Norio Wakamoto - sympaattinen mies vahvan äänen takana

Pääsin helmikuisessa Frostbitessa tekemään uuden aluevaltauksen: haastattelun tekemisen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja vähän jännitti, varsinkin kun kaikki muut lehdistötilaisuudessa olleet olivat ammattilaisia. Siinä missä muilla oli nauhurit ja liuta kysymyksiä, minulla oli vain pieni vihko johon raapustin kynä sauhuten. Tilaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, ja kokemuksenahan Wakamoton näkeminen oli ihan huikea. Kun mietin, miten voisin erottua haastattelullani kaikista muista Wakamotosta julkaistuista haastatteluista, en keksinyt muuta kuin oman näkökulmani mukaan tuomisen. Siispä haastattelun lomaan on piilotettu varovaista analyysiä myös miehen persoonasta. Jätän myös namedroppailun suosiolla Lohen siskoksille, jos siis kiinnostaa lukea tarkemmin jostain Wakamoton esittämästä hahmosta, suunnatkaa heidän tekemään haastatteluunsa.

Wakamoto aloitti kuvailemalla tyypillistä työpäiväänsä, joka kertoi jo aika paljon siitä, kuinka työlleen omistautunut Wakamoto on. Hän herää jo aamuviideltä ja aloittaa kehon rentoutuksella, meditoinnilla ja tunnin kuntoharjoittelulla. Hän käyttää omaa yhdistelmäänsä eri taistelulajimetodeista, jotka hän on kokenut hyödyllisiksi. Sen jälkeen Wakamoto kuuntelee omia, vanhoja äänityksiään ja harjoittelee niiden lausumista, yrittäen parantaa suoritustaan. Hän valitsee kolme ääntä tulevan päivän työn perusteella. Työpäivinä hän käyttää kolme ja vapaapäivinä jopa kahdeksan tuntia ääniharjoitteluun. Näin kaikki on valmista töihin mennessä, eikä töissä tarvitse enää harjoitella.

Kevätkauden ennakko

Kevätkautta on ehditty jo monessa paikassa haukkua heikoksi, vaikka se ei vielä ole edes kunnolla alkanutkaan. En ota siihen vielä kantaa, mutta jotain kertoo se, että alun perin olisin halunnut vähentää seurattavien sarjojen määrää, mutta en pysty koska niin monta sarjaa on pakko katsastaa.

Suurimmaksi osaksi kauteni koostuu hittimangojen sovituksista sekä jatkokausista. En yleensä itse lue mangaa ennen kuin olen katsonut siitä tehtyä animea. Tämä siksi, että ostan (tai lainaan) kaiken lukemani mangan, joten uusien, tuntemattomien sarjojen kokeileminen on aikamoista riskipeliä. Voi olla, että tälläkin kaudella tulevien sarjojen mangaversiot olisivat paljon parempia, ja ehkä niihinkin tulee tutustuttua tulevaisuudessa.

Shingeki no Kyoujin on näistä varmaan kaikkein tunnetuin tai ainakin eniten odotuksia herättävä. Manga arvosteltiin taannoin Anime-lehdessä, ja siitä lähtien olen ajatellut sen lukemista. Nyt pääsen sitten sopivasti katsastamaan sarjan animoituna ja voin sitten miettiä, ostanko mangaakin. Sarjan PV näyttää lupaavalta, ja Production I.G:ltä voi laatua odottaakin.

Minä katson japanilaisia piirrettyjä-video

Viime vuoden lokakuussa sain idean, josta lähti aika äkkiä muotoutumaan kokonaisuus, joka on lopulta tullut valmiiksi. Puhun siis tietysti Minä katson japanilaisia piirrettyjä -videoprojektista. Lopputulos on jotakuinkin samanlainen kuin suunnitelmatkin, joten projektin voi sanoa onnistuneen hyvin.

Projektin tuotannossa ei oikeastaan kovin kauaa mennyt. Työtunteja yhteensä ehkä 5-10. Kuvaukset pidettiin käytännössä DesuTalksissa ja Desucon Frostbitessa. Mahdollisuus oli myös lähettää itse kuvaamaa materiaalia minulle, ja yksi porukka oli jo kovasti näin tekemässäkin, mutta se sitten kaatui heidän päässään johonkin. Harmillista, koska heidän suunnitelmansa kuulostivat todella hyviltä. Frostbiten jälkeen editoin videon käytännössä kahdessa päivässä, samalla kun keräsin tekstiosallistumisia videoiden väliin.

