Takatalvi eli kuinka olen hidas mato

...Mutta sain sentään viimein kaikki talvikauden animet katsottua! Aplodit minulle! Amnesian katsoin jo ajat sitten ja muista oli jäänyt kaksi jaksoa roikkumaan. Mimiconin jälkeisessä huumassa sain ne viimein katsottua. Jotenkin tämä animeharrastus on jäänyt kokonaan kaikkien kivojen länkkäritelkkarisarjojen myötä, mutta Mimiconista sain uuden kipinän.

Täältä löytyy alkufiiliksiäni sarjoista sekä linkit niiden MAL-sivuille. Ihan vain muistutukseksi, eiköhän kaikki ole jo unohtanut mitä sarjoja talvikaudella meni.


AKB0048:sta ei ole kovinkaan paljon lisättävää. Toinen kausi oli ihan jees muuten, mutta vähän epätasainen. En odottanut näkeväni tässä sarjassa sellaisia derppailuja. Onneksi ne poisluettuna sarja näytti edelleen todella hienolta, ja kyllähän sitä rahaa oli selvästi käytetty.

Tällaisia derppailuja

Kuten ensimmäinen kausi, tämäkin tarjosi suuria tunteita ja eeppisyyttä, varsinkin loppupuolella. Kauden juoni ei lopuksi ollut kauhean vakuuttava, mutta ihan hyvä että sellainen edes oli. Tuli kuitenkin viimeisen jakson jälkeen fiilis, että eiköhän tämä ollut tässä. Ensimmäisen kauden jälkeen ajatteli, että tämän on ihan pakko saada jatkoa. Nyt tuntui, että vaikka nyt ihan kaikki ei ehkä selvinnytkään, niin tarina saatiin hyvin purkkiin. En odota kolmatta kautta, mutta jos sellainen tulee, niin en pane pahaksenikaan.

  
Tamako Market ei lopulta ollutkaan ihan niin kova sarja kun aluksi tuntui. Mielestäni koko prinssijuonen olisi voinut jättää pois. Oikeastaan Dela, Choi ja kaikki minkä lie kaukaisen saaren asukkaat olisi voinut heivata roskakoriin ja kertoa pelkästään draamasta tämän maailman hahmojen välillä. Luulin muuten koko sarjan alkupuoliskon ajan, että Dela ja kumppanit tulivat jostain toisesta ulottuvuudesta, mutta ilmeisesti niin ei ollut, kun kustikin polki sinne. Kai jossain etelän saarella sitten on puhuvia videoprojektorilintuja.

Vaikka sarja nyt ei kauhean merkittävä ollut ja tuskin koskaan katson sitä uudestaan, niin en kadu sen katsomista ihan vain yhden hahmon takia. Nimittäin Tamakon isän. Se oli aivan älyttömän sympaattinen hahmo kaikkine punasteluineen. Ai vitsit. Mochin isäkin oli hauska hahmo, ja heidän välistä kähinöintiä oli ihan liian vähän.

Elin siinä käsityksessä, että olisin kirjoittanut Amnesiasta *johonkin* heti sen katsomisen jälkeen, mutta joko muistan väärin tai sitten tiedosto on hukkunut jonnekin. Pitää siis yrittää muistella, mitä siitä oli tarkoitus sanoa. Hommahan meni lopulta niin, että vaikka sarja sinällään oli kauden huonoin, katsoin sen silti innokkaimmin. Se juoni vain koukutti, halusin tietää mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu. En nyt tiedä, saatiinko kaikkea selville ja oliko se selville saatu sitten mitenkä järkevää settiä. Ei tainnut olla, kun en muista yhtään mitä oikeasti tapahtui. Tuntui, että selitys kaikelle oli jotenkin todella typerä ja vähän epälooginenkin.

Hahmoihin en onnistunut tykästymään. Päähenkilön nimettömyys oli ainut erikoinen asia hahmossa. Pojat olivat suurimmaksi osaksi ihan siedettäviä (Belts-kunia lukuunottamatta), mutta ketään lempparia ei heidän joukostaan löytynyt. "Paras" juonikaari oli Toomalla. En vaan saa tarpeekseni siitä, kuinka se jätkä vangitsi päähenkilön johonkin häkkiin pehmolelujen keskelle ja voi hyvä luoja, en voi lopettaa nauramista. Koko homma oli niin absurdi. Jaksan vieläkin nauraa ajatukselle siitä, että päähenkilö valitsisi Tooman ja sanoisi antavansa anteeksi törkeän vapaudenriiston sekä myrkytyksen, koska "Tooma yritti vain suojella minua". En todellakaan uskonut, että tämä sarja olisi uskaltanut tehdä jotain tuontapaista. Toisaalta vähän pelottaa, että joku nuori likka saa kuvan että tuollainen on ihan normaalia teiniromanssia.

Sasami-sanin ganbaroin viimeisenä loppuun. Ei se ihan huono sarja ollut, mutta ei kyllä vakuuttanutkaan. Eniten hommassa mätti käsikirjoitus ja sen hajanaisuus. Vielä ihan viimeisessä jaksossa tuli jotain uusia hahmoja, joista ei saatu tietää mitään. Sarja ei tuntunut etenevän oikeastaan minnekään. Ainut kehitys tapahtui jo ihan ensimmäisissä jaksoissa, kun Sasami saatiin ulos hikikomerostaan. Loppuaika draamailtiin äidin, kavereiden ja aika tyhjänpäiväisten vihollisten kanssa. Sarja kyllä näytti kivalta, kuten SHAFTilta osasi odottaakin, mutta kaikki muu meni vähän päin mäntyä.

Kevätkauden postaus taitaa jäädä tekemättä, koska päädyinkin katsomaan tällä hetkellä vain Shingeki no kyoujinia. Aku no hanaa kokeilin myös yhden jakson ajan, mutta droppasin tylsyyden takia. Mahdollisesti kirjoitan Shingekistä sitten sen loppuessa. Tiivistettynä: aivan mahtava sarja ja palautti uskoni animeen ja miksi sitä tulee vain yksi jakso viikossa.