Onii-chan no baka!

Tsuritaman seiskajakso oli taas aika draamaisa. Lähinnä keskityttiin Natsukin perheeseen, joka kulminoitui nyt ihan kunnon riitaan Natsukin ja hänen isänsä välillä. Jotenkin ehkä itseäni järkytti aika paljon se, että Natsuki löi siskoaan. En tiedä, mitenkä yleistä fyysinen riitely on japanissa, mutta jotenkin tuntui todella väärältä, että poika lyö pientä tyttöä, oli se sitten sisko tai ei.

Rusketusraidat

Pahoittelut viivästyksessä, satuin olemaan viime viikolla Saksassa ja tämä viikko on mennyt siitä palautumiseen sekä henkisesti että fyysisesti. Lupaan blogata seuraavasta jaksosta hieman nopeammin. 

Loharikaveri

Haino haino ja cosplaysuunnitelmia

Tsuritaman viidennestä jaksosta näki, että sarja on lähestymässä puoltaväliä. Kaikki hahmot on nyt esitelty, ja päähenkilönkin hahmo on kehittynyt jo sen verran, että hänestä saattaa sittenkin olla maailmanpelastajaksi. Jakson lopussa oli jonkinlainen kooste siitä, kuinka Yuki on nyt saanut ystäviä ja itsevarmuutta. Tiivistettynä ”opin nauramaan ääneen”. Jakson loppu tuntui hieman sellaiselta, mihin joku sarja voisi oikeastikin loppua. Se luultavasti tarkoittaa, että alun leppoisat kalastelut ovat ohi, ja ensi jaksossa ryhdytään tositoimiin.

Yuki ja onnistumisen ilo

Kireitä siimoja

Tsuritaman nelosjaksosta tuli viimein se fiilis, mitä olen sarjan alusta lähtien odottanut: tekee mieli kaivaa isän vanha virveli jostakin ja alkaa kalastaa. Kyseisellä virvelillä ei koko sen monivuotisena elinaikana ole saatu yhtään kalaa, vaikka kovasti on joka kesä yritetty. Pari kesää sitten käytiin peräti isän kanssa veneellä asti kalassa (mikä oli aika once in a lifetime-kokemus tällaiselle komeronörtille kuin minä), ja sen retken saalis oli vain katkennut siima. Mikään mamelukkikala sitä ei suinkaan napannut, vaan se taisi takertua lumpeenlehtiin tai muihin vesiheiniin. Nyt olen kuitenkin hyvin optimistinen kesää odotellessa: ehkä Natsukin ohjeilla virveli pyydystäisi ensimmäisen kalansa. (Mato-ongella sen sijaan olen saanut sateisella säällä kymmeniä särkiä, jotka olivat tosin catch-and-release-kamaa.) 

Kevätkauden mattimyöhäiset

Kauden yhtä suurimmista hypetyksen kohteista, Hyoukaa, sai odotella hieman pitempään kuin muita sarjoja. Tällä hetkellä siitä on nähty kaksi jaksoa. Täytyy myöntää, ettei se iskenyt minuun ihan niin täysillä, kuin varmasti moniin muihin. Animaatio on totta kai todella nättiä, mutta mitäpä muutakaan voi KyoAnilta odottaa? Hyouka lunastaa siis siltä osin omat odotukseni, muttei välttämättä ylitä niitä. Juoneen suhtauduin vähintäänkin skeptisesti, mutta vielä se ei ole ainakaan tylsäksi käynyt. Tosin viikon mysteeri-konsepti ei pidemmän päälle kuulosta kovin hyvältä, varsinkin, kun mysteerit ovat loppujen lopuksi aika yksinkertaisia.

Viime jaksossa cliffhangeriin jäänyt Chitandan tapaaminen vaikuttaa kyllä ihan mielenkiintoiselta.

Enoshima Bowl

Tsuritaman kolmosjakso oli taattua Tsuritamaa. Taas uusi kalastusjuttu opittavana, taas muutamia mummon viisauksia, ja juonikin eteni hiukan. Yleisesti ottaen jaksossa ei kuitenkaan ihan kauhean paljon ehtinyt tapahtua ainakaan mitään merkittävää, lähinnä keskityttiin Yukin hahmokehitykseen (ja angstaukseen). Nostan nyt kuitenkin muutamia kohtauksia esille.