Waksucon eli Frostbite 2013

Olin tällä kertaa Desuconissa uudenlaisessa roolissa kävijän sijasta: ohjelmanpitäjänä ja median edustajana. Kuvasin sekä lauantaina että sunnuntaina Minä katson japanilaisia piirrettyjä-videoprojektia. Ennakkofiilikset conista olivatkin siksi jännittyneet; muuten en olisikaan koko conista stressannut. Ohjelma ei kauheasti innostunut: muutamia katsottavia luentoja löytyi, mutta aika paljon oli tyhjiä välejä. Tämä johtui lähinnä cosplayohjelman paljoudesta ja siitä, ettei sarjakohtaista ohjelmaa ollut mistään minulle tutuista sarjoista.

Lauantaiaamu alkoi perinteisesti avajaisilla. En ole missannut niitä vielä yhdestäkään Desuconista, enkä missannut onneksi nytkään, vaikka lähellä oli. Edelleenkään avajaiset eivät yltäneet sille tasolle, mitä ne olivat vuonna 2010, kun Haruko Momoi lauloi ja Jussi Kari stalkkasi cossityttöjä videolla tai jotain siihen suuntaan. Olihan näytelmä hauska, mutta olisiko se toiminut paremmin videolla? Juontaja oli vähän kankea – sinällään showmiehen tuntuinen, mutta se paperista lukeminen ja muodolliset kysymykset kuulostivat hassuilta. Avajaisissa parasta on yleensä se, että ne nostavat confiiliksen korkealle, mutta tällä kertaa siinä ei ihan onnistuttu. Muuten kuitenkin ihan hyvä suoritus.

  

Ensimmäinen tunti meni conialuetta kartoittaessa. Käväisin lyhyesti vähän joka paikassa ja tein kaikki myyntipöytäsaliostokset. Puoli yhdeltä alkoi viimein Johanna Karin Hyvät, pahat ja älyttömät-luento, joka jäikin varmaan conin parhaaksi luennoksi, tai ainakin yhdeksi niistä. Johannaa on aina miellyttävää kuunnella, hänellä on hauskoja juttuja ja aihekin oli hauska. Sinällään päähän ei jäänyt mitään kauhean informaatiivista, mutta oli viihdyttävää päästä nauramaan kaikille pöhköille jutuille, mistä animea on tehty.

Studio Trigger – tulevaisuuden tähti?

Kokeilen välillä jotain uutta ja rohkeaa ja puhun tulevaisuudesta. Ja hieman menneisyydestäkin.

Kun Hiroyuki Imaishi lähti Gainaxilta joskus pari vuotta sitten, en osannut oikein järkyttyä, vaikka olisi varmaan pitänyt. Tykkäsin jo silloin Imaishista, en vain tiennyt vielä siitä. Vasta oikeastaan sen uutisen myötä tajusin, kuka oli (ainakin yksi) pääpahis Panty & Stockingin, Dead Leavesin, FLCL:n ja Gurren Lagannin takana. Tykkään eniten siitä animaatiotyylistä, niistä terävistä kulmista, tummista varjoista ja väreistä sekä aivan ihanista räjähdyksistä ja savupilvistä. Samankaltaisuutta on myös Takeshi Koiken Redlinessa, jossa Imaishillakin oli näppinsä pelissä.

Talvikauden alkupuolisko

Olen auttamattomasti myöhässä tämän kanssa, mutta ehkä näin muutaman jakson jälkeen sarjoista onkin vähän järkevämpää sanottavaa kuin vain yhden. Tosin tällä kertaa muutamissa sarjoissa oli sellainen ykkösjakso, että niistä on pakko sanoa myös muutama sananen. En ole varma, olenko täysin ajan tasalla jokaisessa sarjassa, joten laitan oheen myös katsomani jaksomäärän.

