Shievanimen vuosi 2012

Vaikka tämä blogi onkin perustettu jo vuonna 2010, voisin sanoa aloittaneeni animebloggaamisen kunnolla vasta tänä vuonna. Tätä kertoo myös postausten määrä: 2010 kirjoitin 5 merkintää, 2011 vain 3 ja nyt 2012 peräti 73 ennen tätä merkintää. Alkuaikoina blogi ei oikein ottanut tuulta alleen lähinnä ehkä siksi, että olin todella epävarma itsestäni ja omasta kirjoittamisestani. Blogausten julkaiseminen jännitti liikaa ja minusta tuntui, että olin kaikkiin muihin suomalaisiin animebloggaajiin verrattuna avuttoman huono kirjoittaja.

Kuvituksena screenshotteja, joita ei tullut käytettyä aiemmissa merkinnöissä. Liittyvät tai eivät liity tekstiin.

Luukku 24: Ash Ketchum

Kuten monilla muillakin, myös minulla ensimmäisiä animeita oli Pokemon. Olin muistaakseni aika lailla ainoa kaveripiirini tytöistä, joka tykkäsi sarjasta (pelejä en silloin vielä pelannut). Minulla oli muutamia Pokemon-lehtiä, pyyhe ja joitakin figuureita tai pehmoleluja. Siskoni kanssa keräsimme tarroja.

Ash Ketchum oli siis itse asiassa ihan ensimmäinen animemies, jota olen fanittanut. Syitä Ashista tykkäämiseen en voi kuolemaksenikaan muistaa. Sen voin sanoa, että nykyään en siitä pahemmin välitä enkä ymmärrä, miksi silloin olen välittänyt. Sen muistan, että minulla oli seinällä Ash-juliste, jolle annoin joka ilta hyvänyönsuukon.

Ei kai tässä muuta. Hyvää joulua kaikille!

Luukku 23: Juri Mihalkov

Planetes on yksi parhaimmista suomeksi julkaistuista sarjoista "aikuisempaan makuun". Klassikkoscifi on oikeasti syvällinen ja myös hienosti piirretty manga. Itse tosin pidin eniten ihan ensimmäisestä pokkarista, sen jälkeen en sarjaa niinkään hehkuttanut. On se silti yksi mangahyllyni helmistä.

Päähenkilön kollega, avaruuden roskakuski Juri on viimeisimpiä tämän suosikkimiestyyppini hahmoja, joihin olen animangasfäärissä kohdannut. Vaikka hahmon löytymisestä onkin jo puolitoista vuotta, se osoitti, etteivät ne hahmot ole ihan heti loppumassa. Jurissakin on toki piirteitä, jotka erottavat sen muista hahmotyypin miehistä. Hän taitaa olla ensimmäinen scifi-sarjasta löytyvä tämäntyyppinen örmy mies ja lisäksi hänen menneisyydessään on kadonnut vaimo, jollaisia muilla ei pahemmin ole. Yhtäläisyyksiä onkin sitten sekä ulkonäön, yleisluonteen, ilmeiden että kansallisuuden puolelta.

Jos teille tulee mieleen hahmoja, joilla on samantyyppinen sielu kuin Zorolla, Saksalla, Tresillä, Girorolla tai Jurilla, ilmiantakaa heidät minulle! Tällaisten hahmojen bongailu ja analysointi on lempipuuhaani.

Luukku 22: Himari Takakura

Ennen Mawaru Penguindrumin katsomista en ollut koukuttunut mihinkään animeen pitkiin aikoihin. Aloin katsoa sitä hiukkasen jälkijunassa, kun sitä oli ilmestynyt "jo" neljä jaksoa ja ahmin jokaisen samana iltana harmitellen, ettei sitä ollut tullut vielä enempää. Olen tässä lähivuosina ollut paljon herkempi itkemään. Varsinkin fiktiolle on minusta melkein mukavaa itkeä, se kun merkitsee sitä, että se on onnistunut liikuttamaan jollakin tapaa. Pingviinirumpu oli siitä yllättävä sarja, että se sai itkemään jo ihan ensimmäisessä jaksossa ennen kuin hahmoihin oli edes tutustunut. Seuraavaa itkua sai tosin odottaa sinne viimeisille jaksoille.

Luukku 21: Izaya Orihara

Katsoin Durarara!!:n vuosi sitten ns. joulukalenterina, jakso per päivä joulukuun ajan. Yllätyin siitä, kuinka hyvä sarja oli ja ymmärsin, miksi siitä niin paljon pidettiin. Tosin on vähän harmillista, että se on melkein enemmän fujoshifandomin käsissä, vaikka siitä voisi tykätä niin monet muutkin komeista miehistä huolimatta. Varsinkin sarjan tarinankerronnallinen rakenne on haastava mutta onnistuu siinä hyvin olematta liian sekava. 

Izaya Orihara oli siitä erikoinen tapaus, että se vain ihan huomaamattani tuli ja valloitti sydämeni. En edes tiedostanut pitäväni hahmosta ennen kuin se eräänä päivänä täysin odottamatta käveli sisään mieleni ovesta. Minulla ei normaalisti ole mitään fiksaatiota kusipäisiin hahmoihin, mutta Izayan kusipäisyydestä pidän. Hänen vinksahtanut luonteensa ja kaikki se manipulointi on jostain syystä todella kiehtovaa. Ja se huumorintaju... Parhaiten muistan kohtauksen, jossa Izaya talloo jonkun kiusaajan puhelinta katuun ja nauraa hullua naurua. Siinä on jotain niin loistavaa.

Luukku 20: Panty

Panty & Stocking with Garterbelt oli varmasti yksi erikoisimmista animeista, mitä vuonna 2010 tehtiin. Sen ulkonäkö on edelleen hyvin uniikki kaiken animen joukossa, vaikka tänä vuonna se onkin saanut kilpailijoita Tsuritamasta ja Jintaista. Mikään muu anime ei kuitenkaan ole jäljitellyt länsimaalaista animaatiota samalla tavalla. Visuaalisen kummallisuuden lisäksi sarja itsessäänkin oli täysin sekopäinen likaisine vitseineen ja loppuratkaisuineen.

Otan Pantyn tähän lähinnä siksi, että olen yksi niistä harvoista, jotka pitävät enemmän Pantysta kuin Stockingista. Tuntuu, että kaikki vihaavat Pantya "hieman" hutsahtavan luonteen takia ja tykkäävät enemmän Stockingin makeanhimosta. Jostain syystä itse tykkään kuitenkin enemmän Pantyn asenteesta. Hänellä on niin sanotusti enemmän munaa kuin siskollaan. Sarjan edetessä Pantyn hahmosta paljastuu myös vähän erilaisia puolia. Pantyn ja "Geek Boyn" romanssi oli ehkäpä sarjan söpöin juttu.

Luukku 19: Giroro

Keroro Gunsou kertoo avaruusolentojoukosta, joka on tullut valloittamaan maapalloa vaihtelevalla menestyksellä. Tai ei vaihtelevalla, koska lopputulos on aina sama: epäonnistuminen. Syynä siihen on aina joku koheltavasta hahmokaartista. Keroro Gunsou on yksi hauskimmista shounensarjoista jotka tiedän ja se on harmillisen tuntematon Suomessa. Ehkä lapsellinen ulkonäkö ja ne sammakot työntävät katsojat luotaan. Japanissa se on kuitenkin hyvin suosittu sarja, ja esimerkiksi Lucky Starissa nähtiin viittauksia siihen.

Giroron tuima ilmekin kertoo jo paljon itse hahmosta.

Vaikka Giroro onkin sammakkoa muistuttava avaruusolio, on hän yksi stereotyyppisimmistä hahmoista tuossa mieshahmotyypissä, mistä olen nyt jo useasti puhunut. Hän on Keroron maailmanvalloitusjoukkiosta se järjen ääni, joka aina muistuttaa, mitä nyt oltiinkaan oikeasti tekemässä. Hän on myös asehullu ja kaikista sotilaallisin Keroron sotajoukosta. Hänellä on vain yksi heikkous: Natsumi, jonka pippuriseen luonteeseen hän on ihastunut. Giroro kuitenkin hahmolle tyypillisellä tavalla hillitsee sekä tunteensa että ilmeensä ja pitää ne salassa.

Luukku 18: Ahiru

Princess Tutu ei ole ollenkaan yliarvostettu sarja. Se saisi olla tunnetumpikin. Tuntuu, että se on vain pienen yleisön herkkua, eivätkä kovinkaan monet ole hoksanneet sen olemassaoloa tai parhautta. Voi olla, että balettiteema ajaa joitakin katsojia pois, mutta koskaan ei saisi olla ennakkoluuloinen. Baletista ei tarvitse tykätä yhtään voidakseen tykätä Princess Tutusta.

Chiyon yhteydessä puhuin eräästä toisesta supersöpöstä animetytöstä, ja tarkoitin sillä Ahirua. Ahiru on sarjan päähenkilö, tyttöparka, joka on osaksi ankka, osaksi taikatyttö ja osaksi tavallinen, kömpelö ihminen. Ahiru on balettikoulussa, eikä todellakaan koulunsa parhaimmistoa. Tämä kaikki kömpelyys on jotain niin söpöä, etten kestä. Hänen ääninäyttelijällään on myös yksi erikoisimmista ja mieleenpainuvimmista äänistä, joita olen koskaan kuullut. Ahiru on lisäksi hyvin aito ja inhimillinen hahmo, johon on helppo kenen tahansa samaistua. Hän jaksaa olla pirteä ja sitkeä kaiken synkkyydenkin keskellä. Ahiru onkin melkeinpä lempinaishahmoni koko animesfäärissä.