ensin ne huonot uutiset. Tässä käsitellyt ovat sellaisia sarjoja, jotka tuottivat pienen pettymyksen tai joita en alun perinkään kauheasti odottanut eivätkä sitten yllättäneet kauhean positiivisesti. Suurin osa näistäkin sarjoista ovat olleet vähintään ”ihan kivoja”.

Studio Ghiblin uusimmat

Onnekseni Lahdessa on pieni underground-henkinen elokuvateatteri Kino Iiris, joka toi Ghiblin Kukkulan tyttö, sataman pojan (Kokurikozaka kara) Lahteen, kun Finnkino suvaitsi levittää leffaa vain muutamaan kaupunkiin. Kätkijät (Karigurashi no Arrietty) tuli sen sijaan ostettua tuossa pari kuukautta sitten DVD:lle ja päätin viimein katsoa senkin, että voin kirjoittaa fiiliksistäni molempien osalta.

Kesästä ja vielä vähän keväästäkin

Kesä on ohi, vaikka sitä ei kovin mielellään myöntäisikään. En katsonut kesäkaudelta montaa animea, mutta en koe jääneeni kovin paljosta paitsikaan.