Twitterissä isot pojat ja vähän tytötkin ovat liputtaneet ihanuuden vuoden puolesta. 2012 on ihanuuden vuosi, jolloin mitään ei saa vihata vaan kaikkea animea pitää rakastaa. Onhan ihanuuden vuosi sinänsä ihan hyvä idea, mutta toisaalta se kuulostaa omaan korvaani siltä, ettei saa enää olla mielipiteitä, vaan kaikkea on pakko rakastaa tai saat turpaasi. Tämän kunniaksi olen päättänyt aloittaa juttusarjan, jossa kerron animeista, joista pidän vähiten.
Käsittelen enimmäkseen sellaisia sarjoja, jotka ovat suurten yleisöjen suosikkeja tai muuten arvostettuja, mutta jotka eivät ole minuun iskeneet. Saatan tosin vielä lopuksi kertoa hieman niistä alemman budjetin sarjoista, joita olen hölmöyksissäni mennyt katsomaan, ja jotka eivät kenenkään muunkaan mielestä olisi hyviä. Toisaalta jätän käsittelemättä esimerkiksi Ore no imouton, koska sen vioista varmasti monet muut ovat jo kertoneet minua paremmin.
En oikeasti ole mikään vihaajaluonne. En koe katsoneeni ihan hirveästi huonoa animea, ja koetan aina löytää kaikesta hyviäkin puolia. Lisäksi rakastan tarinoita yli kaiken, joten niiden vihaaminen on aika harvinaista. Enkä nyt välttämättä näitäkään sarjoja vihaa, en vain pidä niistä kovin paljon. Pitäisi ehkä pyytää anteeksi sitä, jos pahoitan jonkun mielen, mutta en oikeastaan ole kovin pahoillani siitä. Pitää oppia siihen, että kaikilla asioilla on sekä rakastajia että vihaajia, eikä suuttua jos joku ei pidä juuri siitä mistä sinä pidät.
Monet näistä sarjoista ovat hahmokeskeisiä, ja niin on myös Hayate no Gotoku. Ja ongelmanahan sitten olikin se, että hahmot eivät kiinnostaneet. Normaalisti yritän aina keksiä perusteluja sille, miksi tykkään tai en tykkää jostakin, mutta nyt niitä on vähän hankala keksiä. Ehkä Hayaten hahmot eivät olleet tarpeeksi omaperäisiä. Niihin kyllä päästiin ihan hyvin sisälle, ne eivät jääneet yksiulotteisiksi, mutta ehkä niissä siltikin oli sitä yhden piirteen vikaa. Nagi oli ärsyttävä, Hinagiku oli ärsyttävä, kaikki naissivuhahmot olivat ärsyttäviä, Maria ja Hayate olivat tylsiä. Tykkäsin siitä Nagin vanhasta butlerista, sekä niistä Hayaten koulussa olevista kollegoista, mutta niitäkin näytettiin yhteensä ehkä viidessä jaksossa 52:sta.
Tämä oli toinen sarjan ongelmista. En vain yksinkertaisesti jaksa episodiluonteisia sarjoja. Täytyy olla jonkinlainen juoni, joka jatkuu aina edes muutaman jakson ajan. Hayatessa olisi ollut potentiaalia tällaiselle juonelle. Nagin isoisän juonittelut Hayatea vastaan, Hayaten ja Nagin entisen butlerin taistelu sekä se, että Hayaten voittaja saa Sanzeninin omaisuuden (vai miten ikinä se menikään). Kaikista noista olisi saanut jonkinlaista tarinakaarta, mutta ei, tyydyttiin yhteen tai kahteen jaksoon jokaisen kohdalla. Okei, tappelushouneneita on jo ihan liikaa, mutta mieluummin olisin katsonut sitä kuin tätä.
Hahmokeskeisyyden lisäksi Hayate no Gotoku on huumorisarja. Taas yksi kompastuskivi minulle. Huumori nimittäin pohjautuu juurikin hahmoihin ja hahmokemioihin, ja kun hahmot ovat yhdentekeviä, tylsiä ja ärsyttäviä, ei heidän toilailutkaan juuri naurata. Yksi syy, miksi alun perin aloin katsoa Hayatea oli sen viittaukset muihin animeihin ja japanilaiseen pop-kulttuuriin, ja se olikin ainut, mille nauroin – jos tajusin ne. Harmi vaan, että ainakin kolme neljäsosaa niistäkin vitseistä meni täysin ohi. Olisi kai pitänyt olla Gundamit ynnä muut vanhat legendat katsottuna.
Animaatioltaan Hayate no Gotoku oli mukiinmenevää. Se oli sellaista kultaista keskitietä, ettei siihen kiinnittänyt huomiota hyvässä tai pahassa. Värimaailma oli kirkas, värikäs ja selkeä, toisaalta ehkä hieman lapsellinen. Musiikkeihin ei ihan hirveästi tullut kiinnitettyä huomiota.
Lopputuomio Hayate no Gotokulle on jotain 2-/5. Ei ehkä ihan niinkään paljon. Sinänsä ihan hyvin tehty sarja, en sano ettei sitä kannattaisi katsoa, ei vaan ollut minun makuuni sitten yhtään. Tuntui itse asiassa tervanjuonnilta sen katsominen. 52 jaksoa on aika paljon, ja olenkin päättänyt jatkossa harkita hieman pitempään, ennen kuin alan katsoa mitään niin pitkää sarjaa.
Seuraavaksi luvassa aikamatkailua, lauluprinssejä ja kokonainen animaatiostudiokin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti