Hourou Musukon luin myös mangana, mutta se on sellainen sarja, missä anime antaa jotain lisää mangan lukeneille. Anime on lähinnä tietynlainen tulkinta kyseisestä mangasta, eikä se kata koko sarjaa, mutta mielestäni siihen on valittu ihan hyvä osa tarinasta. Sen lisäksi sarja antaa myös visuaalisesti lisää mangalle. Mangassahan ei tietenkään ole värikuvia, ja anime taas on väritetty aivan ihanalla tavalla. Se mukailee tietysti mangan värisivujen tyyliä vesiväreineen, mutta on kuitenkin omanlaisensa. Hourou Musuko on visuaalisesti ehkä nätein ja pehmoisin sarja, jonka olen nähnyt. Tarina ja hahmot ovat myös todella sympaattisia. Tämä on todella sellainen sarja, jonka toivoisin kaikkien muidenkin katsovan. Siis suunnilleen kaikkien maailman ihmisten.
Mainitaan samaan syssyyn vielä saman mangakan sarja Aoi Hana. Mangaa en ole lukenut, mutta anime oli myös varsin sympaattinen. Ihan yhtä nätti ja pastellinen se ei ollut kuin Hourou Musuko, mutta lievitti kuitenkin nätteys- ja ihanuusnälkääni joksikin aikaa.
Aoi Bungaku on antologiasarja, jossa on animoituna Japanin kirjallisuuden klassikoita. Lähes jokainen jakso on oma tarinansa, ja jokaisella tarinalla on oma jakso-ohjaajansa. Siispä sarja on todella monipuolinen, mutta nimensä mukaisesti sarjan yleistunnelma pysyy koko ajan sinisenä, eli jos ei masentavana niin ei kovin iloisenakaan. Katsoin sarjan itse masentuneena enkä välttämättä suosittele muille sellaista kokemusta. Muistot sarjasta eivät siis ole kauhean hyvät sen osalta, mutta se on laadukkaasti tehty sarja ja esittelee japanilaista kirjallisuutta. Jos siis olet yhtään kiinnostunut Japanin kulttuurista animen ulkopuolellakin, suosittelen erittäin vahvasti sarjan katsomista.
Itse olen sarjan adaptoimista kirjoista lukenut Kokoron ja Ningen Shikkakun (löytyvät suomeksi käännettyinä). Anime ei seuraile kirjojen juonia täysin kirjaimellisesti ja saattaa jopa tehdä asioita täysin eri tavalla, mutta ovat kuitenkin tyyliltään uskollisia adaptaatioita ja niistä saa hyvän yleiskuvan alkuperäisteoksesta. Anime on Madhousen tekemä, ja laatu on sen mukaista. Mitään kauhean erikoisia taiteellisia kikkailuja ei ole, vaan perushyvää animaatiota.
Danshikosta olen kirjoittanut blogiin jo sen ilmestyessä, enkä muista siitä ihan kauheasti mitään joten kovin paljon ei ole lisättävää. Sen verran kuitenkin muistan, että huutonauroin aika monta kertaa sitä katsoessani. Animaatio ei ole kauhean hyvää, mutta vitsit sitäkin parempia. Danshiko ei tietääkseni kauhean tunnettu sarja ole, ja haluaisin tuoda sen mahdollisen monen ihmisen (varsinkin lukiopojan) tietoisuuteen. Katso siis, jos sinusta samat asiat ovat hauskoja kuin lukiopoikien mielestä (ei enää pierujuttuja onneksi siinä iässä). Itse ainakin aion katsoa uudestaan.
Katsoin sekä Fate/Stay Nightin (uuden version) sekä Fate/Zeron tänä vuonna, mutten kirjoittanut mitään tänne koska en olisi osannut sanoa muuta kuin hehkuttaa hienoa animaatiota varsinkin Fate/Stay Nightin loppujaksoissa. Tajusin silloin, että tämän takia katson animea.
Tarina ei ollut minulle tuttu, mutta sarjaan pääsi ihan hyvin sisälle. Katsoin sarjat “väärässä” järjestyksessä, mutta sekään ei ihan kauheasti haitannut. Hahmot ja tarina eivät tulleet omiksi lemppareikseni, mutta olivat kuitenkin sen verran mielenkiintoisia että odotan innolla sitä Heaven’s feel-leffaa, jollainen piti kai joskus tulla? Alkuperäisteokseen tutustumiseen ei valitettavasti ole aikaa.
Joka tapauksessa voin suositella nimenomaan UBW-animea kaikille niille, jotka haluavat tähän tuoteperheeseen tutustua vähintään sen takia, että halua päästä kärryille siitä, mistä puhutaan.
AKB0048-tagilla löytyy näköjään blogistani peräti kuusi postausta, ja tämä tulee olemaan jo seitsemäs. En ollut suuri AKB48-fani ennen tämän katsomista enkä ole vieläkään, mutta sen sijaan animesta tykkäsin todella paljon. Mikä voisi olla parempaa, kuin avaruusidolit? Ja vaikka minusta ei AKB48-fania tullutkaan, niin tykkään kyllä biiseistä.
Suosittelen kaikille, jotka tykkäävät idolitytyistä, purkkapopista ja kevyestä scifistä.
