Desucon - Sunday

Sunnuntaiaamu alkoi coniin liittymättömästi Heinolan lintutarhassa vierailulla, pitihän nyt luonani majoittuneille näyttää Heinolan ainut nähtävyys. Ei ollut kun vasta kolmas kerta tämän kesän aikana kun siellä kävin, mutta aina yhtä kivoja lintuja. Tästäkin huolimatta oltiin ihan ajoissa Sibeliustalolla.

Mainitsin koko lintutarhareissusta ihan vaan koska halusin tämän kaverin tänne.

Desucon - Lördag

Lauantain conipäivä alkoi neljän tunnin yöunien jälkeen aikaisin kello yhdeksältä. Ensimmäiset tunnit menivät pelihuoneessa Mario Kartia pelatessa ja myönnän olleeni avuttoman surkea.

Tällä kertaa päätin mennä katsomaan molemmat kunniavierasohjelmat ettei kävisi niin kuin aikaisemmin: kadun, etten mennytkään. Mistä sitä tietää, vaikka joskus tulevaisuudessa alkaakin fanittaa vieraita, vaikka he eivät tällä hetkellä olisikaan omia suosikkeja. Akemi Okamuran haastattelu oli oikeastaan hyvin perinteinen ääninäyttelijähaastattelu eikä pahemmin mitään uutta tullut opittua, mutta ainakin Okamura antoi paljon ääninäytteitä! Kysymyksiin hän tosin vastasi aika lailla poliitikon elkein, useinkaan ei varsinaiseen kysymykseen tullut vastausta tai hyvin lyhyt sellainen. Kertoi Okamura kuitenkin ostaneensa Muumilimua ja pitäneensä siitä!

Desucon - Freitag

Jaan nyt nämä conpostaukseni kolmeen osaan päivien mukaan. Sunnuntain postauksessa varmaan kerron sitten lisäksi vielä palautetta yleisistä asioista. Aloitetaan nyt vähän kevyemmin lyhyellä perjantailla.

Heti alussa olikin koko conin kovin juttu. Avajaisissa oli taas sama juontaja kuin Frostbitessa, enkä osaa oikein vieläkään päättää, pidänkö hänen tyylistään. Toisaalta se tuo vähän lisää showmaisuutta, toisaalta se tuntuu vähän teennäiseltä. Saatiin muuten myös valotikut! Avajaiset aloitettiin ihan kivasti maskottien esittelyllä, ja nähtiinpä siellä viimein joku Talks-anikikin. Kaikki muodollisuudet hoidettiin pois alta, eikä niistä pahemmin mitään jäänyt mieleen. Visual Gay tuli sen jälkeen taas pilaamaan avajaiset. Ei siinä mitään, selkeästi olivat harjoitelleet ja varmasti käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa siihen ja kunnioitan sitä, mutta suoraan sanottuna ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Olisi voinut kiinnostaakin jos tarina olisi ollut suoraviivainen, mutta kun näytettiin lyhyitä kohtauksia vähän sieltä täältä ei kärryillä voinut mitenkään pysyä.

Sain vaan tosi huonoja kuvia avajaisista, mutta kai noi Ilonan sääret kompensoi.

Minuuttiaikatauluni Desuconiin

Koska joku Desucon on jo ylihuomenna eikä kukaan kuitenkaan enää huomenna ehdi mitään blogeja lukea, taidan kirjoitella aiheesta nyt. Kuten aina, olen taas menossa Desuun koska paras con ja läheinen sijainti.

Good times.

Takatalvi eli kuinka olen hidas mato

...Mutta sain sentään viimein kaikki talvikauden animet katsottua! Aplodit minulle! Amnesian katsoin jo ajat sitten ja muista oli jäänyt kaksi jaksoa roikkumaan. Mimiconin jälkeisessä huumassa sain ne viimein katsottua. Jotenkin tämä animeharrastus on jäänyt kokonaan kaikkien kivojen länkkäritelkkarisarjojen myötä, mutta Mimiconista sain uuden kipinän.

Täältä löytyy alkufiiliksiäni sarjoista sekä linkit niiden MAL-sivuille. Ihan vain muistutukseksi, eiköhän kaikki ole jo unohtanut mitä sarjoja talvikaudella meni.

"Me haluttiin vaan pitää con Mikkelissä, koska se on kivaa" eli Mimiconin ensiaskeleet

Olin varsin iloinen kuullessani, että omille hoodseilleni syntyy uusi con. Asun tunnin ajomatkan päässä Mikkelistä, joten pystyin hyvin menemään kotiin yöksi. Ajattelin meneväni Mimiconiin joka tapauksessa, mutta innostusta nosti myös laadukkaan oloinen puheohjelma, tajuttoman kauniin näköiset tilat ja se, että sain siskoni kaapattua mukaan lauantaiksi.

