Desucon Frostbite 2016

Frostbitesta on taas selvitty, onneksi tänään on vapaapäivä joten conista voi toipua ihan kotioloissa.

Perjantaina tuli lähinnä käväistyä Sibeliustalolla. Menin kaverilleni etkoille neljältä ja päädyttiinkin sitten kiinalaiseen syömään sekä hengaamaan, ja jätettiin avajaiset ja kaikki muukin välistä. Avajaiset olikin ainut, mitä olisin perjantaina halunnut mennä katsomaan, mutta eipä se mitenkään pakollista ollut. Ehkä vähän puuttui se yhteisöllisyyden tunne alkuconista joka nimenomaan avajaisissa syntyy. Kuudelta kuitenkin saavuttiin paikalle, vein kirpputorille tavaraa ja hengattiin pari tuntia Metsähallissa ennen kuin koti, sauna ja poikaystävä kutsuivat.

3D animessa - kuka sitä tekee ja miksi

Desucon Frostbite 2015

Desucon Frostbite oli siitä erityinen con minulle, että se oli ensimmäinen kerta kun asun samassa kaupungissa missä con pidetään, sekä mahdollisesti peräti viimeinen animecon mihin päädyin menemään (riippuen vähän millaisia kunniavieraita ja muita yllätyksiä tulevat Desuconit lupaavat). Muuten se ei ollut mitenkään kauhean ihmeellinen: kunniavierasohjelmassa se oli paras tämänastisista coneista joissa olen ollut, mutta jäi muilta osin vähän laimeaksi.

Perjantaina oli tarkoitus viedä kirpputorille menevät tavarat ajoissa ennen avajaisia, mutta tulin kuitenkin liian myöhään, sillä kirppikselle oli pitkät jonot ja lisäksi järjestelmätkään eivät toimineet. Kirppu-systeemi muuten oli nerokas tulostettavine hintalappuineen, mutta tavaroiden syöttö järjestelmään tapahtumapaikalla huonon nettiyhteyden yli ei vaikuttanut kovinkaan tehokkaalta. Lopulta jätin omat tavarani kirppikselle vasta Rakuen Tsuihon jälkeen.

Giovanni's Island & Mizuho Nishikubo @ SLA

Terveiset Skotlannista! Vietän tämän syksyn Glasgow'ssa vaihdossa, opiskelen lähinnä pelisuunnittelua. Animea en ole puoleen vuoteen katsonut, lähinnä poikaystävän viihteellisen suuntautumisen takia, mutta kun kerran oli tilaisuus osallistua animetapahtumaan Suomen ulkopuolella ja vieläpä varsin vähällä vaivautumisella, pitihän siihen tarttua.

Scotland Loves Anime on tapahtuma, joka koostuu lähinnä elokuvanäytöksistä. Se sijoittuu sekä Glasgow'hun että Edinburghiin, ja viime viikonloppuna oli Glasgow'n osuus tapahtumasta. Elokuvalistalla olisi ollut pari muutakin itseäni kiinnostavaa leffaa, mutta lopulta päädyin menemään vain Giovanni's Islandiin, ja sinnekin suurimmaksi osaksi siksi, että elokuvan ohjaaja oli paikalla ja piti puolen tunnin haastattelusession elokuvan jälkeen. Elokuvien lisäksi tapahtumassa on myös koulutusosuus, joka on suunnattu lähinnä animaatio-opiskelijoille.

Desucon Frostbite 2014

Frostbiten ennakko-odotuksistani voi lukea täällä.

Yleistunnelma

Desucon Frostbite oli ensimmäistä kertaa kolmipäiväinen. Siinä missä kesällä järjestely on ihan hyvä kun suurimmalla osalla luultavasti on kesälomaa, oli talviperjantaille laajentaminen vähän ongelmallista joillekin. Kun nyt itse asun lähistöllä ja olin neljään asti Lahdessa koulussa, ei minulla ollut tämän kanssa mitään ongelmaa - tosin tuntui hassulta, kun perjantaina piti vielä lenkittää koira, siivota, käydä töissä, mennä sukulaisten kanssa lounaalle ja olla vielä pari tuntia koulussakin ennen itse conin alkamista viideltä (älkää kysykö miten ehdin tehdä kaiken).

