Talvikausi omalta osaltani

(Yritän nyt herätellä tätä blogia henkiin. Hiljaisuus on johtunut ihan vaan siitä, että minulla on ollut jonkinlaisia paineita kirjoittaa tänne tai ylipäänsä ei ole ollut mitään kirjoitettavaa.)

Tällä hetkellä seuraan tämän kauden sarjoista viittä: Nisemonogatari, Tantei Opera Milky Holmes 2, Recorder to randoseru ja Daily lives of highschool boys sekä juuri alkanut Black Rock Shooter. Neljästä ensimmäisestä on nähty neljä jaksoa ja viimeisestä yksi. Mikäli missaan mielestänne jotain todella tärkeää, voi vielä ehdottaa jotain sarjaa sillä ehdolla, että se on vähintään yhtä hyvä kuin edelliset. Omien haistelujeni mukaan ei tosin mitään muuta kovin eeppistä tällä kaudella mene.

Tantei Opera Milky Holmes tosiaan päätti jatkua. Olihan se ensimmäinenkin kausi viihdyttävä, hahmot olivat sympaattisia ja vitsitkin ihan naurattavia. Kakkoskaudella jatketaan vähän samaa meininkiä, tosin parin ekan jakson aikana pääsi vähän ärsyttämään tuo Milky Holmesien saamattomuus. Vihdoin sentään saivat taas Toysit edes johonkin kuntoon (jotain kertoo se, etten edes muista kellä oli mikäkin Toys). Kolmosjakso oli vähän heikompi, mutta nelosesta jostain syystä tykkäsin paljon. Tykkään sarjan visuaalisesta tyylistä ja siitä, miten se vaihtelee.

Nisemonogatari on aika taattua Bakemonogatari-laatua. Okei, tähän asti olen kyllä tykännyt Nisestä  enemmän kuin Bakemonosta. Bakemonossa tykkäsin ainoastaan siitä Shaftin upeasta ja taiteellisesta tyylistä, hahmot ja olematon juoni sen sijaan ei iskenyt sitten yhtään. Nisessä on esitelty ihan mielenkiintoiselta vaikuttavia uusia hahmoja (jos Fire Sistersit voi uusiksi laskea) ja jopa jonkinlaista juonta kehiteltiin kolmannessa jaksossa. Kauhean tylsiä dialogejakaan, joita Nisioisinissa eniten inhoan, ei ole vielä tullut, paitsi ehkä neljännessä jaksossa, mikä meni melkein kokonaan ohi. Ekan jakson ”rohkeus”-keskustelu oli jopa nokkela ja hauska. Saatan mahdollisesti puhua enemmänkin Nisioisinista Nisemonogatarin jälkeen. Mutta hei, onko Shaftilla ihan oikeasti ollut aikaa tehdä tämä kunnolla? Siistiä jos on. Ainakin tähän mennessä on näyttänyt ihan pirun hyvältä.

Daily lives of high school boys, Danshi koukousei no nichijou, Danshiko eli lukiopojat oli sellainen sarja, jonka nappasin kuullessani kehuja siitä. Tähän mennessä se on ollut ihan hauska. Itse en niinkään samaistu, kun en ole poika enkä lukiossakaan, mutta ilmeisesti siitä voi nauttia samaistumattakin. Luulisin, että se kuitenkin on jonkun verran totuuden mukainen, ainakin tyyliltään. Poikien välinen, hieman ilkikurinen huumori on parasta. Vähän olin pettynyt, kun kolmas jakso oli ranta- sekä onsenjakso, eikä edes mikään kovin omaperäinen sellainen. Pingispeliä tuollaisilla säännöillä olisi kiva itsekin kokeilla. Nelosjakso taas oli kulttuurifestivaalijakso, mutta ei sentään ihan perinteinen. Siinä esiteltiin muutama uusi hahmo, joista ei voinut olla pitämättä. Suurin miinus on ending, joka on aikamoista kuraa. Kaikesta huolimatta Danshiko on koko kauden suurin yllättäjä.

Tarkoittaako tämä, että minun pitää ostaa DVD?

Black Rock Shooterkin ehti tässä alkaa. Sen animointi oli ensimmäisessä jaksossa aika huonoa. CGI:stä en tykkää sitten yhtään, ja sitä oli käytetty reilusti. Hahmotkin näyttivät sanalla sanottuna derpeiltä, tosin liikkuivat kiitettävän paljon. Kuten Takanashi sanoikin, Kuroi on hyvin ilmeikäs. Juoni sentään vaikuttaa kiinnostavalta, ja on hyvä, että se alkoi hyvinkin erilailla kuin OVA.

D-d-d-derp.

Recorder to randoserun aloitin pitkälti Anime-lehden katsauksen takia ja siksi, että noin lyhyisiin jaksoihin ei tarvitse paljon aikaa hukata. Toisaalta se osoittautui niin hauskaksi, että enemmänkin olisi kestänyt. Idea on hauska ja jollain tapaa myös freesi, tosin aika lailla yhden vitsin sarja. Mutta kun se vitsi on toimiva, sitä jaksaa katsoa.