AKB0048 Next Stage

Jaksoja katsottu: 4/13

Innostusaste: 4/5

Vieläkin jaksaa ihmetyttää se, miten hyvä tämä sarja on, ainakin tyttöbändin mainosanimeksi. Ensimmäinen jakso oli tosin vähän surkea – siinä tapahtui ihan liikaa ihan liian nopealla tempolla. Jos ensimmäinen jakso ei olisi ollut tutustuttamis- tai muistutusjakso, olisi sen juoni luultavasti sovitettu kahteen jaksoon, tai ainakin alun konsertti otettu pois aikaa viemästä. No, sen jälkeen sarja on kuitenkin toiminut samalla tavalla kuin ensimmäinenkin kausi. Jostain syystä äänestystulostenjulkistustilaisuuspuheiden kaltaiset jutut onnistuvat koskettamaan, ja varsinkin kolmosjakson lopussa Mimorin valitseminen sai jo itkun kurkkuun. Eiköhän sitä itkemistä tule harrastettua koko loppusarjan ajan, sen verran tunteisiin vetoavaa hommaa tämä on. AKB48:n uusin skandaali tosin varjostaa tätäkin sarjaa. En yhtään hyväksy japanilaista idolijärjestelmää ja toivon vähän, että koko instituutio kaatuu tai kokee suuren muutoksen vielä jonain päivänä. Tiedä sitten millainen skandaali siihen vaadittaisi. Mielestäni siinä liikutaan kuitenkin jo ihmisoikeuksien rajalla, vaikka tytöt nyt tietysti ovat ainakin jossain määrin vapaaehtoisesti mukana hommassa. Mutta eipä siitä sen enempää, en ole alan asiantuntija enkä edes AKB48:n fani joten parempi jättää syvemmät analyysit muille.

Syyskauden päättyneet sarjat

Lupasin 2012-loppupostauksessani katsoa syyskauden sarjat ”mahdollisimman äkkiä” loppuun. Onneksi en sen suurempia aikatauluja lupaillut, sillä taas tuli bakagaijin-sarjat tielle aloitettuani ilmaisen Viaplay-kokeilukuukauden ja Ugly Bettyn katsomisen. Nyt sain kuitenkin viimein kaikki syyskauden jo loppuneet sarjat katsottua.

  

Hoidetaanpas ensimmäisenä alta luultavasti kauden huonoin katsomani sarja K. Katsoin sen suhteellisen nopeasti loppuun ihan vain siksi, että pääsen äkkiä valittamaan, kuinka surkea sarja se on. En muista, milloin viimeksi olisin vihannut noin paljon jonkun sarjan hahmoja. Siis ihan jokaista! Neko saa ärsyttävimmän hahmon palkinnon, Kuro tylsimmän. Päähenkilö Shirokin oli niin perinteinen päähenkilö kun vain voi olla. Sinällään sarjassa oli ammattimaiset ja hyvät ääninäyttelijät: he nimittäin kuulostivat ihan yhtä ärsyttäviltä kuin hahmonsakin. Daisuke Namikawan Italia-ääni särähti korvaan ja pahasti, Nekossa varmaan ärsyttävintä oli juurikin ääni. Päähenkilöiden lisäksi myöskään sivuhahmoista ei löytynyt yhtäkään kivaa hahmoa, joko hekin olivat yhtä ärsyttäviä tai sitten täysin yhdentekeviä.

Jokseenkin laimeat talvikausifiilikset

En ole tosiaan ollut kovin aktiivisesti mukana animetouhuissa nyt parin kuukauden aikana, joten talven ennakkofiiliksetkin ovat jääneet vähäisiksi. Muutamia sarjoja on toki hehkutettu, mutta kovin paljon ei tuttuja tai kiinnostavia nimikkeitä kaudelta tunnu löytyvän. Se on tosin ihan hyvä, koska en kauhean montaa sarjaa jaksaisi tai ehtisi seuratakaan. Edelliseltä kaudelta on vielä monta sarjaa rästissä ja osa jatkuukin, joten niissäkin riittää katsottavaa.

Ainut jatkokausi itselleni on AKB0048 Next Stage. Idolirymistely jäikin aika lailla kesken, ja on ihanaa, että siitä saatiin toinen kausi. Tykkäsin ensimmäisestä kaudesta yllättävän paljon, ja toista on jo odotettukin. Luultavasti tällä kaudella juoni alkaa kulkemaan vähän reippaammin, ensimmäisellä kun piti esitellä hirveä kasa hahmoja. Toisaalta muutamia hahmoja jäi käsittelemättäkin, joten eiköhän sivuhahmoihin saada vielä syvennystä.