Toisaalta toisten onnettomuus on toisten onni - perjantain hankaluus näkyi suoraan ihmisten määrässä eikä koskaan ole tuntunut yhtä mukavalta olla Sibeliustalolla sen väljyyden vuoksi. Elättelin jo toiveita että con olisi yhtä tilava jatkossakin, mutta kyllähän se sitten täyttyi viikonlopuksi. Sentään samanlaista tungosta kuin edellisinä vuosina ei päässyt syntymään, kaikkialla mahtui kävelemään, myyntisalissa ja taidekujalla ei tarvinnut käyttää kyynärpäätaktiikkaa ja ainut missä ei ollut tilaa olivat luentosalit.

Pääsali vähän uudenlaisesta kuvakulmasta

Frostbite 2014 - Ennakkotunnelmat

Jostain syystä tällä kertaa Frostbitea odottaa ihan eri tavalla kun aiemmin mitään coneja. Yleensä vaikka ei olisikaan mitään ihmeempiä suunnitelmia coniin, niin silti vähän jännittää ja miettii että meneekö nyt kaikki kuten pitäisi. Pieni huoli on ehkä siitä paheneeko flunssa mutta muuten on aika rento fiilis. Toisaalta ehkä se jännitys on aina ihan hyvästäkin, voi nimittäin olla että sen puuttumisen (ja arkielämän mahtavuuden) takia ei pääse ihan täysin siihen conifiilikseen.

Sekin on nyt tällä kertaa vähän erilaista, että en ole nyt yhtään varma mihin ohjelmiin loppujen lopuksi pääsen, riippuu nimittäin seurasta. Mutta onhan siellä muutamat ohjelmat jotka houkuttelisi.

Shievanimen vuosi 2013

Viime vuonna tein samanlaisen postauksen, joten miksipä en nytkin. Varsinkin, kun juuri tällä hetkellä on hyvä katsoa vähän taaksepäin ja miettiä, mihin tässä vuoden aikana on tultu.

Viime vuonna oikeastaan vasta kunnolla aloitin tämän blogin pitämisen. Silloin postauksia kertyi peräti 74, tänä vuonna ”vain” 44. Viime vuoden jaksobloggaukset, jotka eivät laadultaan olleet kovin hyviä, nostavat blogausten määrää. Totta puhuen olen vähän yllättynyt siitä, että olen ilman niitä saanut noinkin monta postausta aikaan. Tosin tänä vuonnakin joulukalenteri vie 25 postausta itselleen. Keskimäärin kuitenkin sellainen 3 blogausta per kuukausi on syntynyt, ja se on mielestäni tällaiselle blogille aika hyvä tahti.

Luukku 24: Länkkäri vs. animeopening

Olen tässä lähiaikoina alkanut kiinnittää huomiota myös näyteltyjen, lähinnä amerikkalaisten tv-sarjojen openingeihin, ja vähän harmitellut niiden laadun tasoa. Samanlaista openingkulttuuria ei länkkärisarjojen kohdalla näytä ollenkaan olevan kuin animeopeningien kohdalla, ja siksi valikoima vaihtelee laidasta laitaan. Joissain sarjoissa näytetään vain sarjan nimi muutaman sekunnin ajan (soisin tällaista 5 minuutin animeihinkin), joissain on vähän pitempi opening jossa on lähinnä näyttelijöiden nimet mutta ei oikeastaan mitään muuta järkevää sisältöä ja joillain on sitten ihan kunnolliset openingit, jotka ovat muuten suht samanlaisia kuin animessakin mutta yleensä hahmojen esittelyssä mainitaan näyttelijän nimi. Ehkä suurin ero animeopeningeihin on se, että mitään kivaa poppia ei ole koskaan missään sarjassa ja kaikki openingbiisit on ihan tylsiä.

Luukku 23: Shingeki no Kyojin

Joo, en voinut kirjoittaa openingeista mainitsematta tätä tämän vuoden hittiä. Olisin halunnut olla mainitsematta sitä koska hipsteriys ja uniikkius, mutta pakkohan se on koska on se Guren no yumiya vaan niin kova biisi.