Mikaeli löytyi yllättävän helposti. Olimme paikalla joskus puolen yhden aikoihin, ja ensimmäinen tunti meni kierrellessä conipaikkaa. Tapahtumaan oli saatu mukavasti myös myyjiä, vaikka järjestäjät vähän valittivat joidenkin pääkaupunkiseudun firmojen ilmoittaneen conin olevan liian kaukana. Taidekujalle meni taas puolet rahoistani, niin ihania juttuja ihmiset myivät. Tuntuu muutenkin koko rahankulutukseni siirtyneen sille puolelle. Annetaan kuvan puhua puolestaan. Melkein kaikki mitä ostin oli joko käytettyä tai itse tehtyä, yritetään jatkaa samalla linjalla.

Conilootti lauantailta, sunnuntaina mukaan liittyi vielä pari mangaa

Norio Wakamoto - sympaattinen mies vahvan äänen takana

Pääsin helmikuisessa Frostbitessa tekemään uuden aluevaltauksen: haastattelun tekemisen. En ole koskaan sellaista tehnyt ja vähän jännitti, varsinkin kun kaikki muut lehdistötilaisuudessa olleet olivat ammattilaisia. Siinä missä muilla oli nauhurit ja liuta kysymyksiä, minulla oli vain pieni vihko johon raapustin kynä sauhuten. Tilaisuudesta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis, ja kokemuksenahan Wakamoton näkeminen oli ihan huikea. Kun mietin, miten voisin erottua haastattelullani kaikista muista Wakamotosta julkaistuista haastatteluista, en keksinyt muuta kuin oman näkökulmani mukaan tuomisen. Siispä haastattelun lomaan on piilotettu varovaista analyysiä myös miehen persoonasta. Jätän myös namedroppailun suosiolla Lohen siskoksille, jos siis kiinnostaa lukea tarkemmin jostain Wakamoton esittämästä hahmosta, suunnatkaa heidän tekemään haastatteluunsa.

Wakamoto aloitti kuvailemalla tyypillistä työpäiväänsä, joka kertoi jo aika paljon siitä, kuinka työlleen omistautunut Wakamoto on. Hän herää jo aamuviideltä ja aloittaa kehon rentoutuksella, meditoinnilla ja tunnin kuntoharjoittelulla. Hän käyttää omaa yhdistelmäänsä eri taistelulajimetodeista, jotka hän on kokenut hyödyllisiksi. Sen jälkeen Wakamoto kuuntelee omia, vanhoja äänityksiään ja harjoittelee niiden lausumista, yrittäen parantaa suoritustaan. Hän valitsee kolme ääntä tulevan päivän työn perusteella. Työpäivinä hän käyttää kolme ja vapaapäivinä jopa kahdeksan tuntia ääniharjoitteluun. Näin kaikki on valmista töihin mennessä, eikä töissä tarvitse enää harjoitella.

Kevätkauden ennakko

Kevätkautta on ehditty jo monessa paikassa haukkua heikoksi, vaikka se ei vielä ole edes kunnolla alkanutkaan. En ota siihen vielä kantaa, mutta jotain kertoo se, että alun perin olisin halunnut vähentää seurattavien sarjojen määrää, mutta en pysty koska niin monta sarjaa on pakko katsastaa.

Suurimmaksi osaksi kauteni koostuu hittimangojen sovituksista sekä jatkokausista. En yleensä itse lue mangaa ennen kuin olen katsonut siitä tehtyä animea. Tämä siksi, että ostan (tai lainaan) kaiken lukemani mangan, joten uusien, tuntemattomien sarjojen kokeileminen on aikamoista riskipeliä. Voi olla, että tälläkin kaudella tulevien sarjojen mangaversiot olisivat paljon parempia, ja ehkä niihinkin tulee tutustuttua tulevaisuudessa.

Shingeki no Kyoujin on näistä varmaan kaikkein tunnetuin tai ainakin eniten odotuksia herättävä. Manga arvosteltiin taannoin Anime-lehdessä, ja siitä lähtien olen ajatellut sen lukemista. Nyt pääsen sitten sopivasti katsastamaan sarjan animoituna ja voin sitten miettiä, ostanko mangaakin. Sarjan PV näyttää lupaavalta, ja Production I.G:ltä voi laatua odottaakin.