Avaruusidoleita paremmaksi voi pistää ainoastaan avaruustaikatytöt. Houkago no Pleiadesista kirjoitin jo vähän aikaa sitten, mutta pakko se on täälläkin mainita, koska se on ihan kuin minulle tehty sarja (automainosta lukuunottamatta). Söpöt taikatytöt avaruudessa on konsepti, jota parempaa en kyllä äkkiseltään keksi. Mainosanimeksi erittäin hyvin tehty, toivottavasti muutkin keksivät käyttää animea mainoskeinona että saadaan rahoitusta kivoille sarjoille. AKB0048 on myös tarkoitukseltaan samantyylinen, sekin on lähinnä AKB48:n mainos, mutta silti todella hyvä.
Chuunikoin ei oikeastaan pitäisi kuulua tälle listalle ensimmäisen postauksen sääntöjen mukaan, varsinkaan sen, että joku toinen olisi minua parempi suosittelemaan sarjaa. Monet kaverini hehkuttivat Rikkaa ihan liikaa ensimmäisen kauden airatessa ja jo sitä ennen, ja kyllähän se kävi hermoille. Itse en oikein tykästynyt hahmoihin, tykkäsin ainoastaan ihanista visuaaleista ja kaikista “taistelu”kohtauksista. Paljon kertoo se, että kirjoitin sarjasta “Syyskauden miinukset”-nimisessä postauksessa.
Toinen kausi jätti vähän paremman fiiliksen. En seurannut Twitteriä yhtä tarkasti, enkä edes tiedä hehkutettiinko kakkoskautta vai mitä mieltä siitä oltiin. Kakkoskaudella oli inhottavaa kolmiodraamaa, josta en tykkää yhtään, mutta jotenkin se kuitenkin onnistui koskettamaan enemmän kuin ensimmäinen. Ehkä sekin saattoi vaikuttaa, että oma parisuhdestatukseni oli muuttunut kausien välissä, ja Rikan ja Yuutan yhteiselo oli jokseenkin samaistuttavaa.
Mutta väitän, että suunnilleen ainut syy, miksi fiilikseni sarjasta ovat niinkin positiiviset kuin nyt ovat, on vain tämä yllä oleva AMV. Se tiivistää sarjan todella hyvin ja kertoo tarinan mielestäni paremmin ja dramaattisemmin kuin sarja itse. Suosittelen silti myös sarjan itsensä katsomista, jos musiikkivideo näytti kivalta - siihen ei kuitenkaan mahtunut kuin murto-osa sarjan ensiluokkaisesta animaatiosta.
Baccano!:n katsoin jo ajat sitten, enkä ihan hirveästi siitä muista mitään. Sen kuitenkin muistan, että juoni oli jännä ja hahmot hauskoja. Vähän sekava sarja oli, enkä aina pysynyt ihan kärryillä. Lisäksi sarjan lyhyys tuntui jättävän tarinan kesken. Meinasin ostaa Baccano!-ranoben, kun se kerran englanniksi oli julkaistu, ja lukemisen jälkeen katsoa sarjan uudestaan, josko vaikka tajuaisikin jotain. Mikäli saan tämän joskus toteutettua, kirjoitan sarjasta tarkemmin. Joulukalenterissa se täytyi kuitenkin mainita, koska tykkäsin todella paljon tyylistä ja miljööstä.
Saman tekijän Durarara!! ei nyt virallisesti päässyt tälle listalle, vaikka senkin ekasta kaudesta tykkäsin. Syy tähän on se, että toinen kausi alkoi vähän puuduttaa enkä ole itseasiassa saanut vielä edes katsottua loppuun. Hahmoja on liikaa, ja Orihara Izayan lisäksi muut eivät oikein jaksa kiinnostaa. Myös juonen perässä on välillä hankala pysyä, varsinkin kun ei muista jokaista hahmoa tai jokaista aiemmin näytettyä pientä yksityiskohtaa. Suosittelen kyllä Durararaakin, mutta Baccano! on lähempänä sydäntä.
Katsoin Chihayafurun aika nopealla tahdilla tuossa pari kuukautta sitten, ja rakastuin aivan totaalisesti. Tykkäsin tosi paljon kaikista hahmoista ja niistä tuli kavereitani, ja sarjan katsomisesta tuli samanlainen kotoisa olo kuin Hanasaku Irohan katsomisesta. Eniten tykkäsin Aratasta, mutta Chihayakin oli todella kiva päähenkilö. Pehmoisan tunteen lisäksi mukana oli myös rutkasti jännitystä, ja se onnistui jättämään lähes jokaisen jakson jonkinlaiseen cliffhangeriin. Koukuttuminen oli siis väistämätöntä.
Tähän mennessä sarjaa on tehty kaksi kautta, ja toinen jäi tavallaan sellaiseen kohtaan, että jatkoa toivottavasti on luvassa. Toivottavasti sarjasta saadaan kolmas kausi lähiaikoina ja jos ei, niin pakko varmaan lukea mangana, sen verran suuren tyhjiön sarjan loppuminen jätti sydämeeni. Ilmeisesti manga on kuitenkin suosittu ja materiaaliakin olisi jo kolmanteen kauteen, mutta eipä tuota aina tiedä.
